On aika miettiä uudelleen lasten nielurisojen poistoa

Uusi tutkimus lapsuudessa tehtyjen nielurisojen ja adenoidien poistojen pitkäaikaisvaikutuksista on osoittanut, että operaatioihin liittyy lisääntyneitä hengitystie-, infektio- ja allergiasairauksia.

Monelle ihmiselle nielurisojen poisto on lapsuuden riitti. Leikkaus, joka tunnetaan nimellä nielurisojen poisto, on yksi yleisimmistä lastenleikkauksista maailmassa, ja pelkästään Yhdysvalloissa tehdään vuosittain yli 530 000 toimenpidettä alle 15-vuotiaille lapsille.

Nielurisojen poisto tehdään tavallisesti kivuliaan toistuvan nielurisatulehduksen ja välikorvatulehduksen hoitamiseksi, ja se tehdään usein yhdessä adenoidien poiston, eli adenoidektomian, kanssa. Adenoidileikkaus tehdään myös hengityksen parantamiseksi, kun hengitystiet ovat tukossa.

Koska erityisesti adenoidit kutistuvat aikuisikään mennessä, historiallisesti oletettiin, että tällaiset kudokset ovat elimistössä tarpeettomia. Nyt kuitenkin tiedämme, että adenoidit ja nielurisat ovat strategisesti sijoitettu nenään ja kurkkuun Waldeyerin renkaaksi kutsuttuun järjestelyyn. Ne toimivat ensimmäisenä puolustuslinjana auttaen tunnistamaan ilmassa kulkeutuvat taudinaiheuttajat, kuten bakteerit ja virukset, ja käynnistävät immuunivasteen niiden poistamiseksi elimistöstä.

Uudet havainnot ovat tutkijoiden mukaan tärkeitä punnita leikkauksen jo tunnettujen lyhytaikaisten riskien rinnalla. JAMA Otolaryngology Head and Neck Surgery -lehdessä julkaistu tutkimus tarjoaa lisää näyttöä mahdollisten leikkausvaihtoehtojen tueksi silloin, kun se on mahdollista.

Kolmanneksen riski sairastua ylähengitystievaivoihin

Työryhmä analysoi Tanskasta peräisin olevaa tietokokonaisuutta, joka on yksi maailman kattavimmista ja joka käsittää 1 189 061:n vuosina 1979-1999 syntyneen lapsen terveystietoja, jotka kattavat vähintään ensimmäiset 10 vuotta ja jopa 30 vuotta heidän elämästään.

Lähes 1,2 miljoonasta lapsesta 17 460:lle tehtiin adenoidektomia, 11 830:lle nielurisaleikkaus ja 31 377:lle adenotonsillektomia, jossa sekä nielurisat että adenoidit poistettiin.

Byars selittää, että näiden leikkausten läpikäyneiden lasten terveydentilaa analysoitiin sen jälkeen 28:n hengitystie-, tartunta- ja allergiasairauden diagnoosien varalta, ja sitä verrattiin lapsiin, joille ei ollut tehty leikkausta, sen jälkeen, kun oli ensin varmistuttu siitä, että kaikki lapset olivat terveydentilansa puolesta yleisesti ottaen hyviä.

”Laskimme tautiriskin myöhemmin elämässä sen mukaan, oliko adenoidit, nielurisat vai molemmat poistettu yhdeksän ensimmäisen ikävuoden aikana”, sanoo Byars, joka johti tutkimusta yhdessä Stephen Stearnsin (Yalen yliopisto) ja Jacobus Boomsman (Kööpenhaminan yliopisto) kanssa.

”Tämä ikä valittiin, koska se kattaa sen, kun näitä leikkauksia tehdään yleisimmin, ja myös sen, kun nielurisat ja adenoideja aktiivisimmin toimivat elimistön immuunivasteissa ja kehityksessä”.”

Adenoidien poiston jälkeen todettiin, että leikkauksen läpikäyneiden suhteellinen riski kasvaa neljä- tai viisinkertaiseksi välikorvan tulehduksen osalta.

Tonsillektomiaan todettiin liittyvän lähes kolminkertainen suhteellinen riski – leikkauksen läpikäyneiden riski verrattuna leikkauksen läpikäymättöminä olleiden riski – ylempien hengitysteiden sairauksiin. Näihin kuuluivat astma, influenssa, keuhkokuume ja krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus eli COPD, sateenvarjotermi, jolla tarkoitetaan kroonisen keuhkoputkentulehduksen ja keuhkolaajentuman kaltaisia sairauksia.

Absoluuttinen riski (jossa otetaan huomioon se, kuinka yleisiä nämä sairaudet ovat yhteisössä) oli myös huomattavasti kohonnut, 18,61 prosenttia.

