Nokkavalaita Havaijilla | Cascadia Research

Viisi Blainvillen nokkavalaita Havaijin saaren länsirannikolla.

Lähes neljäsosa 90:stä tunnetusta valaslajista on nokkavalaita, jotka kuuluvat Ziphiidae-sukuun. Tunnistettuja lajeja on tällä hetkellä 22, mutta viime vuosina on kuvattu useita uusia lajeja, ja on todennäköistä, että uusia lajeja tunnistetaan, kun luurankonäytteistä tehdään geneettisiä analyysejä ja rannalle joutuneista eläimistä kerätään lisää näytteitä. Havaijin vesillä on havaittu silmämääräisesti kolme nokkavalaslajia: Cuvierin nokkavalas (Ziphius cavirostris), Blainvillen nokkavalas (Mesoplodon densirostris) ja Longmanin nokkavalas (Indopacetus pacificus). Olemme tavanneet kaikkia kolmea lajia työskennellessämme Havaijin saaren edustalla, ja olemme vuodesta 2003 lähtien keskittäneet suuren osan tutkimustyöstämme Cuvierin ja Blainvillen nokkavalaiden tutkimiseen. Tähän on kuulunut sukelluskäyttäytymisen, liikkumisen, elinympäristön käytön, populaation koon ja sosiaalisen organisaation tutkiminen. Tämän työn tuloksena on syntynyt useita julkaisuja ja raportteja – linkit näiden pdf-tiedostoihin löytyvät tämän sivun alareunasta

Lataa yllä olevasta linkistä tietoa siitä, miten Cuvierin ja Blainvillen nokkavalaat voidaan erottaa toisistaan.

Alhaalla on useita valokuvia nokkavalaista ja lisätietoja.

Aikuinen naaras Cuvierin nokkavalas nousee pintaan lähellä venettämme 5. toukokuuta 2008 Havaijin saaren edustalla. Tämä yksilö, luettelossamme HIZc027, on dokumentoitu useita kertoja saaren edustalla. Pystymme tunnistamaan yksittäiset nokkavalaat selässä olevien arpien ja selkäevän lovien ainutlaatuisen kuvioinnin perusteella. Arpien suuren määrän vuoksi yksilöiden tunnistamiseen voidaan käyttää lähes mistä tahansa kuvakulmasta otettuja valokuvia.

Nokkavalaiden kohtaamiset Havaijilla eivät ole yleisiä, keskimäärin kohtaamme nokkavalaita noin kerran viidessä tutkimuspäivässä. Tutkimuksemme perusteella Cuvierin nokkavalaat ovat seitsemänneksi yleisin tavattu hammasvalaslaji Havaijilla, kun taas Blainvillen nokkavalaat ovat kymmenenneksi yleisin tavattu laji.

Aikuinen uros Cuvierin nokkavalaita Konan edustalla, 2. joulukuuta 2008. Olemme nähneet tämän yksilön, luettelossa HIZc044, kahdesti aiemmin, marraskuussa 2006 ja toukokuussa 2008. Tämän yksilön viivamaiset arvet johtuvat tappeluista muiden urospuolisten Cuvierin nokkavalaiden kanssa (vain uroksilla on puhjenneet hampaat), kun taas lukuisat soikeat arvet/syvennykset ovat keksihaiden aiheuttamia.

Aikuinen Cuvierin nokkavala, 28. huhtikuuta 2009. Tämän yksilön, luettelossamme HIZc041, dokumentoi Dan Mcsweeney ensimmäisen kerran saaren edustalla lokakuussa 1994, ja se nähtiin uudelleen heinäkuussa 2007 ja joulukuun 2008 matkallamme. Vaikka suuri määrä valkoista väriä vartalon kahdessa etukolmanneksessa sai meidät aluksi luulemaan, että kyseessä oli aikuinen uros (kaikilla aikuisilla uroksilla on runsaasti valkoista väriä vartalossaan), muiden urosten kanssa käydyistä taisteluista johtuvien suoraviivaisten arpien puuttuminen ja hampaiden puuttuminen, kun pää oli näkyvissä, viittaavat siihen, että kyseessä on täysikasvuinen naarasyksilö.

>Cuvierin nokkapääkallovalas, jolla on epämuodostunut ruumis (deformoitunut rostrum), huhtikuun 23. päivä 2009. Tältä valaalta puuttuu suurin osa yläleuasta, vaikka kuvista ei selviä, onko kyseessä synnynnäinen ongelma vai aiheutuuko se vammasta. Laajan valkoisen värityksen perusteella tämä yksilö on aikuinen (ks. McSweeneyn ym. artikkeli vuodelta 2007 Marine Mammal Science -lehdessä, joka on saatavilla jäljempänä). Alaleuan puhjenneiden hampaiden puuttumisen (vain urosten hampaat puhkeavat ikenistä) ja hammasarvien suhteellisen vähäisen määrän perusteella kyseessä on aikuinen naaras.

