Pahoinpidellyn lapsen oireyhtymän lääketieteellinen määritelmä

Pahoinpidellyn lapsen oireyhtymä: Sairaus, jossa lapsia pahoinpidellään fyysisesti. Pahoinpidellyn lapsen oireyhtymä on lasten pahoinpitelyn muoto.

Lapsille myönnettiin vasta 1800-luvulla sama oikeudellinen asema kuin kotieläimille suojelun osalta julmuutta ja/tai laiminlyöntiä vastaan. Vuonna 1962 termi ”pahoinpidellyn lapsen oireyhtymä” tuli lääketieteeseen. Vuoteen 1976 mennessä kaikki Yhdysvaltojen osavaltiot olivat hyväksyneet lakeja, jotka velvoittavat ilmoittamaan epäillyistä lasten kaltoinkohtelutapauksista.

Lasten kaltoinkohtelu käsittää monimutkaisen ja vaarallisen ongelmakokonaisuuden, johon kuuluvat lasten laiminlyönti sekä lasten fyysinen, emotionaalinen ja seksuaalinen kaltoinkohtelu.

Lasten laiminlyönti on lasten kaltoinkohtelun yleisimmin raportoitu ilmenemismuoto, ja se on myös tappavin. Tämä kaltoinkohtelun muoto määritellään siten, että lapsen suojasta, turvallisuudesta, valvonnasta ja ravitsemuksellisista tarpeista ei huolehdita. Lasten laiminlyönti voi olla fyysistä, kasvatuksellista tai emotionaalista laiminlyöntiä.

Fyysiseen laiminlyöntiin kuuluu terveydenhuoltoon hakeutumisen epääminen tai viivästyminen, hylkääminen, karkottaminen kotoa tai karkulaisen kotiinpaluun epääminen sekä riittämätön valvonta.

Kasvatukselliseen laiminlyöntiin kuuluu krooninen koulusta poissaolo, oppivelvollisuusiän täyttäneen lapsen koulunkäynnin laiminlyönti ja erityiskasvatustarpeen huomiotta jättäminen.

Henkiseen laiminlyöntiin kuuluvat esimerkiksi lapsen kiintymystarpeiden huomattava huomiotta jättäminen, tarvittavan psykologisen hoidon epääminen tai laiminlyönti, puolison kaltoinkohtelu lapsen läsnä ollessa ja lapsen huumeiden tai alkoholin käytön salliminen.

Fyysinen kaltoinkohtelu on toiseksi yleisin raportoitu lapsen kaltoinkohtelun muoto, ja se määritellään fyysiseksi vammaksi, joka aiheutetaan lapselle julmalla ja/tai ilkivaltaisella tahdolla. Fyysinen kaltoinkohtelu voi olla seurausta lyömisestä, hakkaamisesta, potkimisesta, puremisesta, polttamisesta, ravistelemisesta tai muusta lapsen vahingoittamisesta. Vanhemman tai huoltajan tarkoituksena ei välttämättä ole ollut vahingoittaa lasta, vaan vamma on saattanut johtua liiallisesta kurinpidosta tai fyysisestä rangaistuksesta.

Emotionaalinen kaltoinkohtelu on kolmanneksi yleisin raportoitu lapsen kaltoinkohtelun muoto, ja se käsittää vanhempien tai muiden huoltajien tekemät teot tai laiminlyönnit, jotka voivat aiheuttaa vakavia käytös-, tunne-elämän tai mielenterveyden häiriöitä. Vanhemmat/huoltajat voivat esimerkiksi käyttää äärimmäisiä tai outoja rangaistusmuotoja, kuten lapsen sulkemista pimeään komeroon.Lapsen emotionaalista kaltoinkohtelua kutsutaan joskus myös lapsen psykologiseksi kaltoinkohteluksi, lapsen sanalliseksi kaltoinkohteluksi tai lapsen henkiseksi vammaksi.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu on vähiten usein raportoitu lapsen kaltoinkohtelun muoto, ja sen uskotaan olevan vähiten raportoitu lasten kaltoinkohtelun muoto, koska näitä tapauksia luonnehtii usein salailu tai ”vaikenemisen salaliitto”. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön kuuluvat lapsen sukupuolielinten hyväily, yhdyntä, insesti, raiskaus, sodomia, ekshibitionismi ja kaupallinen hyväksikäyttö prostituution tai pornografisen materiaalin tuottamisen kautta.

