OnKO ANESTESIA KUSHY ERIKOISALA?

Samuel Shemin klassinen lääketieteen romaani/satiiri The House of God (julkaistu 1978, yli kaksi miljoonaa myytyä kappaletta) seuraa päähenkilöä tohtori Roy Baschia, joka kamppailee läpi vuoden sisätautien harjoittelijana. Toinen lääkäri suosittelee Baschille uran vaihtamista johonkin kuudesta erikoisalasta, joilla ei ole potilaskontaktia: Rays, Gas, Path, Derm, Eyes tai Psych. Nämä nimet tarkoittavat radiologiaa, anestesiaa, patologiaa, dermatologiaa, silmälääketiedettä ja psykiatriaa. Näitä erikoisaloja mainostetaan vähemmän stressiä aiheuttavina valintoina, joilla on erinomaiset elämäntavat, joissa aika sairaiden potilaiden kanssa on minimoitu ja lääkäri on todennäköisemmin onnellinen. Onko tämä totta? Onko anestesia helppo erikoisala?

Vastaukseni kolmenkymmenen vuoden anestesian harjoittelun jälkeen on … se riippuu.

Tarkastellaanpa kutakin kuutta erikoisalaa niiden koettujen etujen osalta:

– Radiologiaan kuuluu ura röntgen-, magneetti-, tietokonetomografia- tai ultraäänitutkimusten digitaalisten kuvien tuijottamisessa. Potilaskontakti on minimaalinen. Koska monet näistä testeistä tilataan päivystyspoliklinikoilla kaikkina yön tunteina, päivystävät radiologit tekevät pitkiä työpäiviä ja kärsivät unettomista öistä. Myös invasiivisen radiologian alaerikoisalasta on tullut käytännönläheinen ala, joka vaatii yhtä paljon potilaskontaktia kuin useimmat kirurgiset erikoisalat.
– Patologiaan kuuluu ura, jossa kurkistellaan mikroskoopin läpi, johdetaan kliinistä laboratoriota veren ja virtsan kemiallisten tulosten määrittämiseksi tai tehdään ruumiinavauksia. Suurin osa patologiasta ei vaadi lainkaan kosketusta eläviin potilaisiin. Suurin osa patologian työstä tehdään päiväsaikaan, ja unen menetys on epätavallista.
– Ihotautien erikoislääkärin uralla näkee lukuisia potilaita (arviolta 80-100 potilasta päivässä) kiireisessä klinikkavastaanotossa. Potilasmäärät ja potilaskontaktit ovat suuria. Jokainen poliklinikkakäynti on lyhyt, koska vain tietyt ihomuutokset ovat lääkärin ja potilaan välisen kuulustelun kohteena. Sairaalahoitoon joutuvat potilaat ovat harvinaisia, hätätilanteita on vähän, ja unen menetys on epätavallista.
– Silmälääketieteeseen kuuluu potilaiden näön ja silmien tutkiminen vastaanotolla sekä kaihi-, verkkokalvo- tai sarveiskalvoleikkausten tekeminen leikkaussalissa. Silmälääkäreiden unen menetys on epätavallista lukuun ottamatta satunnaista silmävammaleikkausta myöhäiseen aikaan.
– Psykiatriaan kuuluu avohoitokäytäntö, jossa annetaan sanallista terapiaa ja/tai määrätään suun kautta otettavia lääkkeitä (esim. masennuslääkkeitä, ahdistuneisuuslääkkeitä tai tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriölääkkeitä). Sairaalapsykiatria rajoittuu yleensä potilaisiin, joilla on vakava masennus ja psykoottisia sairauksia. Useimmat hätätilanteet rajoittuvat potilaisiin, joilla on virka-ajan jälkeen itsemurha-ajatuksia tai -yrityksiä. Unen menetys on epätavallista.
– Anestesiologiaan kuuluu tajuttomuuden ja lääkehoidon tarjoaminen potilaille kaikenlaisten kirurgisten toimenpiteiden aikana. Leikkauksia tehdään kaikkina vuorokauden aikoina. Unen menetys on yleistä, ja työstressi valittujen tapausten aikana voi olla äärimmäistä. Tarkastellaan anestesian harjoitteluun liittyviä elämäntapakysymyksiä tarkemmin:

Anestesialääkäri ja hänen hereillä oleva kirurginen potilaansa ovat yhdessä vain 15 minuuttia ennen anestesian induktiota, jonka aikana he vaihtavat tietoja sairaushistoriasta ja tietoisesta suostumuksesta. Tämä lyhyt kesto ei varsinaisesti kelpaa The House of Godin ei-potilaskontaktilistaukseen, mutta anestesiaa voidaan pitää hyvin vähäisenä hereillä olevan potilaan kontaktina. Minimaalinen aika tajuissaan olevien potilaiden kanssa sopii lääkäreille, jotka eivät pidä pitkäaikaisesta kasvokkain tapahtuvasta vuorovaikutuksesta potilaan kanssa.

