Oliko Ann Marie Burr Ted Bundyn ensimmäinen uhri?

Elizabeth Smartin saagan tavoin 8-vuotiaan Ann Marie Burrin kidnappaus kiinnosti kansalaisia vuonna 1961. Epäilyksen alla oli 14-vuotias paperipoika Ted Bundy, naapurikorttelin poika. Siitä lähtien, kun Bundy kuoli Floridan sähkötuolissa, etsivät, kirjailijat ja nojatuolietsivät ovat keskustelleet hänen osallisuudestaan Ann Marie Burrin tapaukseen. Oliko tulevan hirviön ja kadonneen enkelin läheisyys aavemainen sattuma, josta tuli urbaani legenda? Vai mausteinen käänne kylmään tapaukseen? Ja piileekö avain Bundyn lapsuudessa, goottilaisessa tarinassa salailusta, kieltämisestä ja mahdollisesta insestistä…

Ann Marie Burr – Kadonnut pikkutyttö

”Minulla oli silloin tunne, etten näkisi häntä enää koskaan”, huokaisi Beverly Burr puhuessaan tyttärestään, joka katosi yli neljäkymmentä vuotta sitten.”

Ann Marie Burrin katoamisesta Tacoman kotoaan tulisi maanlaajuinen uutisjuttu”. Hänen painajaisensa alkoi 30. elokuuta 1961 sen jälkeen, kun Burrit olivat nukuttaneet neljä lasta pohjoisessa Tacomassa sijaitsevassa kodissaan. Noin keskiyöllä Ann Marie toi pikkusiskonsa Maryn vanhempiensa makuuhuoneeseen – Mary itki murtuneen kätensä kipsin takia. Aamuviideltä Beverly heräsi hoitamaan nuorinta lastaan uudelleen, mutta löysi Ann Marien kadonneena.

Normaalisti lukittu ulko-ovi ja olohuoneen ikkuna olivat molemmat auki – ei verta tai merkkejä kamppailusta, vain yksinäinen lenkkarin jälki ikkunan ulkopuolella.

Tuhat kansalliskaartilaista ja poliisia haravoi kaupunkia. Kopterit jyrisivät yläpuolella, kun sukeltajat tutkivat viemäreitä ja lahteen johtavia puroja. Tacoman historian suurimmasta etsintäoperaatiosta ja palkkiosta huolimatta pikkutyttö oli kadonnut.

Beverly ja aviomies Donald pyysivät ja läpäisivät valheenpaljastuskokeet. Kuukausien muuttuessa vuosiksi Burrit joutuivat kestämään vahvistamattomia havaintoja, tekaistuja lunnasvaatimuksia ja huijaria, joka väitti olevansa Ann Marie.

Mutta varsinainen häpeäpilkku oli heidän esikoistyttärensä tuntematon kohtalo.

”Olimme koko ajan etsimässä tai tekemässä jotain. Emme koskaan unohtaneet.” Beverly sanoo.

He pysyivät saastuneessa kodissaan kuusi vuotta siltä varalta, että Ann ilmestyisi paikalle, ja säilyttivät vanhan puhelinnumeronsa muuton jälkeen.

Neljä vuosikymmentä myöhemmin päätöstä on vaikea saada aikaan. ”Minulla oli tapana rukoilla vastausta.” Beverly sanoi hiljattain Ann Marien muistotilaisuudessa. ”Ja sitten mietin – haluanko tietää, oliko hänellä kauhea kuolema?”.

Ted Bundy – hurmaava murhaaja

Helmikuussa 1989 Ted Bundyn elämä oli valumassa pois. Floridan sähkötuoli uhkasi seuraavana päivänä, joten tappaja pelasi aikaa luovuttamalla muinaisten uhriensa luut.

Kuka oli Theodore Robert Bundy? Kymmenen vuotta kuolemansellissä vietetyn tarkkailun jälkeen hän paljastui hyytäväksi arvoitukseksi, hurmaavaksi ja turmeltuneeksi tappajaksi, joka houkutteli lukemattomia naisia kammottavaan kuolemaan.

