Peniksen pituus ei ole kaikki kaikessa … simpukkauroksille

Kirjoittanut Ewen Callaway

New Scientist Oletuskuva

Paljastuneilla rannoilla simpukoiden on parempi kasvattaa lyhyemmät ja paksummat penikset

(Kuva: J. Matt Hoch)

New Scientist Default Image

Tyynissä vesissä simpukat kasvattavat pidempiä, joustavampia peniksiä, joilla on suurempi ulottuvuus

(Image: J. Matt Hoch)

mainos

Pitempi ei joidenkin miesten mielestä ole aina parempi, ja sama näyttää pätevän myös simpukoihin. Hermafrodiittiset suodatinsyöjät voivat kasvattaa peniksensä jopa kahdeksan kertaa ruumiinsa pituiseksi – niillä on eläinkunnan pisin peniksen pituus suhteessa ruumiin kokoon – mutta uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että järeämmät jäsenet ovat joskus tehokkaampia pariutumisessa.

Kallioon ympärivuotisesti kiinnittyneenä ja kyvyttömänä parittelemaan itseään, pitkä penis kasvattaa simpukan mahdollisuuksia levittää siementään.

Eläimet kasvattavat peniksensä uudelleen joka vuosi juuri ennen lyhyttä parittelukauttaan, ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vesiolosuhteilla on tärkeä rooli orastavan peniksen muotoutumisessa.

Tyynissä vesissä tammenterhot kasvattavat pitkiä, taipuisia jäseniä tavoittaakseen mahdollisimman monta kumppania. Epätasaisemmissa vesissä simpukat kehittävät kuitenkin lihaksikkaammat penikset, joiden ulottuvuus on paljon pienempi.

”Se on ikään kuin sitkeys vastaan joustavuus”, sanoo New Yorkissa sijaitsevan Stony Brookin yliopiston meribiologi J. Matt Hoch, joka testasi, vaikuttaako simpukoiden peniksen muovautuvuus todella lisääntymiseen.

Tuottoisat vedet

Tekemistä varten hän perusti kaksi kokeellista simpukkapohjaa – toisen Atlantin aalloille altistuvalle rannikolle ja toisen suojattuun satamaan lähellä hänen yliopistoaan. Muutama kuukausi ennen lisääntymiskautta ja ennen peniksen kasvun alkamista Hoch keräsi simpukoita kohtalaiselle aallokolle alttiista paikasta ja siirsi ne kahteen kokeelliseen lemmenpesäänsä.

Kun penikset olivat itäneet ja parittelu oli alkanut, Hoch otti nopeasti puolet simpukoista kohtalaisesta paikasta ja siirsi ne alttiiseen paikkaan ja päinvastoin. Parittelukauden päätteeksi hän laski hedelmöittyneiden munien määrän.

Ennustettavasti rauhallisissa vesissä kasvaneet simpukat, joille kasvoi ohuet, joustavat penikset, joutuivat kamppailemaan, kun heidät pakotettiin parittelemaan epävakaammissa vesissä. Ne hedelmöittivät huomattavasti vähemmän munia verrattuna tyynissä vesissä pysytteleviin pitkiin lajitovereihinsa.

Paksumman peniksen omaavat simpukat sen sijaan hedelmöittivät satamassa yhtä paljon munia kuin avomerellä. Tyynissä vesissä parittelevat ohuiden peniksen omaavat lonkerot hedelmöittivät kuitenkin kaikista ryhmistä eniten munia.

Huomionarvoista oli, että Hoch huomasi, että karkeissa vesissä ohuiden peniksen omaavat lonkerot kärsivät vähemmän loukkaantumisia ja rikkoutumisia kuin lonkerot, joilla oli lihaksikkaampi jäsen.

Hän perustelee sitä sillä, että aallokko oli ajoittain niin kova, että ohuiden peniksen omaavat lonkerot eivät kehdanneet lähteä ulos etsimään itselleen parittelukumppania.