Mielikuva anestesialääkäristä, joka pelaa tennistä tai golfia ja tanssahtaa sitten rauhassa leikkaussaliin suorittamaan yksinkertaisen leikkauksen, on virheellinen. Anestesialääkärin läsnäolo on välttämätöntä lähes jokaisessa kiireellisessä toimenpiteessä. Kaikessa ensihoidossa noudatetaan A-B-C- eli hengitystie-hengitys-verenkierto -ohjetta, ja anestesiologit ovat hengitystieasiantuntijoita vailla vertaa. Ensiavun päivystäjillä ja pään ja kaulan alueen kirurgeilla on tiettyjä hengitystietaitoja, mutta millään muulla erikoisalalla ei ole yhtä syvällistä hengitystieasiantuntemusta kuin anestesiologeilla. Anestesialääkäri hoitaa 500-1000 potilasta vuodessa, ja jokainen näistä potilaista vaatii akuuttia hengitysteiden hallintaa turvallisen hapensaannin ja hengityksen varmistamiseksi.

Traumakirurgia, synnytys, akuutti kirurginen sairaus päivystyspoliklinikalta ja elinsiirtoleikkaukset ovat yhtä yleisiä yöllä kuin päivällä. Vilkkaasti liikennöidyn kunnallisen sairaalan päivystävä anestesialääkäri saattaa saapua paikalle kello 6.30 aamulla, tehdä seitsemän tai kahdeksan kirurgista anestesiaa, jotka kestävät iltahämärään asti, ja jäädä sitten sairaalaan koko yöksi tekemään useita epiduraalipuudutuksia synnyttäville naisille, nukuttamaan 80-vuotiaan naisen suolitukoksen poistamiseksi tehtävää leikkausta varten ja vaihtamaan endotrakeaaliputken kamppailevaan potilaaseen teho-osastolla, kun aurinko nousee seuraavana päivänä. Yliopistosairaalan päivystävä anestesialääkäri saattaa saapua paikalle kello 6.30 aamulla ja huolehtia monimutkaisesta maksansiirtoleikkauksesta, joka kestää 20 tuntia ja päättyy kello 3.00. Mukava erikoisala? Tuskin.

Anestesiologien elämäntapaetu on se, että voimme tehdä kovaa työtä ja harrastaa kovaa. Anestesiologin on mahdollista pitää viikkoja tai kuukausia kerrallaan vapaata, jos työnantaja tai anestesiaryhmä hyväksyy sen. Ei ole kroonisten potilaiden hoitoa/potilaiden seurantaa, ei klinikan yleiskustannuksia eikä klinikan työntekijöiden yleiskustannuksia. Näistä syistä anestesiologi voi suunnitella useita viikkoja ilman työtä tai tuloja helpommin kuin klinikan lääkäri. Näistä syistä anestesiologin on myös mahdollista työskennellä osa-aikaisesti eli kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Tämä aikataulujen joustavuus on erinomainen elämäntapaetu, ja tästä syystä vastaukseni siihen, onko anestesiologia mukava erikoisala, on … se riippuu.

Jotkut anestesiologit haluavat viettää uransa leikkaussalin ulkopuolella. Jotkut erikoistuvat kivunhoitoon ja tapaavat potilaita kipupoliklinikoilla – valikoituja potilaita viedään leikkaussaliin ei-kiireellisesti saamaan kipupistosmenetelmiä, kuten epiduraalisia steroidipistoksia, hermoblokkeja tai kipupumppujen asettamista. Pieni osa anestesiologeista pitää preoperatiivisia arviointiklinikoita, joissa he arvioivat potilaiden terveydentilan ennen leikkausta. Pieni määrä anestesiologeja valvoo tehohoitoyksiköitä ja hoitaa kriittisessä tilassa olevia potilaita, jotka tarvitsevat hengityskoneita, sydänlääkkeitä ja anestesian rauhoittavia infuusioita.

Haluan jättää teille yhden mielikuvan, joka on painautunut mieleenne: anestesiologin, joka raataa sairaan potilaan parissa sairaalassa kello 2 yöllä. Potilas on saattanut selvitä auto-onnettomuudesta, kärsiä umpilisäkkeen repeämästä, synnyttää kaksosvauvoja tai on keuhkonsiirron vastaanottaja. Missä tahansa on sairas potilas, joka tarvitsee akuuttia valvottua tajuttomuutta, paikalla on anestesialääkäri. Sanoilla, jotka John Steinbeck kirjoitti The Grapes of Wrath -kirjan lopussa, Tom Joad sanoo äidilleen,

”Olen kaikkialla pimeässä – olen kaikkialla.”
Missä ikinä voitte katsoa – missä ikinä taistellaan, jotta nälkäiset ihmiset voivat syödä, minä olen siellä.
Minä olen siellä, missä poliisi hakkaa jonkun, minä olen siellä.
Minä olen siinä, miten kaverit huutavat, kun ovat vihaisia.
Minä olen siinä, miten lapset nauravat, kun heillä on nälkä ja he tietävät, että ruoka on valmista, ja kun ihmiset syövät kasvattamaansa tavaraa ja asuvat rakentamissaan taloissa – minäkin olen siellä.”