Kaltoinkohtelun aiheuttamat kuolemaan johtavat vammat voivat olla seurausta monista eri teoista, mukaan lukien vakava päähän kohdistuva trauma (loukkaantuminen), ravistellun vauvan oireyhtymä (Shaken Baby Syndrome), vatsaan tai rintakehään kohdistuva trauma (trauma vatsan tai rintakehän kohdalla), keittäminen (scalding), palovammat (burns), hukkuminen (hukuttautuminen (duktioning), tukehtuminen (fuffocation), myrkytys (myrkytys) jne.

Tekijöitä, jotka vaikuttavat mahdollisen kaltoinkohtelun todennäköisyyteen ja altistavat lapsen kaltoinkohtelulle, ovat muun muassa:

• Kaltoinkohtelijan lapsuus: Lasten kaltoinkohtelijoita on usein kaltoinkohdeltu lapsena.
• Kaltoinkohtelijan päihteiden väärinkäyttö: Vähintään puoleen kaikista lasten kaltoinkohtelutapauksista liittyy jonkinasteista päihteiden väärinkäyttöä (alkoholin, huumeiden tms. käyttöä) lapsen vanhemmilla.
• Perheen stressi: Ydinperheen ja siihen kuuluvien tukijärjestelmien hajoamisen on katsottu olevan yhteydessä lasten kaltoinkohteluun.
• Yhteiskunnalliset voimat: Asiantuntijat kiistelevät siitä, voivatko uskonnollisten/moraalisten arvojen oletettu väheneminen yhdessä viihde- ja tiedotusvälineiden väkivaltakuvausten lisääntymisen kanssa lisätä lasten kaltoinkohtelua.
• Lapsi: Lapset, joilla on korkeampi riski joutua kaltoinkohtelun kohteeksi, ovat esimerkiksi imeväisikäisiä lapsia, jotka koetaan ”ylen määrin nirsoiksi”, vammaisia lapsia ja lapsia, joilla on kroonisia sairauksia.
• Kohtaisia ”laukaisevia” tapahtumia, jotka tapahtuvat juuri ennen monia kuolemaan johtavia imeväisiin ja pikkulapsiin kohdistuvia vanhempien pahoinpitelyjä, ovat muun muassa: imeväisen lohduton itku, syöttämisvaikeudet, pikkulapsen epäonnistunut vessaharjoittelu ja vanhempien liioitellut käsitykset lapsen ”tottelemattomuudesta”.

Vanhemmat, muut hoitajat tai yhteiskunta voivat laiminlyödä ja kaltoinkohtelevat lapsia.

Lasten kaltoinkohtelusta olisi ilmoitettava, se olisi tutkittava ja se olisi arvioitava.

Lasten kaltoinkohtelun hoitoon ja ennaltaehkäisyyn kuuluu tukiryhmärakenne yhdistettynä vierailevien sairaanhoitajien kotikäynteihin hyvien vanhemmuustaitojen lujittamiseksi ja lapsen hyvinvoinnin seuraamiseksi. Lasten kouluohjelmat, jotka koskevat ”hyvää kosketusta… huonoa kosketusta”, voivat tarjota vanhemmille foorumin, jossa he voivat pelata roolileikkejä ja oppia välttämään mahdollisesti haitallisia skenaarioita. Vanhempien olisi varmistettava, että heidän lapsensa päiväkoti on luvanvarainen ja että sillä on avoimet ovet vanhempien vierailuja varten. Paras strategia on ehkäistä lasten kaltoinkohtelua.