No One in Silicon Valley Is Batting 1000

Tyttöjen syksyn softball-kausi on päättynyt. Toinen tyttärestämme on pelannut softballia jo muutaman vuoden ajan, joten minulla on ollut paljon aikaa softball-kenttien ympärillä, valmentamassa ja katsomassa sekä miettimässä softball-tilastoja.

Kuten moni muukaan pelaaja, tyttäremme ei ole aina tyytyväinen lyöntipeliinsä. Keskustelemme joskus lyöntikeskiarvon* käsitteestä – eli siitä, kuinka monta osumaa pelaaja saa kaikista lyönneistä – auttaaksemme häntä muistamaan, että lyönnit ja ohiheitot ovat vain osa peliä.

Ajattelen joskus lyöntikeskiarvoa myös lukiessani tekniikan alan uutisia, käydessäni kokouksissa tai osallistuessani alan tapahtumiin.

Teknologian ekosysteemi voi joskus tuntua kaikukammiolta, jossa perustajat ja sijoittajat heittelevät ympärilleen fraaseja, kuten ”luvut ovat mielettömiä”, ”olemme f*ing crushing it”, ”kierroksemme oli mielettömän ylimerkitty” tai ”he tappavat sen.”

Tämä liioittelu voi luoda käsityksen, että kaikki ympärillämme lyövät 1000 lyöntipistettä, ja vahvistaa stressin, riittämättömyyden ja huijari-syndrooman tunteita. Kun olet pelaaja ja alat uskoa, että kaikki muut lyövät loistavasti ja sinä et, on luonnollista tuntea epäonnistuvasi.

Jos siitä on apua, muista: Kukaan pelaaja ei koskaan lyö palloa hyvin koko ajan. Kirjaimellisesti kukaan.

Softballin ja baseballin historian parhaat pelaajat ovat onnistuneet vain 30-40 % ajasta. NCAA-softballin historian paras lyöntikeskiarvo on .467 (eli ~47% osumisprosentti, hallussa Jill Justinilla). Ja baseball-uran paras lyöntikeskiarvo .366 on edelleen Ty Cobbin hallussa vuodelta 1928.

Kukaan perustaja, pääomasijoittaja, tuotehenkilö, insinööri, markkinoija, myyjä, datatieteilijä tai muu ei ole koskaan lyönyt 1000 lyöntiä. Kaikilla on ollut huitomisia ja epäonnistumisia. Kaikilla on ollut lyömishäiriöitä. Ihmiset ja yritykset, jotka näyttävät ”tappavan sen”, ovat toimittaneet tuotteita, jotka ovat flopanneet, mokanneet rekrytoinnissa, jättäneet rahoitussuunnitelmat tekemättä, menettäneet avainasiakkaita, viestineet väärin tärkeästä tiedosta, selvinneet toimintahäiriöisistä ajoista, välttäneet katastrofin läheltä, joutuneet sellaisten pääomasijoittajien ohi, jotka eivät uskoneet, jättäneet investoimatta yrityksiin, jotka nousivat legendaarisiksi, ja/tai olleet surullisia tai yksinäisiä joskus.

Jatkaaksemme tätä rinnastusta: Jos haluat olla hyvä lyöjä, sinun on tehtävä töitä sen eteen. Lukemani perusteella parhaat lyöjät miettivät koko ajan svingiään ja tekevät jatkuvasti parannuksia, harjoittelevat säännöllisesti ja ottavat paljon lyöntejä. Ehkä analogia startup-elämään on ottaa aikaa itsetutkiskeluun, itsehoitoon ja palautteen saamiseen. Laadi parannussuunnitelma ja työskentele tiimin kanssa, joka tukee kasvuasi, ja jatka lyömistä tietäen, että kenenkään ei ole mahdollista lyödä 1000 lyöntiä – ja että parhaillakin lyöjillä on ollut huonoja kausia tai lyömiskatkoja.

On myös syytä huomata, että teknologia-alan parhaat lyömiskeskiarvot (ja lyömisprosentit*) ovat historiallisesti liittyneet yhteiseen sukupuoleen, rotuun tai koulutukseen liittyviin taustoihin. Tätä voisi kutsua myös ”attribuutiovirheeksi” tai ”confirmation biasiksi”. Useimmat nykyään teknologia-alalla menestyvät ihmiset ovat kasvaneet ja elävät edelleen ympäristössä, joka antaa heille paljon ”lyöntivuoroja”. Toiset (esim. naiset ja aliedustetut vähemmistöt) ovat saaneet vähemmän kannustusta pelaamiseen ja paljon vähemmän lyöntivuoroja. Ja kun he lyövät ohi, heillä on usein suurempi riski jäädä pois joukkueesta. Tämä on meille teknologia-alalla mahdollisuus tunnistaa ongelma ja tehdä asialle jotain.