Syntynyt Philadelphiassa vuonna 1946 naimattomalle äidille, Bundyn isä oli hämärähahmo. Neljä vuotta myöhemmin Louise Cowell vei lapsensa Tacomaan, jossa hän meni naimisiin Johnny Bundyn kanssa.

Tedin nuoruusvuodet paljastivat ujon mutta ovelan murrosikäisen, joka kävi kirkossa mutta paheksui isäpuoltaan. Hän aloitti myös yölliset tirkistely- ja vandalismiretket; liukuva kierre, joka kesti koko lukion ajan.

Yliopistossa hän muokkasi urbaanin ja kiillotetun persoonan, jota Bundy kutsui myöhemmin ”tervejärkisyyden naamioksi”. Valmistuttuaan hänestä tuli nouseva tähti republikaanien osavaltiopolitiikassa kuvernööri Dan Evansin suojattina.

Vuonna 1974, kun Bundy opiskeli lakia Seattlessa, nuoria naisia alkoi kadota alueelta. Jotkut vietiin taloista, kun taas toiset siepattiin läheisestä yliopistosta. Useat opiskelijatytöt muistelivat kohtaamisia komean, kainalosauvoilla kulkevan miehen kanssa; muukalainen pyysi apua kirjojensa kantamisessa autoonsa.

Koska kadonneet naiset olivat kaikki ”kunnon tyttöjä” (eivät prostituoituja tai rikollisia), paikalliset poliisit työskentelivät kovasti tapausten parissa. Mutta vähäisten todisteiden ja ruumiiden puuttuessa jäljet kuihtuivat pois.

Kun Ted Bundy siirtyi Salt Lake Cityssä sijaitsevaan oikeustieteelliseen kouluun, opiskelijatovereita ja nuoria naisia alkoi kadota Utahista ja Coloradosta. Bundyn amerikkalainen julkisivu murtui vuonna 1975, kun hänet pidätettiin, kun hän risteili esikaupunkialueella aamuyöllä neljältä. Viikkojen kuluessa eräs opiskelija tunnisti hänet ”peitepoliisiksi”, joka oli siepannut hänet ostoskeskuksesta – hän oli hädin tuskin selvinnyt hengissä.

Joutuessaan neljän osavaltion kadonneita naisia tutkivan erikoisryhmän valokeilaan etsivät tutkivat Bundyn olemassaolon jokaista osa-aluetta. Ja kun sana hänen oikeudellisista ongelmistaan levisi takaisin Seattlen alueelle, ystävät ja entiset työtoverit ilmaisivat järkyttyneisyytensä ja epäuskonsa – Ted oli salannut pimeän puolensa jopa morsiameltaan.

Sen jälkeen, kun Bundy oli tuomittu kidnappauksesta vankilaan, washingtonilaisuhrien luurangonjäännöksiä alkoi löytyä syrjäisestä kaatopaikasta. Pian Coloradon syyttäjät luovuttivat ja syyttivät häntä naisen sieppauksesta/murhasta hiihtomajalla. Silminnäkijä ja Bundyn bensakorttikuitit osoittivat hänet tapahtumapaikalle.

Mutta ennen oikeudenkäyntiä Bundy järjesti näyttävän pakomatkan piirikunnan vankilasta; hän oli Chicagossa, kun vanginvartijat huomasivat hänen katoamisensa. Sieltä hän pakeni etelään Tallahasseehen, jossa hän yritti sulautua Floridan osavaltion yliopistoon. Kaksi viikkoa myöhemmin hän riehui keskellä yötä eräässä opiskelijayhdistyksessä, tappoi kaksi opiskelijatyttöä ja pahoinpiteli kolme muuta heidän nukkuessaan. Hänen viimeinen uhrinsa oli 12-vuotias Kimberly Leach, joka oli napattu hänen peruskoulustaan läheisestä Lake Citystä.

