Päivän tiedemies – Abraham Darby III

Abraham Darby III, englantilainen rautavalmistaja, syntyi 24. huhtikuuta 1750. Darby polveutui pitkästä suvusta rautamestareita, jotka työskentelivät Coalbrookdalessa Shropshiressä. Hänen isoisänsä Abraham I oli keksinyt koksilla toimivan masuunin vuonna 1709 (aiemmissa masuuneissa käytettiin polttoaineena puuhiiltä, mutta Englannista oli loppumassa puuhiiltä varten tarvittava puu, kun taas koksia varten tarvittavaa kivihiiltä oli runsaasti, erityisesti Coalbrookdalessa). Vuonna 1774 Abraham III osallistui hankkeeseen, joka koski rautasillan rakentamista Severn-joen yli Shropshireen.

Rautasilta, moderni valokuva (Wikipedia)

Vuonna 1773 Thomas Pritchard, arkkitehti Shrewsburysta, joka sijaitsi 17 mailia ylävirtaan, teki ehdotuksen rautaisen sillan rakentamisesta, joka yhdistäisi Severn-joen etelärannalla sijaitsevan Broseleyn teollisuuskaupungin Madeleyhin, joka sijaitsisi joen pohjoisrannalla, ja Coalbrookdaleen. Alueen tärkeät kansalaisjäsenet tapasivat vuonna 1774 ja sopivat, että he toimittavat parlamentille ehdotuksen valtuutuslaiksi. Abraham Darby III oli yksi näistä kaupunginisistä. Parlamentti hyväksyi suunnitelman vuonna 1776, ja Darby sai sopimuksen raudan toimittamisesta. Pritchard kuitenkin kuoli vuonna 1777, ja Darbyn oli jatkettava yksin ja muutettava Pritchardin alustava suunnitelma todellisuudeksi.

Aerial view of Iron Bridge and the surrounding area (coachbookings.com)

Sillan oli määrä nojata viiteen rinnakkaiseen, toisiinsa liitettyyn kaareen, ja sen jänneväli oli 100 jalkaa. Kaaret valettiin kahdessa osassa, joista kumpikin puolikas oli noin 70 jalkaa pitkä, ja ne pultattiin yhteen keskeltä (eli yläreunasta). Darbyn perheen uunit sijaitsivat Coalbrookdalessa, muutaman kilometrin päässä, mutta hän oli ostanut kaksi uunia Bedlamista, joka ei ollut 1500 metrin päässä sillan sijaintipaikasta, joten suurin osa valusta tehtiin siellä. Jalkojen ja niiden tukien valamiseen tarvittiin lähes 500 erillistä valukappaletta (lukuun ottamatta niitä 1000 valukappaletta, joita käytettiin tiepenkereeseen ja kaiteisiin). Jalkojen elementit valettiin hiekkavalamalla, ja niitä ei tehty vakiomuottiin, vaan ne valettiin mittojen mukaan, mikä tarkoittaa, että jokainen valukappale oli hieman erilainen. Monissa siltakappaleissa on suoraan sisään valettu päivämäärä ”1779”.

The five iron cast-iron arches that support Iron Bridge (knitigatingcircumstances on wordpress.com)

Silta valmistui vuonna 1779, mutta se avattiin liikenteelle vasta 1.1.1781; avaamisen viivästyminen johtui siitä, että sillalle ei ollut minkäänlaisia lähestymisväyliä, jotka oli rakennettava ennen kuin siltaa voitiin käyttää. Rautasilta on edelleen pystyssä, mikä on melko hämmästyttävää. Yksi syy sen pitkäikäisyyteen on epäilemättä se, että silta rakennettiin huomattavasti ylimitoitetuksi, ja siinä oli paljon enemmän rautatukia kuin tämän kokoiselle sillalle todella tarvittiin. Monet tuet ovat nyt halkeilleet, mutta ehjiä tukia on jäljellä niin paljon, että siltaa voidaan edelleen käyttää, vaikkakin se on nyt rajoitettu vain jalankulkijoille. Yksi sillan mielenkiintoisimmista piirteistä ovat suuria kaaria tukevien ja yhdistävien tukijalkojen liitokset. Puunjalostajana toiminut Pritchard ei oikein tiennyt, miten rautavalut kiinnitetään toisiinsa, joten hän käytti monin paikoin puuliitoksia, kuten sinisilmukka- ja tappiliitoksia, liittääkseen yhteen rautaosia. Darby onnistui saamaan nämäkin palttinat toimimaan.

Detail of Iron Bridge, showing dovetails (designingbuildings.co.uk)

Ironbridgessä (kaupunki on yksi sana, silta kaksi) on museo nimeltä Ironbridge Gorge Museum, jossa on siltaa ja rotkoa pienoiskoossa jäljittelevä dioraama (mutta ei liian pienoiskoossa – dioraama on 30 metriä pitkä). Jos siis menet Ironbridgeen, kaupunkiin, voit nähdä Iron Bridgen pienoismallin mittakaavassa, ja sitten voit mennä ulos ja nähdä sen täysikokoisena. Kaksinkertaista herkkua.

Model of Iron Bridge, Ironbridge Gorge Museum (Ironbridge Gorge Museum via Wikimedia commons)

Rautasillan merkitystä on vaikea yliarvioida. Se rakennettiin aivan Englannin teollisen vallankumouksen alussa, juuri tuon vallankumouksen maantieteelliseen keskipisteeseen. Kuten eräs historioitsija asian ilmaisi, Iron Bridge ei ollut niin merkittävä siksi, että se osoitti, miten rautasilta pitäisi rakentaa, vaan siksi, että se osoitti, että rautasilta voitiin rakentaa. Sen jälkeen ihmiset alkoivat käyttää rautaa kaikkeen – ovenpieliin, ikkunanpuitteisiin, akselipuihin, mailipylväisiin, hautakiviin – ja teollinen vallankumous eli rautavallankumous oli käynnissä.