Aikuinen naaras Cuvierin nokkavalas satelliittimerkin kanssa, heti merkinnän jälkeen, 5. toukokuuta 2008. Merkki (harmaa, jonka keskellä on musta piste) näkyy juuri evän alapuolella ja takana. Tällä yksilöllä on myös tuore haava keksihain puremasta (evän edessä ja alapuolella) sekä lukuisia vanhempia arpia keksihain puremista. Näiden satelliittimerkkien avulla voimme arvioida liikkeitä tutkimusalueemme ulkopuolella.

Aikuinen uros Blainvillen nokkavalas, 2. toukokuuta 2009.

Aikuinen naaras Blainvillen nokkavalas, 29. huhtikuuta 2009. Blainvillen nokkavalaiden naaraiden hampaat eivät puhkea ikenistä ja alaleuka on suhteellisen suora.

A sub-adult uros Blainvillen nokkavala, 29. huhtikuuta 2009. Tämän yksilön kaksi hammasta ei ole vielä puhjennut ikenistä, kuten aikuisilla uroksilla (ks. alla), mutta alaleuat kaartuvat ylöspäin, mikä viittaa siihen, että kyseessä on subadultti uros.

Aikuinen uros Blainvillen nokkavalas, 29. huhtikuuta 2009. Kahden hampaan kärjet näkyvät ikenien yläpuolella – oikeanpuoleiseen hampaaseen on kiinnittynyt useita purppuranpunaisia varsijalkaisia simpukoita.

Nuori Blainvillen nokkavalas, 10. heinäkuuta 2008.

Aikuinen naaras Blainvillen nokkavalas (HIMd025), jolla on epämuodostunut rostrum (keulapyörä), 10. heinäkuuta 2008. Tämä yksilö on nähty useita kertoja saaren edustalla vuosina 1991, 1994, 1995, 2002 ja 2003.

Aikuinen uros Blainvillen nokkavalas (HIMd020), 10. heinäkuuta 2008. Tämä yksilö on dokumentoitu kerran aiemmin Konan edustalla vuonna 2003. Blainvillen nokkavalaat ovat kallon morfologialtaan vahvasti sukupuolittuneita, ja niiden alaleuka on voimakkaasti kaareva ja hampaat puhkeavat leuan keskellä. Havaijilla hampaita peittävät usein piikkisimpukat (ks. lähikuva alla). Blainville-uroksilla on myös laajoja lineaarisia arpia päässä, jotka ovat peräisin tappeluista muiden urosten kanssa.

Lähikuva aikuisen Blainville-urosnokkavalaan (HIMd020) päästä, 10. heinäkuuta 2008. Alaleuasta puhjenneita hampaita peittävät varsihampaat, eivätkä ne siten ole näkyvissä. Suurimman osan päätä peittävä ruskehtava väritys on todennäköisesti diatomeja.

Klikkaa yllä olevaa Toista-painiketta nähdäksesi animaation

Liikkeiden ja elinympäristönkäytön tutkimiseksi käytämme tämän lajin kohdalla kaukokäyttöisiä satelliittimerkkejä. Tämä on time-lapse-animaatio viiden merkittyjen Blainvillen nokkavalaiden sijainneista heinä- ja elokuulta 2008. Yksilöt on värikoodattu ja merkitty tunnistenumerolla. Joissakin vaiheissa näyttää siltä, että tietyt yksilöt siirtyvät poispäin HIMd007:stä, mutta seuraava sijainti on yleensä heti takaisin HIMd007:n lähellä, mikä viittaa siihen, että siirtyminen poispäin johtui todennäköisesti Argos-järjestelmän virheestä eikä yksilöiden välisestä erosta. Kunkin yksilön viimeinen sijainti pysyy näytöllä, kun tunniste on lopettanut lähettämisen. Lisätietoja näistä yksilöistä ja liikkeistä löytyy Schorrin ym. artikkelista, joka on julkaistu Endangered Species Research -lehdessä.

Juvenile Blainvillen nokkavalaat breikkaavat täysikasvuisen naaraan vieressä, 10. heinäkuuta 2008. Huomaa nokkavalaille ominaiset kurkku-urat. Tämän eläimen vatsassa olevat ruskehtavat laikut ovat todennäköisesti diatomeja.

Juveniili Blainvillen nokkavalas, johon on imukupilla kiinnitetty aikasyvyystallennin, 10. heinäkuuta 2008. Merkki pysyi kiinnitettynä noin 2 tuntia, jonka aikana valas teki yhden pitkän sukelluksen (45 minuuttia) 829 metrin syvyyteen. Valkoisten soikeiden arpien lukumäärän perusteella (jotka johtuvat keksihaiden puremista) arvioimme tämän valaan iäksi 1-2 vuotta.

Longmanin nokkavalas (Indopacetus pacificus) Konan edustalla.

Longmanin nokkavalas Konan edustalla, jossa näkyy yhden yksilön nokka.

Viitteet nokkavalaista