Bundy otettiin kiinni ja tuomittiin Floridan murhista vuonna 1979, ja Leachin murhasta Bundy joutui kuolemaan. Hän vaati syyttömyyttään ja riiteli lännen etsivien kanssa, jotka tulivat kuulustelemaan häntä ratkaisemattomista tapauksista. Florida vei Bundyn pikavauhtia sähkötuoliin. Ja kymmenen vuotta myöhemmin Ted alkoi vuodattaa sisälmyksiään kuoleman lähestyessä.

Pahaenteinen yhteys

Kirjailija Ann Rule yhdisti Bundyn ja Ann Marie Burrin ensimmäisen kerran toisiinsa vuonna 1980 ilmestyneessä bestsellerissään The Stranger Beside Me.”

Vankilahaastattelussa tehty satunnainen huomautus oli herättänyt vastakaikua; puhuessaan ”hypoteettisesti” sarjamurhaajasta Ted ehdotti, että ”kun hän on 15-vuotias (kuvaa murhahetkeä), se olisi paljon mystisempi, jännittävämpi, intensiivisempi, ylivoimaisempi kokemus… kuin silloin, kun hän on 50-vuotias.” ”

Viimeistään ennen vuonna 1989 tapahtunutta teloitustaan Bundy tapasi Seattlessa kadonneen tyttölapsen tapausta tutkivan etsivän Robert Keppelin. Ted oli tunnustanut jo päiviä toivoen lykkäävänsä väistämätöntä. Kalpeana, kalpeana ja pelolle haisevana hän laski vartijansa ja sanoi jotain, joka kimalteli Ann Marie Burrista.

Keppel tarttui siihen ja sai äkkinäisiä kieltoja – ”hyvin epä-Bundyn kaltaisia vastauksia”, jotka ”osoittivat syyllisyydentunnetta”. Mutta miksi kävelevä kuollut mies kieltäisi yhden murhan sen jälkeen, kun hän oli myöntänyt 30 muuta?

Ted tunnusti Keppelille, että oli rikoksia, joita sarjamurhaaja ei koskaan myöntäisi: murha, joka oli tehty nuorella iällä – lapsiuhriin – ja lähellä omaa kotia. Burrin tapaus täytti kaikki kolme ehtoa.

Ann Rule ei myöskään uskonut entisen ystävänsä kieltämistä: ”Jopa sarjamurhaajalla on leima avuttoman nuoren tytön tappamiseen.”

Rule on kerännyt kuulopuheiden vihjeitä ja anekdoottisia todisteita, jotka yhdistävät Bundyn Ann Marieen. Eräs entinen Burrin naapuri kirjoitti, että ”Ted oli aamun sanomalehtipoika… Sillä pienellä tytöllä oli tapana seurata häntä kuin koiranpentu… Tyttö olisi lähtenyt hänen mukaansa, jos hän olisi pyytänyt häntä ryömimään ulos ikkunasta.”

Toinen nainen lähetti sähköpostia Ruleen muistellen, että hänen yhdeksännen luokan luokkakaverinsa Bundy oli kysynyt, haluaisiko hän nähdä, ”minne hän oli kätkenyt ruumiin”.

Ja Donald Burr on vakuuttunut siitä, että hän näki nuoren Ted Bundyn rakennustyömaalla ojassa läheisellä kadulla sinä aamuna, kun hänen tyttärensä katosi. Bob Keppel vakuuttaa nykyään, että ”hänen ja Ann Marie Burrin tarina paranee ja paranee vuosien mittaan.”

Mutta toisten mielestä tosiasiat ovat hämärtyneet ajan myötä, mikä on jättänyt vaikutelman, että juttu Bundya vastaan on vahvempi kuin se todellisuudessa on. Eläkkeellä oleva etsivä Tony Zatkovich, alkuperäinen tutkija vuonna 1961, toteaa, että ”Bundylla ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa”. Hän uskoo, että tappaja tunsi perheen ja tunsi talon pohjapiirroksen. Tapaukseen tällä hetkellä määrätyt Tacoman etsivät ovat jakautuneet Bundyn ja toisen teini-ikäisen epäillyn välillä.

