Perustuslain 4 artikla Tiivistelmä –

Yhdysvaltojen perustuslaki on maailman vanhin edelleen käytössä oleva perustuslaki, joka kirjoitettiin vuonna 1787 ja ratifioitiin virallisesti vuonna 1788. Sitä pidetään yhtenä menestyksekkäimmistä koskaan kirjoitetuista perustuslaeista, sillä se sisältää 7 erilaista pääosaa, jotka tunnetaan nimellä artiklat, ja siihen on kertynyt 27 muutosta sen pitkän voimassaolon aikana. Yhdysvaltain perustuslain 4 artiklassa käsitellään eri osavaltioiden rooleja ja vastuualueita maan sisällä, mikä oli perustuslain kirjoittamisajankohtana erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon osavaltioiden lisääntynyt valta sisällissotaa edeltävällä aikakaudella. Perustuslain 4 artikla sisältää neljä eri pykälää, joissa eritellään osavaltioita ja niiden velvollisuuksia koskevia eri näkökohtia, ja osa niistä on edelleen jaettu erillisiin kappaleisiin tai lausekkeisiin.

1. pykälä

1. pykälässä edellytetään, että kaikki osavaltiot kunnioittavat ja hyväksyvät toistensa julkiset säädökset, pöytäkirjat ja oikeudenkäynnit. Lisäksi se antaa kongressille valtuudet säätää yleistä, laaja-alaista lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, miten julkisia asiakirjoja, asiakirjoja ja oikeudenkäyntejä kunnioitetaan osavaltioiden rajojen yli. Tämä oli elintärkeä säännös, sillä siihen asti osavaltioiden välillä oli ollut paljon eripuraa ja erimielisyyttä alkuperäisten liittosopimusartiklojen nojalla ja erityisesti vapaussodan alkuvaiheessa. Kukin osavaltio painoi rahaa, käytti keskenään ristiriitaisia hallintomuotoja ja sen kulttuureissa ja talouksissa oli suuria eroja. Osavaltioiden liitto toimisi vain, jos yhteistyön ja kunnioituksen henki säilyisi keskushallinnon, tässä tapauksessa nimenomaan lainsäädäntöelimen, ohjaavan käden alla.

2. pykälä

1. lauseke

1. lausekkeessa taattiin, että kaikilla kansalaisilla olisi samat erioikeudet ja vapaudet kaikissa osavaltioissa. Tämä lupasi yksittäisille kansalaisille samat perusoikeudet ja -vapaudet heidän matkustaessaan muihin valtioihin ja kielsi muita valtioita syrjimästä heitä.

2. lauseke

2. lauseke on valtioita koskeva luovutusmääräys, joka edellytti rikollisen palauttamista valtiosta, johon hän pakeni, valtioon, jossa hän teki rikoksensa. Valtio, johon rikollinen pakeni, ei voinut kieltäytyä luovuttamasta rikollista, mikä on välttämätön säännös lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi muutoin vapaassa yhteiskunnassa.

Lauseke 3

Lauseke 3 tunnetaan nimellä Fugitive Slave Clause, ja se kieltää orjia pakenemasta orjuuttaan pakenemalla osavaltiostaan toiseen osavaltioon, vaikka se osavaltio, johon he pakenivat, olisi kieltänyt orjuuden. Sen osavaltion viranomaiset, josta orja pakeni, olivat velvollisia palauttamaan hänet alkuperäiselle omistajalleen. Vuonna 1865 hyväksytty 13. lisäys on sittemmin tehnyt tämän lausekkeen vanhentuneeksi poistamalla orjuuden ja kaikenlaisen vastentahtoisen orjuuden lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyseessä on tuomitun rikollisen rangaistus.

