Miten portugalilaiset siirtolaiset Angolassa selviytyvät korruptiosta

Taloudellista ja henkilökohtaista turvallisuutta etsivät siirtolaiset muuttavat yleensä köyhemmistä maista rikkaampiin maihin. Usein tämä tarkoittaa myös sitä, että he muuttavat maista, joissa korruption koetaan olevan yleistä, maihin, joissa korruption katsotaan olevan vähemmän yleistä.

Mutta vuonna 2008 alkaneen Euroopan finanssikriisin käynnistämä muuttoliike Portugalista Angolaan kääntää päälaelleen nämä odotukset ”korruptoituneesta maasta korruptoitumattomaan maahan” suuntautuvasta muuttoliikkeestä ja kyseenalaistaa stereotyyppiset käsitykset sekä muuttoliikkeestä että korruptiosta. Portugalin kriisi yhdessä Angolan sodanjälkeisen voimakkaan talouskasvun kanssa johti jyrkkään muutokseen Portugalin ja Angolan välisissä muuttovirroissa.

Vuoteen 2014 mennessä arvioiden mukaan 100 000-150 000 portugalilaista oli muuttanut öljyrikkaaseen Angolaan. Tämä on ylivoimaisesti suurin määrä siirtolaisia, jotka muuttavat entisestä eurooppalaisesta siirtomaavallasta entiseen Afrikan siirtomaahan. Osa portugalilaisista siirtolaisista asui Angolassa lapsena, mutta palasi vanhempiensa kanssa Portugaliin vuonna 1975, kun Angola itsenäistyi ja sisällissota alkoi.

Ymmärtääksemme muun muassa muuttoliikkeen ja korruption välistä suhdetta tässä käänteisessä siirtomaatilanteessa teimme 55 syvähaastattelua portugalilaisten siirtolaisten ja heidän angolalaisten työtovereidensa kanssa. Haastatteluista saatiin tietoa siitä, miten portugalilaisten siirtolaisten sosiaalinen ja taloudellinen asema vaikutti heidän sitoutumiseensa korruptioon.

Korruptio ja siirtolaiset

Haastattelujen aikana kävi selväksi, että tapa, jolla portugalilaiset siirtolaiset sitoutuivat Angolassa esiintyvään korruptioon, riippui pitkälti heidän sosioekonomisesta asemastaan. Osa siirtolaisista oli työläisiä, kun taas osa oli Angolan eliittiin läheisesti sidoksissa olevia liikemiehiä.

On tärkeää huomata, että tutkijat ovat vasta alkaneet kiinnittää huomiota siirtolaisuuden ja korruption välisiin ambivalentteihin yhteyksiin. Siirtolaisuuden ja korruption yhteydellä on todellakin merkittäviä vaikutuksia siirtolaisille, poliittisille päättäjille, käytännön toimijoille ja paikallisyhteisöille.

Otetaan esimerkiksi tarvittavien maahanmuuttoasiakirjojen varmistaminen. Laittomat maahanmuuttajat ovat haavoittuvia riippumatta siitä, missä päin maailmaa he ovat. Luandassa Angolan maahanmuuttoviranomaisen laittomasta työluvasta perittävä maksu voi olla jopa 13 000 Yhdysvaltain dollaria. Häikäilemättömät välikädet tarjoavat palveluitaan portugalilaisille siirtolaisille, jotka usein tarvitsevat epätoivoisesti lupia.

Poliisi on myös hyvin tietoinen siitä, että suurella osalla eurooppalaisista maahanmuuttajista ei ole työlupaa. Näin ollen Luandan valkoihoiset joutuvat usein viranomaisten kohteeksi pelkästään ihonvärinsä perusteella. Eräs angolalainen kansalaisjärjestötyöntekijä kertoi meille tällaisesta tapauksesta työpaikallaan.

”Poliisi tuli ja poimi kaksi valkoista ihmistä, jotka sattuivat olemaan täällä. Joitakin ihmisiä Keniasta oli samaan aikaan vierailulla, ja heidän mielestään oli hyvin hauskaa, että poliisi kuulusteli vain valkoisia.”

Muut puhuttelemamme angolalaiset vahvistivat tällaisten ratsioiden esiintymisen ja väittivät, että poliisi otti kohteekseen myös valkoihoisia, koska he maksoivat korkeampia lahjuksia.

Mutta Angolassa on myös portugalilaisia, jotka syyllistyvät systemaattisesti korruptioon kasvattaakseen yritystoimintansa voittoja tai jopa kerätäkseen henkilökohtaista omaisuutta. Tämä kävi erityisen selväksi, kun keskustelimme joidenkin Angolassa toimivien monien portugalilaisten rakennusyritysten edustajien kanssa.

Rakennusalan johtajat puhuivat haastatteluissa avoimesti korruptiosta olennaisena osana liiketoimintaa. He vahvistivat, että yritysten omistajat maksavat lahjuksia saadakseen sopimuksia Angolan hallituksen kanssa.

Eräs suuressa rakennusyrityksessä työskentelevä insinööri kertoi meille:

Kirjekuoria on aina. Ja on tunnettava ihmiset, jotka vastaavat hankinnoista. Sitten kun voitat urakan, jaat voiton heidän kanssaan. Angolalaiset hyväksyvät vain yritykset, jotka antavat lahjuksia. Muut yritykset eivät tule mukaan.

Juttelemamme portugalilaiset kokivat, että oli moraalisesti hyväksyttävää harjoittaa korruptiota liiketoimintaetujensa turvaamiseksi. Useimmat eivät arvostelleet avoimesti Angolassa tapahtuvaa korruptiota. Jotkut jopa ylpeilivät sillä, miten hyvin he osasivat navigoida maan ”järjestelmissä”.

Monet huomauttivat nopeasti, että korruptio on maailmanlaajuinen ongelma. He korostivat Portugalin ja Angolan yhtäläisyyksiä ja kuvailivat molempia erittäin korruptoituneiksi maiksi.

Joskus näiden kahden maan välinen vertailu jopa suosi Angolaa. Portugalilaiset siirtolaiset väittivät, että Angolassa korruptio oli ”avoimempaa” ja siksi rehellisempää. Yleinen esitetty väite oli, että Angola oli perinyt korruption Portugalilta.

Vertailtaessa angolalaista ja portugalilaista korruptiota monet puhuttelemamme portugalilaiset korostivat kuitenkin, että Angolassa korruptio oli ”yleisempää”. He kuvasivat, että Portugalin korruptio koski lähinnä poliittista ja taloudellista eliittiä, kun taas Angolassa lahjus jouduttaisiin usein maksamaan jokapäiväisissä tilanteissa.

Tarpeet vastaan ahneus

Haastatteluissamme törmäsimme moniin esimerkkeihin sekä ”tarpeiden” että ”ahneuden” motivoimasta korruptiosta. On ilmeistä, että näitä kahta esiintyy niin maahanmuuttajien kuin paikallistenkin keskuudessa. Taloudellinen eliitti – sekä portugalilaiset että angolalaiset – harjoitti korruptiota saadakseen taloudellista hyötyä. Mutta muut kuin etuoikeutetut maahanmuuttajat, samoin kuin tavalliset kansalaiset, ovat edelleen haavoittuvaisia suhteessa korruptoituneeseen valtioon.