Ovatko egyptiläiset afrikkalaisia vai arabeja? – Daily News Egypt

Heinäkuussa 2007 sain CNN:ltä toimeksiannon tehdä juttu egyptiläisestä identiteetistä. Neliminuuttinen juttu oli määrä esittää CNN:n viikoittaisessa Inside Africa -ohjelmassa, joka on ylpeä siitä, että se näyttää katsojille ”todellisen” Afrikan kaikessa monimuotoisuudessaan, rikkaassa perinnössään ja kulttuurissaan. Toisin kuin muissa ohjelmissa, joissa keskitytään usein köyhyyteen ja sairauksiin, kun käsitellään pimeää maanosaa, tässä ohjelmassa tarkastellaan afrikkalaisten menestystarinoita. Tuottajani Atlantassa, Georgiassa, oli tuolloin afroamerikkalainen Cynthia Nelson . Hän pyysi minua omistamaan neliminuuttisen juttuni sille, pitävätkö egyptiläiset todella itseään afrikkalaisina.

Palkkasin kuvausryhmän ja lähdin tehtävääni ajatellen, että todistaisin vain itsestäänselvyyden: Eikö Egypti ollut Pohjois-Afrikassa? Siksi egyptiläiset ovat afrikkalaisia. Mutta kyse ei ollut pelkästään maantieteellisestä sijainnista – asia osoittautui paljon monimutkaisemmaksi. En tiennyt sitä tuolloin, mutta tulisin hämmästymään suuresti siitä, mitä pian saisin selville.

Vietin seuraavat pari päivää haastattelemalla satoja egyptiläisiä – ei vain akateemikkoja ja tutkijoita vaan myös maallikoita ja naisia Kairon eri kaupunginosissa – ja kyselemällä, miten he näkevät itsensä. Kysymykseni herätti muutamia kulmakarvoja kaduilla kulkevissa ihmisissä, joista suurin osa vastasi: ”Olen tietysti arabimuslimi” tai ”arabimuslimi”. He kohauttelivat olkapäitään ja näyttivät hämmentyneiltä vastatessaan, sillä eikö ollut jo tunnettu tosiasia, että egyptiläiset ovat arabeja ja että Egyptissä on muslimienemmistöinen väestö?

Muutamat haastateltavista sanoivat olevansa ”faaraoiden jälkeläisiä”, mutta yllättäen yksikään haastatelluista ei pitänyt itseään afrikkalaisina.

Heidän vastauksensa saivat minut pohtimaan käsitteellistä Saharan kahtiajakoa. Saharan autiomaata on vuosisatojen ajan pidetty valtavana läpitunkemattomana esteenä, joka jakaa maanosamme kahteen erilliseen alueeseen : pohjoiseen ”valkoiseen” ja Saharan eteläpuoliseen ”mustaan” Afrikkaan. Saharan eteläpuolisia maita on pitkään pidetty aidosti ”afrikkalaisina”, kun taas pohjoispuolisia maita on pidetty Välimeren, Lähi-idän tai islamilaisina. Vaikka useimmat antropologit kiistävät tämän käsityksen Afrikasta ”epätarkkana”, se on kuitenkin vaikuttanut siihen, miten ihmiset ajattelevat maanosasta ja erityisesti alueestamme. Ilmeisesti se on vaikuttanut myös siihen, miten egyptiläiset näkevät itsensä. Monet egyptiläiset ovat tietämättömiä ”afrikkalaisuudestaan” eivätkä tunnista itseään afrikkalaisiksi. Kun jotkut egyptiläiset kohtaavat afrikkalaisten juuriensa todellisuuden, he ovat tyrmistyneitä, toiset taas haluttomia tunnustamaan tosiasiaa. Vaikka en halua myöntää sitä, olemme rasistinen kansa. Egyptissä asuvat afrikkalaiset pakolaiset valittavat usein syrjinnästä sekä sanallisesta ja fyysisestä häirinnästä kaduilla. Heidän mukaansa egyptiläiset halveksivat tummaihoisia sub-saharalaisia ”alempiarvoisina”. Historioitsija Jill Kamel vahvistaa tämän ja selittää, että se voi johtua siitä, että Egyptin eliittiyhteisö koostui sukupolvien ajan enimmäkseen vaaleaihoisista egyptiläisistä, kun taas alempiarvoiset egyptiläiset olivat niitä, jotka raatoivat kuuman auringon alla ansaitakseen leipänsä. ”Egyptiläiset ovat näin ollen alkaneet yhdistää vaalean ihon elitismiin”, hän sanoi.

Edesmenneen presidentin Gamal Abdel Nasserin 50- ja 60-luvuilla edistämä kansallismielinen panaarabistinen ideologia sai hänen kannattajansa (nasseristit) olemaan ylpeitä arabi-identiteetistään. Panaarabismin käsite sai laajemman hyväksynnän 1970-luvulla, kun miljoonat egyptiläiset matkustivat Persianlahden öljybuumin myötä öljyrikkaisiin Persianlahden valtioihin ansaitakseen elantonsa. He omaksuivat monia isäntämaiden tapoja ja toivat mukanaan uuden konservatismin, joka heijastui heidän pukeutumisessaan ja käytöstavoissaan. Kirjailija ja kirjailija Galal Amin käsittelee Saudi-Arabiassa harjoitetun islamin jäykän muodon, wahhabismin, vaikutusta egyptiläiseen kulttuuriin pitkään kirjassaan ”Whatever Happened to the Egyptians” (Mitä tapahtui egyptiläisille), joka on kaksiosainen sarja, jossa kerrotaan 1970-luvulla Persianlahdelle suuntautuneen joukkopakolaisuuden aiheuttamista muutoksista.