Tämä sai minut kirjoittamaan rinnakkaisen tekstin erikoisalaani liittyen, otsikolla
Tom Joad anestesiologi:

Olen kaikkialla pimeässä – olen kaikkialla.
Mihin ikinä katsotkaan – missä tahansa on moottoripyöräonnettomuus, keisarinleikkaus, sydämensiirto, minä olen paikalla.
Missä tahansa poliisi raahaa puukotettua jengiläistä päivystykseen, Olen paikalla.
Olen paikalla, kun kirurgi huutaa ja kun tuore äiti nauraa,
Kun satavuotiaan tyrä korjataan ja kun nelivuotiaalta poistetaan nielurisat,
olen myös paikalla.
Ma, se on vain sitä, mitä minä teen.
Se on sitä, mitä me kaikki teemme.

*
*
*
*
*

Published in September 2017: Toinen painos teoksesta THE DOCTOR AND MR. DYLAN, tohtori Novakin esikoisromaani, lääketieteellis-juridinen mysteeri, jossa anestesiologian tiede ja käytäntö sekoittuvat unohtumattomiin hahmoihin, sivuja kääntävään juoneen ja Nobel-palkitun Bob Dylanin perintöön.

KIRJALLISUUDEN ARVOSTELU

Tässä debyyttitrillerissä tragediat iskevät anestesialääkäriin, kun hän yrittää aloittaa uuden elämän poikansa kanssa.

Tohtori Nico Antone, Stanfordin yliopistossa työskentelevä anestesialääkäri, on naimisissa Alexandran kanssa, joka on rahan pakkomielteenomaisesti riivaama, vaikutusvaltainen kiinteistönvälittäjä. Heidän poikansa Johnny, 11. luokan oppilas, jolla on valtavasti potentiaalia, kamppailee saadakseen arvosanat, joita hän tarvitsee päästäkseen Ivy League -yliopistoon. Kiljuttuaan Alexandran kanssa Nico muuttaa itsensä ja Johnnyn kanssa Palo Altosta, Kaliforniasta, jäätyneeseen lapsuudenkotiinsa Hibbingiin, Minnesotaan. Muuton pitäisi auttaa Johnnya parantamaan arvosanojaan ja vaikuttamaan siten houkuttelevammalta yliopistojen silmissä, mutta Nico rakastaa myös vapautta vaimostaan. Hibbing sattuu olemaan myös musiikki-ikoni Bob Dylanin kotikaupunki. Sairaalan henkilökuntaan liittyessään Nico törmää itseään Bobby Dylaniksi kutsuvaan äreään anestesiasairaanhoitajaan, joka soittaa Dylanin kappaleita kahdesti viikossa Heaven’s Door -nimisessä baarissa. Kun Nico ja Johnny asettuvat aloilleen, heidän elämänsä muuttuu; he alkavat jopa seurustella upean äiti-tytärparin Lena ja Echo Johnsonin kanssa. Kun Johnny kuitenkin vahingossa saattaa Echon raskaaksi, Hibbingin siirtolaisten elämä alkaa romahtaa. Todelliseen page-turner-tyyliin esikoiskirjailija Novak saa alkunsa sieluttoman Alexandran tappamisesta, mikä kiihdyttää hänen altavastaajanaan olevan, nyt murhasta syytetyn päähenkilönsä alamäkeä. Dialogi on täydellistä, ja Nicon ja hänen vaimonsa väliset loukkaukset ovat yhtä hauskoja kuin loukkaavia: ”Oletko sinä mieheni, Nico? Vai huollettavani?” Kirjailijan lääketieteellinen asiantuntemus osoittautuu juonen kannalta keskeiseksi, ja luvassa on muutama karmea hetki, kuten se, kun potilaan sieraimista ”tihkui tummaa verta” ”kuin kahvinporot”. Bob Dylan -detaljit tuovat omituisuutta siihen, mikä muuten saattaisi olla viileä kostotarina; meille kerrotaan esimerkiksi, että Dylan opetti ”jokaiselle laulajalle, jonka ääni ei ollut täydellinen… kuinka irvistellä ja vääntää tavuja pois”. Loppupuolella oikeussalissa tapahtuvat kohtaukset pursuavat energiaa, vaikka yksi kohtaus, johon liittyy moottorikelkka, päättääkin tietyn juonilangan liian siististi. Loppuun mennessä Nico on selvinnyt monista iskuista.

Tarkka luonnehdinta ja ovelat yksityiskohdat auttavat tätä debyyttiä kohoamaan.

Klikkaa alla olevaa kuvaa päästäksesi Amazon-linkkiin Tohtori ja Mr. Dylan: