Neuvoja – Petin ex-poikaystävääni.

/u/morganwwinter kirjoittaa /r/suhdeneuvoja…

”Minä ja ex-kumppanini olimme olleet yhdessä 3,5 vuotta ja olimme parhaita ystäviä. Aika lailla sielunkumppaneita – halusimme molemmat samanlaisia typeriä sääntöjä ja normeja parisuhteessa kuin toinen toisemme, saimme toisemme aina kyyneliin naurusta, seksi oli mahtavaa jne. Joskus toivoin, että hän olisi ollut vähän romanttisempi, mutta muuten meillä oli oikeasti sellainen suhde, jota kaikki halusivat ja jota monet ihmiset tavoittelevat.
Minulla ei ole koskaan ollut yhden yön juttuja tai mitään sellaista, itseasiassa kaikki ex-kumppanini pettivät minua sillä tavalla.
Lähdin ensimmäiselle tyttölomalleni ikinä, kännäsin ihan älyttömästi (kännisimmin kuin pitkään, pitkään aikaan) ja makasin jonkun kanssa. Loppuloma oli täynnä syyllisyyttä. Heti palattuani erosimme, mutta sovimme, että pysymme lopulta ystävinä. En voinut kertoa hänelle mitä tein, koska A) hänellä on menneisyydessään itsensä vahingoittamista ja B) olin itsekäs enkä halunnut hänen viimeisten ajatustensa minusta olevan sitä.
Tämä oli 2 kuukautta sitten ja olen kuopassa. En tiedä mitä tehdä. Kaipaan parasta ystävääni, kaipaan hänen rakkauttaan ja häntä ihmisenä. Kaikki mitä haluan on hän. Mutta vaihtoehdot mitä minulla on: en kerro hänelle mitä tapahtui, palaan yhteen ja elän jotenkin sen syyllisyyden kanssa ties kuinka kauan? Tai kertoa hänelle, tuhota kaikki mahdollisuudet toiseen mahdollisuuteen ja antaa hänen vihata minua loppuelämänsä ajan. Tai tietysti olla kertomatta mitään ja antaa ajan parantaa haavamme ja toivoa, että molemmat pääsemme eteenpäin. En ole koskaan elämässäni tuntenut oloani näin masentuneeksi, kaipaan häntä joka päivä ja olen kyynelehtimässä. Olen yrittänyt jutella ihmisten kanssa netissä päästäkseni hänestä yli ja harhautuakseni, mutta se ei toimi. Tarvitsen vain neuvoja mitä tehdä tästä eteenpäin, joten jos joku on halukas, niin kiitos.
Olen myös tietoinen siitä, että se mitä tein on kamalaa, olen todella – luulen, että olen kiusaillut itseäni enemmän kuin kukaan voisi viimeisen kahden kuukauden aikana. Joten pyydän, vaikka tiedänkin, etten ole uhri, pitäkää ilkeydet poissa :(”

Rakas Morgan,

Kuulostaa siltä, että sinulla oli hyvin intensiivinen ja intiimi kokemus exäsi kanssa ja ihannoit monia eri puolia suhteestasi sen päättymisen jälkeen.

Aloitetaan tästä. Kaksi kuukautta ei ole paljon aikaa käsitellä kolmen ja puolen vuoden suhteen menetystä ex-kumppanisi kanssa. En usko, että on olemassa mitään maagista kaavaa, jonka avulla voisi loihtia ja määrittää mystisen ajan, jonka tarvitset ennen kuin ”pääset yli” kumppanistasi. Itse uskon, että on olemassa exiä, joista ei koskaan ”pääse yli”. Joidenkin on vain tarkoitus olla niitä erityisiä, erityisiä ihmisiä, joiden kanssa tulet aina vaalimaan sitä erityistä yhteyttä sen jälkeen, kun suhteenne romanttinen osa on päättynyt. Ensimmäisenä oikeana aikuissuhteena sinulla ja exälläsi oli valtava rooli toistenne yhteisessä elämässä. Ne muutokset, jotka koitte kolmen ja puolen vuoden mittaisen suhteenne aikana, jäävät sinuun.

