Miten Blue Plate Special sai alkunsa?

Blue Plate Special on perinteisesti amerikkalaisissa ravintoloissa tarjottava ateriatarjous. Mistä tämä erikoinen on saanut nimensä?

Sininen lautanen -erikoisannos (Blue Plate Special) on nimitys, joka on annettu dinereissä ja muissa edullisissa ravintoloissa tarjoiltaville edullisille lounaille tai illallisille. Sinisen lautasen erikoisaterian perinne on ollut olemassa ainakin 1920-luvulta lähtien, ja se oli runsas ja halpa ateria, joka sopi erinomaisesti tuon ajan ahkeralle mutta rahapulassa olevalle väelle.

Se on saattanut syntyä jo aiemmin. Se mainitaan varmasti painetussa muodossa jo ennen vuotta 1920, ja joissakin lähteissä väitetään, että sinisen lautasen erikoisruokaa käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1892 Fred Harveyn ”Harvey House” -ravintoloissa, jotka sijaitsivat Atchison, Topeka ja Santa Fe -rautatien varrella ja jotka tarjoilivat nopeita aterioita matkustajille.

Fred Harvey osti tiettävästi halpoja kertakäyttöisiä sinisiä lautasia, joissa oli jaetut osat. Väitetään myös, että sininen väri oli jäljitelmä Josiah Wedgwoodin valmistamista kuuluisista ja paljon kalliimmista lautasista. On myös viitteitä siitä, että perinne alkoi itse asiassa rautateiden ravintolavaunuissa, eikä niinkään ”Dinereissä”, joita näistä vaunuista lopulta tehtiin. Sen sijaan, että kyseessä olisi ollut kiinteä sininen kertakäyttölautanen, on kuitenkin vielä enemmän todisteita siitä, että Blue Plate Special -lautaset, joista Blue Plate Special sai nimensä, olivat suosittua Blue Willow -posliinikuviota, joka oli pseudokiinalainen kuvio, jota valmistivat laajalti tuon ajan posliinitehtaat ja jota ravintolat käyttivät laajalti eri puolilla maata.

Alhaalla olevalla videolla selitetään tämä blue plate specialin alkuperä, joka mainitaan myös postauksessa ”Adam and Even on a Raft, the Blue Plate Special, and Other Diner Slang”, jossa voit oppia paljon lisää kuppilaslangista.

Katso alla oleva video tai katso se Youtubesta: Origin of the Blue Plate Special

Video Transcript

Oletko koskaan syönyt Blue Plate Specialia kuppilassa? Onko se edes tarjoiltu sinisellä lautasella? No, kyse on jostain lama-aikakaudelta peräisin olevasta asiasta, josta tuli perinne ruokaloissa ja muissa ravintoloissa, ja sen näkee vielä tänäkin päivänä, kun kävelee tienvarsikuppilaan ja näkee kyltin, jossa ilmoitetaan päivän sinisen lautasen erikoisannos.

Sinisen lautasen erikoisannoksella tarkoitetaan mitä tahansa isoa ja runsasta, edullista lounas- tai illallispalaa, jossa on reilut annoskoot. Siinä on tavallisesti pääruoka, jossa on lihaa ja kolme-neljä vihanneksia ja joka sisältää myös kolme vihanneksia, leivän ja juoman. Ajattele vaikkapa isoa lihamureketta, perunamuusia, kastiketta, vihreitä papuja, sämpylää ja ehkä iso jäätee juomaksi. Nykypäivän Blue Plate Specials tarjoillaan luultavasti tavallisella valkoisella ravintolalautasella, mutta ”sininen” viittasi aikoinaan varsinaiseen lautaseen, joka oli paksu posliinilautanen, joka oli tehty erittäin suositulla Blue China -kuvioinnilla tai Blue Willow -kuvioinnilla, jossa oli lokeroita pääruoan erottamiseksi lisukkeista. Tätä lautasta kutsuttiin itse asiassa grillilautaseksi, ja sitä käytettiin niin usein, että siitä tuli ison ja halvan kuppila-aterian synonyymi.

Blue Willow China Pattern

Tätä Blue Willow China -kuviota valmisti lähes mikä tahansa käsillä oleva posliinifirma, sillä 1920-luvun alkupuolelta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan lukuisat posliinivalmistajat valmistivat raskaita posliinilautasia nimenomaan ravintoloiden käyttöön. Lautasten kuviot eivät ehkä aina olleet täsmälleen samanlaisia, mutta ne kaikki perustuivat samaan ”sinipajukuvioon”. Yhteisiä piirteitä näissä lautasmalleissa ovat pagodi, kolme pajua, aita ja silta, jonka yli juoksee kolme ihmistä. Kuvan yläpuolella lentää myös kaksi lintua.

Tämän kuvion takana on tarina. Kolme sillan yli juoksevaa hahmoa ovat kaksi rakastavaista, joita jahtaa joko tytön isä tai varakas vanha mies, jolle tytön käsi oli luvattu naimisiin. Rakastavaiset vangittiin ja vangittiin pagodiin, minkä jälkeen he eksyivät pagodin alla olevaan sokkeloon ja kuolivat. Mutta heidän rakkautensa on niin suuri, että kuolemassa he muuttuvat linnuiksi ja lentävät pois, ja nämä kaksi lintua lentävät yllä olevassa kohtauksessa.

Vaikka tarina on kiinalainen, kuvio on itse asiassa englantilaista alkuperää. Sen suunnitteli ja kaiversi ensimmäisen kerran vuonna 1780 taiteilija nimeltä Thomas Minton, joka sitten myi sen Thomas Turner -nimiselle savenvalajalle, ja Turner valmisti kuviota massatuotantona posliinille säästömarkkinoille.

Turner valmisti tätä sinistä aluslasuurikuviota ensimmäisen kerran ollessaan Caughleyn tehtaalla.

Siitä tuli maailman suosituin posliinikuosi. Ah, monet keramiikkavalmistajat jäljittelivät sitä sittemmin, ja se tuli saataville Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa ja sitä myytiin laajalti lama-aikana… sitä saattoi saada jopa sellaisten luetteloiden kautta kuin Sears ja Woolworth’s. Tuon ajan sinisen posliinin kuviotuotteet olivat tavallaan sinikaulusposliinia.

Voi nähdä, että kiinteitä sinisiä jaettuja lautasia kutsutaan ”blue plate special” -lautasiksi, ja joissakin netissä olevissa lähteissä, mielestäni virheellisesti, väitetään, että termi juontaa juurensa masennuksen aikana valmistetusta tukevasta lautasesta, jossa oli erityiset jaetut lokerot. Näissä lähteissä väitetään, että saatavilla oli vain sinistä väriä, mikä on typerää, ja että ”joku valmistaja”… jota ei koskaan mainita nimeltä… valmisti edullisia sinisiä lautasia ravintoloita varten. Tämä ei todennäköisesti pidä paikkaansa historiallisesti, sillä sinisen pajukuvion kerrotaan olleen laajalti käytössä kyseisenä aikana. Yksiväriset siniset jaetut lautaset valmistettiin todennäköisesti sen jälkeen, kun ”sininen lautanen special” oli suosittu. Jotkut ravintoloitsijat tarjoilevat nykyään Blue Plate Special -erikoislautasensa yksivärisellä sinisellä jaetulla lautasella tai ainakin lautasella, jossa on sinistä, luultavasti pyrkien olemaan retroa tai historiallisesti tarkkoja.