Louise Bundy ei voi hyväksyä, että hänen poikansa aloitti tappokierteensä asuessaan hänen kattonsa alla. Hän oli sinä kesänä raskaana ja valvoi usein öisin. ”Hän ei olisi mitenkään päässyt ulos tästä talosta meidän tietämättämme.”

Louise väittää, että Ted oli 14-vuotiaana liian pieni sieppaamaan 8-vuotiaan tytön. Hän sanoo, että Burrin talo ”oli toisessa kaupunginosassa”, ja kiistää, että hänen veljensä asui Ann Marien pianonsoitonopettajan naapurissa.

Bundy itse kirjoitti Burrille vuonna 1986 ja kertoi heille: ”Huhut minusta ovat johtaneet teitä harhaan… Minulla ei ollut mitään tekemistä tytön katoamisen kanssa… Olin tuolloin tavallinen 14-vuotias poika… Minulla ei ollut minkäänlaista halua vahingoittaa ketään.”

Oliko vai eikö ollut?

Ted Bundyn arvioimiseksi epäiltynä Ann Marie Burrin murhasta on pohdittava kolmea seikkaa:

– Kuinka kaukana hän asui Burrin perheestä vuonna 1961?
– Milloin hän alkoi tappaa?
– Oliko hän todella ”normaali 14-vuotias poika”?

Bundyn surmatalon vastuuvapauslausekkeessa väitettiin, että ”Burrit asuivat aivan kaupungin toisella puolella siitä, missä hengailin lapsena ja missä minulla oli paperinkuljetus… Se oli eri maailmankolkka, jossa oli eri kouluja.”

Karttatutkimus tänään vahvistaa sen. Bundyn talo Sky Line Drivella oli kolmen mailin päässä Burrin kodista 14th Streetillä – silti legenda haluaa hänen asuvan seuraavassa korttelissa. Tämä etäisyys tukee Tedin kieltämistä; Bundy oli moittinut Keppeliä siitä, että hän ”ei oikeastaan ottanut asiaa vakavasti”. Jotkut tutkijat yhtyvät Tedin omaan väitteeseen, jonka mukaan hän alkoi tappaa naisia tammikuussa 1974.

Muutamat ”pitävät häntä” (epäiltynä) kahden lentoemännän murhasta ja pahoinpitelystä Seattlessa sijaitsevassa asunnossaan vuonna 1966 – Bundy oli 19-vuotias korkeakouluopiskelija, joka työskenteli osa-aikaisesti läheisessä ruokakaupassa. On harvinaista, että sarjamurhaaja saa ensimmäisen lovensa ennen 15 vuoden ikää, vaikka hänen seksuaaliset ja väkivaltaiset impulssinsa sulautuvat yhteen jo varhaislapsuudessa. Bundy kiisti murhaavansa ennen 27 ikävuotta, mutta hänen yölliset ryöstöretkensä nuorena tirkistelijänä (klassinen varhainen reitti raiskaajille) viittaavat mahdollisuuteen aikaisempaan tappoon.

Miten siis ”tavallisesta 14-vuotiaasta pojasta” tulee psykopaatti? Onko vastaus haudattu Bundyn isyyteen?

Tuntematonta ”myyntimiestä”, joka tunkeutui varovaisen Louise Cowellin elämään juuri sen verran aikaa, että hän vietteli, hedelmöitti ja hylkäsi hänet, ei koskaan tunnistettu. Jotkut sukulaiset epäilevät hänen epämääräisiä ja ristiriitaisia tarinoitaan Tedin isästä.

Vuonna 1946 naimattomat äidit olivat luostarissa. 22-vuotias Louise synnytti eristäytyneenä ja palasi kotiin kasvattamaan lasta ”adoptioveljenään”. Kyllä – pikku Ted Bundy uskoi, että hänen äitinsä oli hänen siskonsa ja että hänen isovanhempansa olivat hänen vanhempansa.