”Nielurisaleikkauksen yhteys hengityselinsairauksiin myöhemmässä elämässä voi siis olla huomattava näillä ihmisillä”, Byars lisää.

Tutkijat havaitsivat, että adenoidektomia oli yhteydessä yli kaksinkertaistuneeseen suhteelliseen riskiin sairastua keuhkoahtaumatautiin (COPD) ja lähes kaksinkertaistuneeseen suhteelliseen riskiin sairastua ylempien hengitysteiden sairauksiin ja sidekalvotulehdukseen. Absoluuttinen riski oli myös lähes kaksinkertainen ylähengitystiesairauksien osalta, mutta vastasi pientä lisäystä keuhkoahtaumataudin osalta, koska tämä on harvinaisempi sairaus yhteisössä yleensä.

Työryhmä syventyi tilastoihin saadakseen selville, kuinka monta toimenpidettä olisi pitänyt tehdä, jotta esiintyisi ylimääräinen sairaus tavanomaista enemmän, jota kutsutaan nimellä ”hoidon edellyttämä lukumäärä” eli NNT.

”Nielurisaleikkauksen osalta havaitsimme, että vain viidelle ihmiselle piti tehdä leikkaus, jotta yhdelle heistä ilmaantuisi ylimääräinen ylähengitystiesairaus”, Byars sanoo.

Suurentunut korvatulehduksen riski

Työryhmä analysoi myös sairauksia, joita näillä leikkauksilla pyrittiin suoranaisesti hoitamaan, ja havaitsi vaihtelevia tuloksia. Adenoidektomiaan liittyi merkittävästi pienentynyt unihäiriöiden riski, ja kaikkiin leikkauksiin liittyi merkittävästi pienentynyt nielurisatulehduksen ja kroonisen nielurisatulehduksen riski, koska nämä elimet oli nyt poistettu.

”…tuloksemme tukevat nielurisojen ja adenoidien poiston lykkäämistä, jos se on mahdollista, mikä voisi edistää immuunijärjestelmän normaalia kehittymistä lapsuudessa…”

Muutosta epänormaaleissa hengitystoiminnoissa 30 ikävuoteen asti ei kuitenkaan tapahtunut minkään leikkauksen yhteydessä eikä muutosta poskiontelotulehdusten määrässä nielurisojen poiston tai adenoidektomian jälkeen.

Adenotonsillektomian jälkeen leikkauksen läpikäyneiden suhteellisen riskin todettiin kasvaneen neljä- tai viisinkertaiseksi välikorvatulehduksen (välikorvan tulehdus) osalta, ja myös sinuiitti lisääntyi merkitsevästi.

Tutkimus viittaa siihen, että näiden leikkausten lyhytaikaiset hyödyt eivät ehkä jatku 30 ikävuoteen asti lukuun ottamatta pienentynyttä nielurisatulehduksen riskiä (kaikkien leikkausten osalta) ja unihäiriöiden riskin pienenemistä (adenoidektomian osalta). Sen sijaan pidemmän aikavälin riskit epänormaaliin hengitykseen, poskiontelotulehdukseen ja välikorvatulehdukseen olivat joko merkittävästi suuremmat leikkauksen jälkeen tai ne eivät eronneet merkittävästi toisistaan.

Ovatko nielurisat uusi umpilisäke?

Tutkijat huomauttavat, että nielurisat ja adenoidit on aina poistettava, kun sairaus on vaikea.

HPV saattaa piileskellä nielurisojen ”kryptoissa”

”Tuloksemme kuitenkin tukevat nielurisojen ja adenoidien poiston lykkäämistä, jos se on mahdollista, mikä voisi edesauttaa immuunijärjestelmän normaalia kehitystä lapsuudessa ja vähentää tutkimuksessamme havaitsemiamme mahdollisia myöhemmän elämän tautiriskejä”

”Vuonna 1870 Charles Darwin sanoi tunnetusti, että umpilisäke oli evoluution hyödytön jäänne, sillä hän ennusti, että se oli liian pieni, jotta se voisi edesauttaa ruuansulatusta millään merkityksellisellä tavalla. Nyt tiedämme, että sillä on myös tärkeä tehtävä immuunijärjestelmässä, sillä se suojaa suolistoinfektioilta edistämällä hyvien bakteerien kasvua.”

Kun saamme selville enemmän immuunikudosten toiminnasta ja niiden poistamisen elinikäisistä seurauksista erityisesti herkässä iässä elimistön kehittyessä, tämä auttaa vanhempia ja lääkäreitä opastamaan siinä, millaisia hoitoja heidän tulisi käyttää.