Presidentti Hosni Mubarak (joka syöstiin vallasta joukkokapinassa viime vuoden alussa) oli omaksunut islaminvastaista politiikkaa ja yrittänyt tyrkyttää yhteiskunnalle ”liberaalimpia” arvoja. Hänen yrityksensä olivat kuitenkin suurelta osin turhia, ja monet egyptiläiset muuttuivat konservatiivisemmiksi vastustaessaan sitä, mitä he pitivät ”länsimaiden asettamina arvoina”. Jotkut epäilijät epäilevät Mubarakin todellisia aikeita ja väittävät, että hän ”oli islamistia islamistisempi kuin islamistit”. He väittävät, että ”hän salli, että satelliittiavaruuteemme tunkeutui joukko Saudi-Arabian rahoittamia televisiokanavia, jotka sanelevat, miten ihmiset käyttäytyvät”. Toiset uskovat, että egyptiläiset kääntyivät uskonnon puoleen Mubarakin sortopolitiikan seurauksena. Mubarak on saattanut myös rohkaista islamismin suuntausta pitääkseen egyptiläiset uskonnon parissa ja poissa politiikasta. Poliittinen sorto ja taloudelliset vaikeudet, jotka leimasivat syrjäytetyn autoritaarisen johtajan aikakautta, ovatkin vaikuttaneet osaltaan uskonnollisuuden kasvuun viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan tuolloin kielletty mutta suvaittu Muslimiveljeskunta täytti hallituksen jättämän tyhjiön ja tarjosi kipeästi kaivattuja hyväntekeväisyyspalveluja yhteiskunnan alistetuille ja köyhille. Näin ryhmä sai monia käännynnäisiä aatteensa puolelle.

Kaiken edellä mainitun tuloksena on tämän päivän Egypti – polarisoitunut maa, joka on jakautunut ideologisten linjojen mukaan: Yhtäältä islamistit ja toisaalta liberaalit ja kristityt. ”Uudessa” Egyptissä islamismi on lisääntynyt, mutta noin puolet väestöstä vastustaa edelleen muutosta ja pitää epätoivoisesti kiinni nopeasti haihtuvasta ”maallisesta” imagosta. Al Ahramin poliittisen tutkimuskeskuksen tutkija ja poliittinen analyytikko Emad Gad kertoi minulle tammikuun 25. päivän vallankumouksen jälkeisinä päivinä, että ”olemme vaatineet Egyptin takaisin saudien otteesta” ja että vallankumouksessa oli kyse Egyptin ”egyptiläistämisestä” jälleen kerran sen jälkeen, kun sitä oli vuosikausia yritetty ”saudistaa”. Puolitoista vuotta myöhemmin hänen lausuntonsa eivät voisi olla kauempana totuudesta, sillä todellisuus paikan päällä todistaa, että maa on ottanut toisenlaisen kurssin.

Yegyptiläiset ovat lisäksi yhä useammin käyttäneet uskonnollisia symboleja, kuten naisten hijabia eli muslimien päähuivia ja miesten kasvattamia partoja, islamilaisen identiteettinsä vahvistamiseksi. Tällaiset symbolit eivät välttämättä tarkoita suurempaa hurskautta -egyptiläisistä on vain tullut ”näkyvästi hurskaampia”. Teinitytöt ottavat usein hunnun käyttöönsä ikätoverien painostuksesta , sanoo tohtori Madiha El Safty, sosiologian professori Kairon amerikkalaisessa yliopistossa.

Vaikka merkit lisääntyvästä hurskaudesta voivat todellakin olla seurausta vertaispaineesta, poliittisesta kannanotosta länsimaiden Lähi-itää kohtaan harjoittamaa politiikkaa vastaan tai jopa taloudellisista syistä (suurella osalla väestöstä ei ole varaa pysyä muotivirtausten perässä tai käydä kampaajalla säännöllisesti), tosiasia on kuitenkin se, että merkit yhteiskunnan ”islamisoitumisesta” ovat lisääntymässä. Hijab-kiellon poistaminen Egyptin valtiollisen television juontajilta tällä viikolla on jälleen yksi askel tähän suuntaan.

Ei pidä unohtaa, että samalla kun osa yhteiskunnasta ”islamisoituu” enenevässä määrin, on olemassa toinen osa, joka osoittaa kiivasta vastarintaa suuntausta kohtaan. Jokaisessa vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa ihmisillä on oikeus tehdä omat henkilökohtaiset valintansa. Jos toivomme voivamme herättää henkiin kunniakkaan menneisyytemme ja luoda uudelleen Egyptin, joka oli aikoinaan kulttuurien sulatusuuni ja sivilisaatioiden risteys, meidän on juhlittava monimuotoisuuttamme ja oltava ylpeitä juuristamme: Afrikkalaisista, Välimeren alueen tai arabien juurista. Juuri tämä sekoitus tekee meistä sen, mitä olemme: Egyptiläisiä.