Lisäksi on tärkeää ymmärtää ja tunnustaa, että ne tunteet, joita sinulla on ikävä hänen seuraansa, ovat täysin ja täysin oikeutettuja. Kuten sanoit, sinulla oli hyvin läheinen ja intiimi yhteys häneen. Ja tuon läheisyyden ja intiimiyden menettäminen jää isoksi tyhjäksi aukoksi. On luonnollista, että loukkaantuneet tunteet ja kipu kansoittavat ja lähtevät tällaisesta aukosta.

Puhutaanpa lisää noista tunteista. Olen sitä mieltä, että vaikka jokaisella tunteella on sanansa sanottavana ja se on peräisin syvemmästä lähteestä, ei jokaisen tunteen tarvitse oikeuttaa toimintaan. Sinun kohdallasi menetyksen ja surun tunteet ovat peräisin suhteesi ennenaikaisesta ja valitettavasta päättymisestä. Se liittyy myös hyvin läheisesti syyllisyyteen, jota tunnet matkallasi saamastasi uskottomuuskokemuksesta, ja sitä pahentaa vielä syyllisyys, joka johtuu epäselvyyden puutteesta suhteesi päättyessä.

Syyllisyys, jota tunnet uskottomuuden tekoon liittyen, on jotain, jonka vain sinä voit käsitellä. Se mitä tapahtui, on tapahtunut. Ja olet jo kärsinyt omien tekojesi seurauksista. Määrittele itse, oliko todella tarkoituksesi se uskottomuuskokemus tyttöjen reissulla. Ja mieti, kuinka paljon alkoholilla oli osuutta estojen alentamisessa. Alkoholia ei voi syyttää tästä; mutta liiallinen nauttiminen ja sen jälkeinen tekojesi mahdollistaminen ovat varmasti vastuussa. Alkoholi on saattanut toimia helpottavana tekijänä, mutta sinä itse päätit juoda niin.

Syyllisyys, jota tunnet selvyyden puutteesta suhteenne päättyessä, on myös asia, jonka vain sinä voit käsitellä. Sinulla oli omat syysi päättää olla paljastamatta todellisia syitä, joilla lopetit suhteesi exäsi kanssa. Esitän sinulle siis kaksi kysymystä:

• Ovatko olosuhteet muuttuneet alkuperäisen perustelusi suhteen siitä, miksi päätit olla kertomatta, miksi sinä ja kumppanisi lopetitte suhteen?
• Auttaako todellisten tunteidesi jakaminen sinua ja exääsi millään positiivisella tavalla?

Ajattele ja hyväksy syvimmät aikomukset sen takana, mitä haluat saavuttaa paljastamalla haavoittuvimman virheesi. On kulunut kaksi kuukautta siitä, kun sekä sinä että exäsi olette aloittaneet kummankin matkan toipumiseen. Jos asiat ovat muuttuneet joko sinun tai hänen osaltaan, arvioi uudelleen, miten ja miksi siitä voisi olla hyötyä teille molemmille. Tekisitkö tämän hänen vuokseen? Sinun vuoksesi? Vai mahdollisen jälleennäkemisen vuoksi kaukaisessa tulevaisuudessa?

Kipu on usein kärsimätöntä. Se pakottaa meidät suuntaamaan huomiomme uudelleen sisäisestä kaivamisesta ulkoiseen ratkaisuun. Jos tunnet vahvasti, että tämän yksityiskohdan jakaminen exäsi kanssa johtaa vapautumiseen – sekä itsellesi että häneltä – tee se ystävällisesti. Muussa tapauksessa tunnusta ja hyväksy, että joskus parhaat sanat jäävät sanomatta.

Olen todella pahoillani, että koet tätä. Toivotan sinulle onnea matkallasi toipumiseen.