Louisen äiti oli erakoitunut puoli-invalidi, kun taas hänen isänsä oli elinvoimainen mies, jota sukulaiset kuvaavat ”äärimmäisen väkivaltaiseksi ja pelottavaksi yksilöksi”. Louise ja hänen kaksi nuorempaa siskoaan elivät pelossa häntä kohtaan.

Kirjailijat ja kriminologit, jotka ovat penkoneet Bundyn historiaa selittääkseen hänen raa’at tekonsa, ihmettelevät: ehkä hänen isoisänsä todella oli, kuten Ted kerran väitti, hänen isänsä. Kun eräs toimittaja äskettäin kysyi häneltä tätä, Louise Bundy ”vastusti asiaa asiallisella äänellä, ilman mitään sellaista närkästystä, jota voisi odottaa.”

Mutta hänen nuorempi sisarensa (Tedin täti) muistaa heränneensä eräänä aamuna teininä siihen, että hänen virnuileva kolmevuotias veljenpoikansa nosti hänen peittojaan ja laittoi kolme teurastusveitsiä hänen viereensä. Bundya tutkinut psykiatri leimasi tämän ”poikkeuksellisen oudoksi käytökseksi pikkulapsella”, mikä viittaa ”traumatisoituneeseen lapseen, joka ei ollut vain ei-toivottu vaan jota rangaistiin siitä, että hän oli syntynyt.”

Sähköpostiviestissään tälle kirjoittajalle Ann Rule julistaa: ”Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Ted Bundy tappoi Ann Marie Burrin.” Ja vaikka hän on kirjoittanut sadoista murhatapauksista, ”joka kerta, kun pidän luoteessa esitelmän, joku kysyy Ann Marie Burrista.”

Hänen kirjansa äskettäinen televisiosovitus päättyy virheelliseen takaumakuvaan, jossa nuori Ted lähestyy Ann Mariea tämän kuistilla keskellä kirkasta päivää. Loppukuvassa heidät nähdään kävelemässä käsi kädessä pois, kun naapurit hälisevät ympärillä.

Ted on vakava epäilty, kunnes tehdään logistiikkaa. Miten alle 15-vuotias poika voisi kuljeskella kolmen kilometrin päässä naapurustossa ja tarkkailla taloa niin hyvin, että hän voisi varastaa lapsen yöllä ja haihduttaa hänet? Se ei tunnu uskottavalta – mutta Bundyn kohdalla mikään ei koskaan tunnu uskottavalta.

Hän kummittelee luikertelemalla sulavasti keskuudessamme – hän on voinut olla poikasi ystävä tai seurustella tyttäresi kanssa. Hän oli pahin painajaisemme – täydellinen paha, joka asui aivan nurkan takana.

Jos hän saattoi olla insestisen isoisän paha siemen, niin ehkäpä hänen neitseellisestä yrityksestään murhaan tuli hänen täydellisin rikoksensa. Teloitustaan edeltävänä iltana Ted Bundyn viimeiset sanat äidilleen olivat: ”Osa minusta oli koko ajan piilossa.”

Ja yli 54 vuotta myöhemmin Ann Marie Burr on yhä tuulesta temmattu…

***Kirjoittajan huomautus: Ted Bundy oli sarjamurhaajien ”kummisetä” – olento liian monimutkainen, jotta sitä voitaisiin täysin tutkia tässä artikkelissa. Ota yhteyttä tähän kirjoittajaan, jos sinulla on kysyttävää Bundysta tai haluat lisätietoja Ann Marie Burrin tapauksesta.

Epilogi

Tässä on joitakin päivitettyjä tietoja, joita olen saanut Beverly Burrin (Ann Marien äiti) kanssa käydyistä keskusteluista sen jälkeen, kun kirjoitin tämän artikkelin. Surullista on, että Beverly kuoli useita vuosia sitten, eikä koskaan saanut tietää totuutta siitä, mitä Ann Marien kanssa tapahtui.

