Miten käsitellä pesukarhuja, käärmeitä ja muita eläimiä pihallasi (vinkki: ei termospullolla)

Olen kuullut paikallisen tarinan miehestä, joka käytti kiihkeydessään tappaakseen kalkkarokäärmeen ainoaa käytettävissä olevaa asiaa ─ termospulloaan. Tämän draaman seuraavassa kohtauksessa mies on sairaalassa saamassa vastamyrkkyä käärmeenpureman hoitoon.

Kohtaamiset villieläinten kanssa yleistyvät kaupungeissa ja lähiöissä kaupungistumisen lisääntyessä, eivätkä ihmiset useinkaan tiedä, mitä tehdä näissä tilanteissa. Monet kaupunkien villieläinlajit, kuten perhoset, mehiläiset, kovakuoriaiset, liskot, lepakot ja useimmat linnut, ovat hyvänlaatuisia tai jopa hyödyllisiä, sillä ne auttavat hyttysten torjunnassa, pölyttävät kukkia ja puita, kierrättävät ravinteita ja tarjoavat monia muita piilossa olevia ekologisia palveluja.

Mutta niihin voi liittyä myös terveysongelmia, sillä jotkin lajit tuovat mukanaan loisten tai sairauksien riskin. Esimerkiksi jotkut käärmeet, kuten kalkkarokäärmeet tai kuparipäät, voivat olla myrkyllisiä. Elinympäristöjen häviäminen pirstoutumisen, kaupungistumisen ja laajenevan maataloustuotannon vuoksi tarkoittaa, että esikaupunki- ja kaupunkialueista tulee yhä useammin vaihtoehtoja uusia koteja etsiville villieläimille. Kyse ei ole vain käärmeistä, vaan myös kojooteista, ketuista, supikoirista, peuroista ja jopa karhuista.

Villieläinbiologina ja neuvontakouluttajana työni on auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin villieläimiä sekä ihmisten että eläinten parhaaksi. Ihmiset yleensä nauttivat villieläimistä. Tunnettu ekologi E. O. Wilson on keksinyt termin ”biofilia” (joka tarkoittaa ”elämän mieltymystä”) kuvaamaan tätä ihmisten näennäisesti luontaista kiintymystä luontoon. Sen sijaan, että ihmiset olisivat liian ystävällisiä tai pelokkaita, heidän tulisi olla tietoisia ja kunnioittaa naapurustossaan mahdollisesti esiintyviä villieläimiä.

Mitä noista käärmeistä?

Monet ihmiset ─ kuten alkutarinassa termospullon kanssa heiluva mies ─ eivät ehkä ymmärrä, että käärmeet ovat hyödyllisiä ja että niiden kimppuun hyökkääminen vaarallisella välineellä, termospullosta puhumattakaan, lisää todennäköisyyttä sille, että se säikähtää ja puree itsepuolustukseksi. Myrkkykäärme puree vuosittain noin 7000-8000 ihmistä, mutta käärmeen aiheuttama kuolema on hyvin harvinaista.

Vaikka niillä ei ehkä ole pandan tai jääkarhun karismaa, käärmeillä on tärkeä tehtävä ympäristössä. Ne syövät hyönteistuholaisia sekä jyrsijöitä, jotka voivat toimia ihmisiin tarttuvien loisten ja tartuntatautien, kuten ruton, vektoreina. On totta, että takapihalla roikkuva myrkkykäärme olisi huolestuttava tilanne. Mutta koska Pohjois-Amerikan arviolta 127 lajista vain 20 on myrkyllisiä, todennäköisyys kohdata myrkyllinen käärme on melko pieni. Jos myrkyllinen käärme kuitenkin päätyy kodin lähelle, viisaus kehottaa pitämään lapset ja lemmikkieläimet poissa, kunnes ammattiapu saapuu poistamaan eläimen.

Ei-niin-herttainen pesukarhu

Vähemmistö ihmisistä ei ole huolissaan siitä, että söpö pesukarhu söisi kissan ulkona olevasta ruoka-astiasta. Samainen eläin voi kuitenkin olla raivotaudin, loisten, influenssan, salmonellan tai muiden ihmisille ja kotieläimille vaarallisten taudinaiheuttajien kantaja. Ihmisten ja lemmikkieläinten läheisyyttä ei suositella kaikille villieläinlajeille, ei edes söpöille eläimille.

Mutta entä muut eläimet?

Jos villieläimiä, kuten kojootteja, peuroja tai kettuja, ilmestyy pihalle, paras vaihtoehto rauhalliseen kohtaamiseen on antaa niille tilaa. Kun ihminen tulee vastaan, useimmat villieläimet, jos ne eivät ole tottuneet ihmisiin, joko pakenevat ihmisten aiheuttamaa välitöntä vaaraa tai piiloutuvat, kunnes niiden on turvallista lähteä. Kun ihmiset tulevat lähemmäs – joko tarkoituksella auttaakseen tai vahingoittaakseen tai vahingossa tietämättömyyttään – villieläin tuntee tarvetta puolustautua fyysisesti. Kouluttamattoman ihmisen on aina viisainta mennä sisälle odottamaan.

Kodinomistajien, jotka eivät halua karvaisia tai suomuisia vierailijoita, tulisi muistaa olla tarjoamatta ruokaa tai suojaa. Kiinnittäkää ulkona olevat roskakorin kannet, kauhokaa roiskuneet siemenet pois lintujen ruokintapaikoilta ja poistakaa ulkona olevat lemmikkieläinten ruoka-astiat, jotka voivat houkutella näitä olentoja. Polttopuupinot ja pihajätekasat tarjoavat suojaa pienemmille otuksille, joten jos tämä ei ole tavoitteesi, harkitse vaihtoehtoja.

Tapauksissa, joissa ei-toivottu vieras ei siirry eteenpäin, kaikkien asianosaisten on parasta ottaa yhteyttä paikallisiin villieläinasiantuntijoihin sen sijaan, että yrittäisivät hoitaa tilanteen ilman asianmukaisen koulutuksen saaneiden henkilöiden apua. Näin vältytään ihmisten tai eläinten ei-toivotuilta loukkaantumisilta ja estetään myös sellaisten osavaltioiden ja liittovaltion lakien tahaton rikkominen, jotka suojelevat suurinta osaa Yhdysvaltojen villieläimistä.

Mitä jos haluat takapihan villieläimiä?

Jotkut ihmiset haluavat luoda tilaa luonnolle tarjoamalla ruokaa, suojaa ja vettä, jota eläimet etsivät. Tämä vaihtoehto auttaa palauttamaan joitakin luonnon ekosysteemien tarjoamia toimintoja ja palveluja. Lintujen syöttölaitteita, pölyttäjien istutuksia, (kloorittomia) vesielementtejä sekä alkuperäisiä puita ja pensaita voidaan sisällyttää taidokkaasti maisemointiin, jotta ne olisivat kauniita ja tarjoaisivat takapihan elinympäristöjä. Tämä on täydentävää tukea, ja se on eri asia kuin villieläinten hoitaminen ikään kuin ne olisivat kotieläimiä. Eläinten, kuten oravien, peurojen tai supikoirien, tahallinen ruokkiminen voi luoda vaaratilanteen ihmisille ja villieläimille, mikä lisää kielteisten kohtaamisten, tautien ja vahinkojen riskiä. Ammattimaiset villieläinbiologit eivät tue tai kannusta tätä käytäntöä.