Pörssiromahdus 1929
Mikä oli vuoden 1929 pörssiromahdus?
Pörssiromahdus vuonna 1929 alkoi 24. lokakuuta. Vaikka se muistetaan ensimmäisen viikon paniikkimyynnistä, suurimmat pudotukset tapahtuivat kahden seuraavan vuoden aikana, kun suuri lama alkoi. Itse asiassa Dow Jones Industrial Average (DJIA) saavutti pohjalukemansa vasta 8. heinäkuuta 1932, jolloin se oli pudonnut 89 % vuoden 1929 syyskuun huippulukemasta, mikä teki siitä Wall Streetin historian suurimmat karhumarkkinat. Dow Jones palasi vuoden 1929 huippulukemiinsa vasta marraskuussa 1954.
Key Takeaways
- Pörssiromahdus vuonna 1929 alkoi torstaina, lokak. 24. lokakuuta 1929, kun paniikkiin joutuneet sijoittajat lähettivät Dow Jones Industrial Average (DJIA) -indeksin 11 prosentin syöksyyn kovassa kaupankäynnissä.
- Vuoden 1929 romahdusta edelsi vuosikymmenen kestänyt ennätyksellinen talouskasvu ja spekulointi härkämarkkinoilla, joilla DJIA-indeksi nousi 400 prosenttia viiden vuoden aikana.
- Muihin pörssiromahdukseen johtaneisiin tekijöihin lukeutuvat muun muassa yleishyödyllisten holdingyhtiöiden häikäilemättömät toimet, kestokulutushyödykkeiden ylituotanto ja meneillään ollut maatalouden laskusuhdanne.
Ymmärtää vuoden 1929 pörssiromahdus
Pörssiromahdus vuonna 1929 seurasi nousumarkkinoita, joilla Dow Jones oli noussut 400 prosenttia viidessä vuodessa. Mutta kun teollisuusyritykset kävivät kauppaa 15:n hinta-voittosuhteella (P/E-suhde), arvostukset eivät näyttäneet kohtuuttomilta sen jälkeen, kun tuottavuus oli kasvanut ennätyksellisen nopeasti teollisuudessa vuosikymmenen ajan – ainakin siihen asti, kunnes otetaan huomioon yleishyödylliset holdingyhtiöt.
Vuoteen 1929 mennessä tuhannet sähköyhtiöt oli yhdistetty holdingyhtiöiksi, jotka olivat itse muiden holdingyhtiöiden omistuksessa, ja nämä holdingyhtiöt hallitsivat noin kahta kolmasosaa amerikkalaisesta teollisuudesta. Kymmenen kerrosta erotti joidenkin näiden monimutkaisten, erittäin velkaantuneiden pyramidien huipun ja pohjan toisistaan. Kuten Federal Trade Commission (FTC) raportoi vuonna 1928, näiden holdingyhtiöiden epäterveet käytännöt – kuten tytäryhtiöiden huijaaminen palvelusopimuksilla ja vilpillinen kirjanpito, johon liittyi poistoja ja kohonneita kiinteistöjen arvoja – olivat ”uhka sijoittajille”.
Federal Reserve päätti hillitä keinottelua, koska se vei resursseja tuottavasta käytöstä. Fed nosti elokuussa alennuskoron 6 prosenttiin 5 prosentista, mikä joidenkin asiantuntijoiden mukaan jarrutti talouskasvua ja vähensi osakemarkkinoiden likviditeettiä, mikä teki markkinoista haavoittuvammat nopeille kurssilaskuille.
Muut vuoden 1929 pörssiromahdukseen johtaneet tekijät
Toiseksi vuoden 1929 romahdukseen johtaneeksi tekijäksi asiantuntijat mainitsevat monien teollisuudenalojen ylituotannon, joka aiheutti teräksen, raudan ja kestokulutushyödykkeiden ylitarjonnan. Kun kävi selväksi, että kysyntä oli vähäistä eikä heidän tavaroilleen ollut tarpeeksi ostajia, valmistajat myivät tuotteitaan tappiolla ja osakekurssit alkoivat romahtaa. Jotkut asiantuntijat mainitsevat myös meneillään olleen maatalouden taantuman toisena rahoitusmarkkinoihin vaikuttaneena tekijänä.
Mutta oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän, oli luultavasti lokakuussa 1929 tullut uutinen siitä, että yleishyödyllisiä holdingyhtiöitä alettaisiin säännellä. Siitä seurannut myyntiinlähtö levisi kaskadinomaisesti koko järjestelmään, kun osakkeita marginaalilla ostaneista sijoittajista tuli pakotettuja myyjiä.
Vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkimainingeissa
Sen sijaan, että Fed olisi yrittänyt vakauttaa rahoitusjärjestelmää, se ei tehnyt mitään estääkseen pankkien konkurssien aaltoa, joka lamautti rahoitusjärjestelmän – ja teki näin lamasta pahemman kuin se olisi voinut olla. Kuten valtiovarainministeri Andrew Mellon sanoi presidentti Herbert Hooverille:
Kromahdusta pahensi samansuuntaisen ulkomaisten joukkovelkakirjalainojen nousukauden romahdus: ”Likvidoikaa työvoima, likvidoikaa osakkeet, likvidoikaa maanviljelijät, likvidoikaa kiinteistöt… Se puhdistaa järjestelmän mädännäisyyden.”
Kromahdusta pahensi samansuuntaisen ulkomaisten joukkovelkakirjalainojen nousukauden romahdus. Koska amerikkalaisen viennin kysyntää oli tuettu ulkomaisille lainanottajille lainatuilla valtavilla summilla, tämä myyjien rahoittama amerikkalaisten tavaroiden kysyntä katosi yhdessä yössä. Markkinat eivät kuitenkaan laskeneet tasaisesti. Vuoden 1930 alkupuolella ne nousivat hetkeksi noin 50 prosenttia, mikä oli klassinen ”dead cat bounce”, ennen kuin ne romahtivat jälleen.
Viimein neljäsosa Amerikan työväestöstä menettäisi työpaikkansa, kun Suuri lama aloitti eristäytymisen, protektionismin ja nationalismin aikakauden. Pahamaineinen Smoot-Hawleyn tullilaki vuonna 1930 käynnisti kerjäläinen-naapuri -talouspolitiikan kierteen.
Erityistä
Valtion valvonnan puute oli yksi vuoden 1929 romahduksen tärkeimmistä syistä – kiitos laissez-faire -talousteorioiden. Vastauksena kongressi hyväksyi joukon tärkeitä liittovaltion säädöksiä, joilla pyrittiin vakauttamaan markkinat. Näihin kuuluvat vuoden 1933 Glass Steagall Act, vuoden 1934 Securities and Exchange Act ja vuoden 1935 Public Utility Holding Companies Act.