3. pykälä

1. pykälä

1. pykälä sallii uusien osavaltioiden lisäämisen Yhdysvaltoihin, mikä oli välttämätön säännös, kun otetaan huomioon monien amerikkalaisten siirtomaiden nopea laajentuminen länteen. Jos uusi osavaltio kuitenkin haluttiin muodostaa olemassa olevien osavaltioiden liitosta tai jos osavaltio haluttiin muodostaa toisen osavaltion rajojen sisäpuolelle, sekä kongressin että asianomaisten osavaltioiden lainsäätäjien oli hyväksyttävä toimenpide. Vaikka tässä lausekkeessa hahmoteltua prosessia on suurelta osin noudatettu johdonmukaisesti kaikkien Yhdysvaltojen osavaltioiden muodostamisen aikana, sitä sovellettiin huterasti, kun Länsi-Virginia muodostettiin olemassa olevasta Virginian osavaltiosta vuonna 1863. Tänä aikana, jolloin Yhdysvallat oli keskellä sisällissotaa, Virginian läntisen vuoristoalueen asukkaat, jotka vastustivat jyrkästi orjuutta, pyysivät Abraham Lincolnia muodostamaan erillisen osavaltion Virginiasta. Vaikka toimenpide sai hyväksynnän siitä, mitä kongressista oli jäljellä konfederaation osavaltioiden irtautumisen jälkeen, sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada hyväksyntää kapinassa olleelta Virginian lainsäätäjältä. Hätäisesti muodostettu väliaikainen ”Virginian” lainsäätäjä kokoontui Wheelingin kaupungissa Virginiassa ja hyväksyi muodollisesti osavaltion muodostamisen, mikä täytti teknisesti perustuslain vaatimukset, joiden mukaan sekä osavaltion että kongressin oli hyväksyttävä toimenpide uuden osavaltion muodostamiseksi osavaltion rajojen sisällä. Siitä, täyttikö tämä tässä lausekkeessa esitetyt vaatimukset, käydään keskustelua vielä tänäkin päivänä.

Lauseke 2

Lauseke 2 antaa kongressille vallan kaikkiin Yhdysvaltojen omistamiin alueisiin tai muuhun omaisuuteen ja oikeuden säätää lakeja ja asetuksia niiden hallintoa varten. Kongressille annetaan myös oikeus määrätä kaikista Yhdysvaltojen omistamista alueista tai omaisuudesta. Jos Yhdysvallat olisi esimerkiksi halunnut myydä alueensa, jonka se osti Ranskan Napoleon Bonapartelta Louisianan ostotapahtumassa, jollekin muulle vieraalle valtiolle, sillä olisi siihen täysi oikeus.

4. pykälä

4. pykälä velvoittaa kongressia takaamaan jokaiselle maan osavaltiolle tasavaltaisen hallitusmuodon. Sekä nykyisiä että vastaperustettuja osavaltioita suojeltiin mahdollisen tyrannimaisen hallituksen valtaukselta, joka sortaisi niiden oikeuksia osavaltiotasolla. On tärkeää huomata, että tämä säännös on laaja eikä siinä anneta erityisiä ohjeita siitä, miten kongressi toteuttaisi tämän, mikä viittaa siihen, että yksittäisten osavaltioiden vastuulla on muodostaa hallituksensa. Toisaalta kongressilla olisi epäsuorempi rooli, jossa se yksinkertaisesti varmistaisi, että osavaltion hallitus on todella tasavaltainen hallintomuoto, ja sitten hyväksyisi ja hyväksyisi osavaltion osaksi maata.

4. pykälässä taataan myös jokaisen osavaltion suojelu hyökkäyksiltä, mikä on välttämätön säännös, kun otetaan huomioon vallankumoussodan alkuvaihetta leimanneet hajanaiset sotatoimet. Vaikka monet Uuden-Englannin siirtokunnat, erityisesti Massachusetts, joutuivat sotatilaan vuonna 1775 Lexingtonin, Concordin ja Bunker Hillin taisteluissa, monet muut siirtokunnat vaativat, etteivät ne olleet sodassa Englannin kanssa, ja kieltäytyivät tunnustamasta Massachusettsin konfliktia kaikkien siirtokuntien yhteisenä oikeutettuna sotana. Jos 13 siirtokunnan, nykyisten osavaltioiden, liitto selviytyisi sodan aikana, liittovaltion hallituksen olisi yhdistyttävä ja taattava kaikkien niiden turvallisuus

Loppujen lopuksi pykälässä 4 taataan yksittäisten osavaltioiden turvallisuus sisäiseltä väkivallalta lainsäätäjän tai toimeenpanevan elimen valtuuttamana, jos lainsäätäjä ei pystyisi kokoontumaan hyvissä ajoin tilanteen lieventämiseksi. Tämä 4 pykälän osa on perusta liittovaltion hallituksen puuttumiselle 1960-luvun kansalaisoikeusaikakaudelle tyypillisiin kansalaislevottomuuksiin.

https://constitution.congress.gov/

http://totallyhistory.com/

https://www.thefacultylounge.org/