Peter Vilhelm Nielsen | Drybrush, akvarelli, Andrew Wyeth, Hoar Frost, Olson House, Thomas Hoving

Peter V. Nielsen

Amerikkalainen taidemaalari Andrew Wyeth jakaa akvarellinsa tavallisiin akvarelleihin ja drybrushiin. Hän saattaa aloittaa maalauksen akvarellina, mutta prosessin aikana osa maalauksista muuttuu osittain tai kokonaan sellaisiksi, joita hän kutsuu kuivapensseliksi. Drybrush-tekniikka on ainutlaatuinen ja sillä on kaunis ilmaisu. Se voi inspiroida muita akvarellimaalareita, kuten seuraavassa tekstissä kuvataan.

Andrew Wyeth on ”tarinankertoja”. Yksittäisessä maalauksessa on tarina (ja se voi olla epäfiguratiivinen maalaus, vaikka se näyttääkin figuratiiviselta, koska hän maalaa ajatuksiaan ja tunteitaan esineisiin, joita hän ilmeisesti kuvaa). Yhtä maalausta voidaan pitää pienenä osana suurta tarinaa. Maalaus: ”Wood Stove” on tehty Olsonin talossa Mainessa, jossa hän on maalannut vuosien varrella useita satoja maalauksia ja tutkimuksia, muun muassa kuuluisan ”Christina’s World”, jonka omistaa MOMA New Yorkissa.

Andrew Wyeth maalaa sekä munatemperalla että akvarellilla. Hänen munatemperatekniikkansa on hyvin yksityiskohtainen, ja siinä esitetään pieniä elementtejä, kuten esimerkiksi ruohokenttää teoksessa ”Christina’s World”. Kyseessä on munatemperatekniikka, tekniikka, jossa alkupesu peittyy kudottujen pisteiden ja viivojen rakenteeseen eri toisiinsa liittyvillä tai vastakkaisilla väreillä, mikä heijastuu akvarellin kuivapensselitekniikkaan.

Haastattelussa Andrew Wyeth sanoi Thomas Hovingille1: ”Työskentelen kuivapensselillä, kun tunteeni pääsevät tarpeeksi syvälle aiheeseen. Maalaan siis pienemmällä siveltimellä, kastan sen väriin, levitän siveltimen ja harjakset, puristan sormillani pois suuren osan kosteudesta ja väristä niin, että jäljellä on vain hyvin pieni määrä maalia. Kun sitten silitän paperia kuivuneella siveltimellä, se tekee useita selviä viivoja kerralla, ja alan kehitellä kohteen muotoja, kunnes niissä alkaa olla todellista kehoa….. Drybrush on kerros kerrokselta. Sitä kutsutaan tietynlaiseksi kutomisprosessiksi. Kudot kuivapensselin kerroksia vesivärin leveiden huuhtelujen päälle ja sisään. Andrew Wyethin kuraattori Mary Landa on kertonut, että joissain tilanteissa hän käyttää erikoisvalmisteista sivellintä, jonka kärki koostuu jopa yhdestä soopelinkarvasta.

Meryman2 kirjoittaa yleisesti Andrew Wyethin tekniikasta: Jokainen akvarelli on ollut kuin taistelu, jonka lopputulos on jatkuvasti epävarma. Hän hengittää nopeasti, puhuu itsekseen, hänen käyttämänsä silmälasit ovat värin tahrimat, hän hyökkää paperin kimppuun kiihkeästi, raapii sitä siveltimensä kärjellä, raapii sitä partaterällä, taputtelee sitä Kleenexillä. Andrew Wyeth kertoo Greenvillen piirikunnan taidemuseolle antamassaan haastattelussa3: Työskentelen impulsiivisesti. Käytän yksitoista erilaista sivellintä, kamelinkarvaa tai soopeliä tai vanhaa maalarin sivellintä. Joskus pensseliharjaa. Olen repinyt kuvia kahtia yrittäessäni päästä niihin sisälle, saadakseni rakennetta, painoa, muotoa, mehevyyttä ja intohimoa.

Farnsworthin taidemuseo Rocklandissa, Mainessa, omistaa Olsonin talosta peräisin olevan kuivapensseliaquarellin ”Puuhella”. Maalauksessa vasemmalla on Christina Olson keittiössä ja oikealla Alvaro Olson´n (Christinan veli) keinutuoli. Maalaus on sekoitus eri menetelmiä.

Taulussa voidaan puhua ainakin kolmesta tasosta:

• Kostea-märkä-maalaus ”sattumuksineen”, jotka tekevät akvarellista ilmeikkään ja mielenkiintoisen.
• Hahmojen ja yksityiskohtien ”piirtäminen” pienellä siveltimellä.
• Kuivapensselillä maalaaminen, jonka tavoitteena on tuottaa rakennetta ja monipuolista väri-ilmaisua.

”Puuhella”, 1962, kuivapensselöinti paperille. Tämä maalaus on tehty Olsonin talossa vuonna 1962.
35 x 68 cm. Farnsworthin taidemuseo, © Andrew Wyeth

”Wood Stove” -teoksen eri kohdat ovat selvästi tunnistettavissa märkä-märkä-tekniikaksi, jossa sattumat ovat tärkeitä. Osa katosta, jossa on savusta johtuva tumma rakenne ja jota Olsonit eivät ole koskaan maalanneet, on tehty wet-on-wet-tekniikalla. Myös puuhellan etuosa ja oikeanpuoleisen ikkunan varjostin ovat wet-on-wet-tekniikalla maalattuja alueita. Monissa Wyethin akvarelleissa on voimakas ilme tästä efektistä, ja se antaa usein lievän poissaolon ja ahdistuksen tunteen. Etenkin Whitneyn näyttelystä tehdyssä kirjassa4 on useita esimerkkejä.

