Omena päivässä voi (itse asiassa) puolittaa tyypin 2 diabeteksen riskin

Vanha sanonta, jonka mukaan omenan syöminen päivässä pitää lääkärin loitolla, voi itse asiassa osittain pitää paikkansa, ovat tutkijat todenneet.

Kahdessa äskettäin julkaistussa tutkimuksessa on todettu, että runsaasti hedelmiä, vihanneksia ja täysjyväviljaa sisältävän ruokavalion syöminen voi vähentää tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskiä jopa 50 prosentilla.

Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin veren C-vitamiini- ja karotenoidipitoisuuksia, jotka ovat kasvipigmenttejä, jotka antavat hedelmille ja vihanneksille niiden kirkkaan värin.

Tutkimukseen osallistui vajaat 10 000 ihmistä, joilla oli tyypin 2 diabetes, ja yli 13 000 ihmistä, joilla ei ollut kyseistä sairautta.

Tutkijat havaitsivat, että niillä, jotka söivät eniten hedelmiä ja vihanneksia, oli jopa 50 prosenttia pienempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen verrattuna ihmisiin, jotka söivät vain vähän tuoretta ruokaa.

Kansainvälisen tutkimuksen vetäjänä toimi Cambridgen yliopistossa työskentelevä professori Nita Forouhi.

Tulevaisuudentutkimuksesta vastasi professori Nita Forouhi: ”Vaikka hedelmien ja kasvisten kulutuksen hyötyjä on mainostettu vuosikymmenten ajan ”viisi päivässä” -viestillä, niiden roolista tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä on ollut epävarmuutta.

”Tutkimuksemme, jossa käytettiin objektiivisia hedelmien/vihannesten saantia mittaavia verimerkkejä, osoittaa, että pienikin lisäys hedelmien/vihannesten määrässä ruokavaliossa voi auttaa vähentämään tyypin 2 diabeteksen riskiä.”

Toinen tutkimus tehtiin Amerikassa, ja siinä keskityttiin täysjyväviljan saantiin ja sen mahdolliseen yhteyteen tyypin 2 diabeteksen riskin kanssa. Tutkimukseen osallistui yli 158 000 naista ja yli 36 525 miestä.

Runsas viljan saanti vähensi tyypin 2 diabeteksen riskiä 29 prosenttia verrattuna niihin, jotka eivät syöneet juuri lainkaan.

Harvard School of Public Healthin tutkijaryhmä totesi, että yhteys täysjyväviljan runsaan saannin ja pienentyneen diabetesriskin välillä oli ”vahvempi laihoilla henkilöillä kuin ylipainoisilla tai lihavilla”.

Kummatkin tutkimustulokset on julkaistu British Medical Journal -lehdessä.