• Hän ei usko, että Ted Bundy kidnappasi ja murhasi hänen tyttärensä.

• Ann Marie ei ottanut pianotunteja Tedin sedän naapurissa.

• Hän ei muista nähneensä Ted Bundya jakamassa heidän lehteään.

• Hän pitää samasta epäillystä, josta tutkintapäällikkö Tony Zatkovich piti vuonna 1961: 17-vuotiaasta naapuripojasta, joka asui kolmen oven päässä.

• Hän kuvaili perhettä ”hyvin uskonnolliseksi” ja heidän teini-ikäistä poikaansa ”oudoksi”, mutta ”epätavallisen kiinnostuneeksi” Ann Mariea kohtaan.

• Hän myönsi minulle (nolostuneena), että kolme päivää Annin katoamisen jälkeen hän meni heidän talolleen jollakin tekosyyllä. Kun hän huomasi, etteivät he olleet kotona ja että ovi oli auki, hän kävi läpi heidän ensimmäisen kerroksensa etsien merkkejä Ann Mariesta, erityisesti hänen ristiriipustaan, jonka hän oli saanut kuukautta aiemmin ensikommuunion yhteydessä. Hän säikähti ja lähti tutkimatta toista kerrosta tai löytämättä jälkeäkään tyttärestään.

• Tätä epäiltyä kuulusteltiin lopulta ja hänelle tehtiin valheenpaljastuskoe (tulokset olivat tuloksettomia), ennen kuin perheen asianajaja painosti poliiseja nostamaan syytteen tai vapauttamaan hänet.

• Se kertoo, että epäilty on yhä elossa (63-vuotias) ja asuu edelleen Tacomassa.

• Se pitää häntä silmällä – sanoo, että hän on vieraantunut perheestään täysin yli 40 vuoden ajan.

• Se kertoi näkevänsä Louise Bundya ruokakaupassa silloin tällöin. Tedin äiti tietää, kuka Beverly on, mutta välttelee häntä eikä puhu hänelle.

Beverly Burr on hämmästyttävän rohkea nainen, joka ei ole koskaan saanut ansaitsemaansa päätöstä – voisinpa antaa sen hänelle. Tiedän, että jos lapseni olisi kadonnut, en koskaan lakkaisi etsimästä…

Ted Bundy on epäilty Burrin tapauksessa – ei muuta. Kuten monet Bundy-asiantuntijat, halusin yhdistää hänet Ann Marie Burriin, kun luin asiasta ensimmäisen kerran. Sydämeni piti häntä syyllisenä, mutta pääni ei usko sitä. Beverly Burrin tavoin uskon, että kyseessä on vain makaaberi yhteensattuma.

Olen paljon valmiimpi hyväksymään Tedin osallisuuden kahden lentoemännän murhaan/väkivallantekoon Seattlessa vuonna 1966 – mutta siinäkin tapauksessa oli parempi epäilty (vuokranantajan poika).

Jos haluatte lisätietoa Bundy/Burr-ongelmasta, on hiljattain ilmestynyt Rebecca Morrisin kirja ”Ted and Ann – The Mystery of a Missing Child and Her Neighbor Ted Bundy”, jossa tutkitaan sarjamurhaajan ja kadonneen lapsen välistä yhteyttä. En voi lämpimästi suositella tätä kirjaa… mutta se ON ainoa kirjan mittainen käsittely tästä kiehtovasta tapauksesta… JT

Tekijästä: JT Townsend on vapaa kirjoittaja, tosirikoskirjailija ja elinikäinen asukas Cincinnatissa. Käy hänen verkkosivuillaan osoitteessa www.jttownsend.com ja hänen Facebook-sivullaan: JT Townsend True Crime Detective. Tämä artikkeli on aiemmin julkaistu Snitch Magazine -lehdessä vuonna 2004 ja Clews historical true crime -sivustolla.