Ikkunan läpi avautuva näkymä on maalattu ohuella värillä, jossa on voimakas heijastus paperista, melkein fyysisenä rekisteröintinä ulkopuolelta tulevalle korkealle valaistustasolle.

Katto ja ikkunaverho märkä märkään -tekniikalla. Yksityiskohta kuvasta ”Puuhella”.
Todellinen koko tässä leikkauksessa on 9 x 20 cm

Taulu ”Wood Stove” sisältää paljon maalausta kuivapensselillä. Tämä näkyy keinutuolissa, puuhellan yksityiskohdissa, ikkunassa, ovessa ja Christinan hiuksissa. Tämä tekniikka on hyvin yksinkertainen. Andrew Wyeth sai nuorena isältään kirjan Albrecht Düreristä, ja tämä kirja inspiroi häntä suuresti. Maalaukset ”Nuori jänis” ja ”Suuri pala turvetta” vuosilta 1502 ja 1503 osoittavat Albrecht Dürerin tekemän kuivapensselimaalauksen vaikutuksen.

Detalji kuivapensselimaalauksessa maalauksesta: ”Wood Stove”.
Kristiinan selkäpuolella.
Todellinen koko on 14 x 10 cm.

Kuivapensselöintiä käytetään myös rakenteena ja värijälkitekniikkana useilla alueilla maalauksessa ”Wood Stove”. Sitä käytetään ovessa antamaan vaikutelma sään pieksämästä ja kuivasta pinnasta, joka on todellisuudessa talon pohjoissivulle päin. Sitä käytetään myös oikealla puolella ikkunan alla, savupiipussa ja Christinan takapuolella, kuten kuvassa näkyy. Selkä koostuu pienistä viivoista useissa sinisissä väreissä ja maanvärisessä harmaassa. Kaiken kaikkiaan pinta, joka ilmentää vahvaa vartaloa, joka on sekä kontrastissa että sopusoinnussa Olsonin keittiön muiden elementtien kanssa.

”Hoar Frost”, 1995, akvarelli paperille. Akvarelli, jossa on kuivapensselöityjä alueita. 56 x 76 cm.
Erityiskokoelma, © Andrew Wyeth.

”Puuhella” on maalattu vuonna 1962. ”Hoar Frost” on suhteellisen uusi maalaus, joka on tehty vuonna 1995. Se esittää taiteilijan Chadds Fordissa sijaitsevan kodin ulkopuolella olevia peltoja, joiden jäätyneeseen maahan on tehty pyöränjälkiä. Maalaus on ilmaisultaan hyvin tukahduttava, ja horisontissa on upea sininen puhkeaminen. Suuri osa maalauksesta on tehty kuivapensselillä, ja se on hyvä esimerkki kuivapensselin käytöstä pinnan ja rakenteen luomiseen. Osiossa näkyy, kuinka heikkoa sinistä ja ruskeaa washia peittävät pienet ruskeat ja siniset viivat, jotka luovat vaikutelman jäätyneestä pinnasta. Tarkoituksena ei ole kuvata ruohoa yksityiskohtaisesti, kuten Venn4 huomauttaa, vaan ainoastaan antaa vihje pellosta. ”Viimeinen valo” 1988 ja ”Kylmä kevät” 1988 ovat muita esimerkkejä kuivapensselin käytöstä pinnan ilmaisemiseen erilaisilla toisiinsa liittyvillä väreillä.

Korostettakoon, että on välttämätöntä tutkia varsinaisia maalauksia, jotta voi nauttia drybrush-tekniikan yksityiskohdista. Akvarelliväreillä tehdyt kirjat voivat olla laadukkaita, mutta tekniikkaa ei ole mahdollista esittää pienoiskoossa eikä pinnan tekstuuria voida ilmaista hyväksyttävällä tavalla.

Kuivapensselin detalji teoksesta ”Hoar Frost”.
Tämän osion todellinen koko on 9 x 14 cm.

Tässä tekstissä on käsitelty eri tekniikoita hyvin erittelevästi, mutta on tärkeää ymmärtää, että Andrew Wyethin kiinnostus tekniikkaa kohtaan on vain kysymys siitä, pystyykö se ilmaisemaan hänen tuntemuksiaan ja tarpeitaan tietyllä mometillä hetkellä. Tekniikka asetetaan aina visuaalisen kokemuksen, ei pelkän efektin, palvelukseen.

…ja toinen tarina

Lukijoita saattaa kiinnostaa tietää, että Olsonin talossa voi vierailla. Alvaro ja Christina Olson kuolivat vuosina 1967 ja 1968. Olsonin talo oli eri käsissä, mutta se lahjoitettiin Rocklandissa sijaitsevalle Farnsworthin taidemuseolle vuonna 1991, ja nyt se on museon ja Wyeth Centerin säilyttämä historiallinen kohde. Kuvissa näkyy keittiö ja puuhella lokakuussa 2002 kirjoittajan kuvaamana.

Kuvia Olsonin talon keittiöstä. Vasemmalla näkyy Christinan tuoli ja oikealla Alvaron keinutuoli. Huonekalut ovat kopioita.

Kirjallisuus

1 Thomas Hoving, Two Worlds of Andrew Wyeth: Kuerners and Olsons, The Metropolitan Museum of Art, 1976.

2 Richard Meryman, Andrew Wyeth: salainen elämä, HarperCollins Publishers, 1996.