AQUAGENIC PRURITUS: VEDEN ALLA "VALEHTELEE" | RegTech

Sir,

Aquagenic pruritus on ihosairaus, jolle on ominaista voimakkaan kutinan kehittyminen kosketuksesta veteen ilman havaittavia ihovaurioita. Oireet voivat tuntua heti vesikontaktin jälkeen ja ne voivat jatkua tunnin tai pidempään. Joissakin perheissä taipumus aquageniseen kutinaan näyttää olevan perinnöllinen. Se voi joskus olla primaarisen polysytemian tai polycythemia veran oire. Se on yhdistetty myös useisiin sairauksiin, kuten juveniiliin ksantogranuloomaan, myelodysplastiseen oireyhtymään, T-soluiseen non-Hodgkinin lymfoomaan, hepatiitti C -infektioon, lääkkeisiin, kuten bupropioniin ja idiopaattiseen hypereosinofiiliseen oireyhtymään. Sillä voi olla psykologinen vaikutus siinä määrin, että kylpemisestä luovutaan tai kehittyy kylpemisfobia. Raportoimme tästä tapauksesta, koska psykologisilla tekijöillä oli merkitystä tilan puhkeamisessa.

38-vuotiaalla naisella oli kuuden vuoden ajan esiintynyt kutinaa pääasiassa vartalon alaosassa uimisen jälkeen. Kutina alkoi yleensä minuutin kuluessa ja taantui tunnin kuluttua. Kutinaa aiheutti kylmä vesi, ja kylpeminen haaleassa vedessä helpotti tilapäisesti. Kutinaan ei liittynyt nokkosihottumaa. Erilaiset antihistamiinit eivät helpottaneet potilasta 5 vuoden jälkeen. Hänellä oli päänsärkyä ja rintojen arkuutta enemmän kuukautisia edeltävänä aikana. Hänen täydellinen verenkuvansa sekä maksa- ja munuaistoimintakokeet olivat normaaleissa rajoissa. Häntä hoidettiin kutinaa lievittävällä voiteella (mentolin, kalamiinin ja kamferin yhdistelmä). Hänen oireensa paranivat seuraavana päivänä, mutta pahenivat seuraavana päivänä. Koska oireet olivat liioiteltuja eivätkä vastanneet tavanomaiseen hoitoon, pyydettiin psykiatrin lausunto. Psykiatri sai selville, että hänellä oli ollut useita esiaviollisia kontakteja muutama vuosi sitten, joista hän tunsi syyllisyyttä. Hän oli ollut naimisissa 7 vuotta. Hänellä todettiin venerofobia, johon liittyi luulosairaus ja vakava masennus. Sukupuolitautien tutkimuslaboratorion (VDRL) testi, HIV I- ja II-vasta-aineet olivat negatiiviset. Hänelle aloitettiin Tab. Sertraliini 50 mg ja Tab. Quetiapine 200 mg, ja potilaan vointi parani. Potilaalle aloitettiin samanaikaisesti psoraleeni ultravioletti A (PUVA) -hoito ja antihistamiinien käyttöä jatkettiin. Jäykkäkouristusta mittaava visuaalinen analogia-asteikko otettiin ennen hoitoa ja muutama päivä sen jälkeen, ja potilaan vointi parani selvästi. Potilas kotiutettiin PUVASOLilla ja masennuslääkkeillä. Seurannassa hänen oireensa olivat lievittyneet.

Akvaaginen pruritus on ahdistava tila sekä potilaille että hoitavalle lääkärille. Akvageenisen pruriitin tarkkaa patogeneesiä ei tunneta. Greavesin ym. mukaan farmakologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että akvageeninen pruritus liittyy paikalliseen asetyylikoliinin vapautumiseen ihossa, syöttösolujen degranulaatioon ja kohonneisiin veren histamiinipitoisuuksiin sekä lisääntyneeseen ihon fibrinolyyttiseen aktiivisuuteen sekä ennen kosketusta veteen että kosketuksen jälkeen, mikä voisi selittää sen, että tässä tilassa ei esiinny heranmuodostusta. Kylmä on laajalti tunnustettu syy syöttösolujen degranulaatioon, joko ihossa, keuhkoissa tai muualla, mikä voi olla vahva tekijä tässä tilassa.

Vaihtelevia hoitomuotoja on kokeiltu kutinan lievittämiseksi. Antihistamiinit ovat hoidon peruspilari. Greaves ym. ovat havainneet, että H1-antihistamiini yhdessä H2-antihistamiinin kanssa tai ilman sitä oli tehokas tässä häiriössä. Paikallisesti käytettävän hyossiinin on myös osoitettu lievittävän tehokkaasti kutinaa. Wolf et al. raportoivat, että kylpyveteen lisätty natriumbikarbonaatti voi myös olla avuksi. Koh et al. ovat raportoineet, että UVB-valohoito yhdessä PUVA-hoidon kanssa on ollut tehokasta tässä tilassa. Ingber ym. ovat hoitaneet resistenttiä tapausta naltreksonilla.

Psykologinen näkökohta vesipöhöpruriitin aiheuttajana on toistaiseksi tutkimatta. Syyllisyys on kognitiivinen tai emotionaalinen kokemus, joka syntyy, kun henkilö tajuaa tai uskoo rikkoneensa moraalista normia ja olevansa vastuussa tästä rikkomisesta. Potilaallamme oli esiaviollisia kontakteja, jotka saivat hänet tuntemaan syyllisyyttä. Sigmond Freudin mukaan ”syyllisyydentunne saa äänekkäästi äänensä kuuluviin tietoisuudessa, mikä johtaa erilaisiin itserangaistuksen muotoihin, ’moraaliseen masokismiin'”. Akvaaginen pruritus saattoi olla masennushäiriön somaattinen ilmentymä, joka parani hoidon myötä.

Raportoimme tämän tapauksen ensisijaisesti korostaaksemme sitä, että psyykkisissä häiriöissä voi esiintyä piirteitä, jotka viittaavat vahvasti tunnettuun kliiniseen kokonaisuuteen.