Project Semicolon -projektin perustaja Amy Bleuel menehtyi

BY admin
|
  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Amy Bleuel on tunnettu mielenterveysyhteisössä Project Semicolon -projektin perustajana – liikkeenä, joka tarjosi toivoa, rakkautta, hyväksyntää ja rohkaisua mielenterveyssairauksien, masennuksen, itsemurhien, itsetuhoisen käyttäytymisen ja riippuvuusongelmien kanssa kamppaileville ihmisille.

Jos tiedät jotain puolipiste-tatuoinneista tai kulttuurisesta merkityksestä Project Semicolonin takana, tunnet todennäköisesti Amy Bleuelin.

Yleismaailmallisen voittoa tavoittelemattoman organisaation verkkosivujen mukaan ”puolipistettä käytetään silloin, kun kirjoittaja olisi voinut päättää lauseensa, mutta päätti olla päättämättä. Kirjoittaja olet sinä ja lause on elämäsi.”

Amy Bleuelin elämä Amy Bleuelin kertomana

Elämä on täynnä koettelemuksia, jotka voivat saada ihmisen kokemaan suurta tuskaa tai, jos olemme onnekkaita, tuoda meille suurta iloa. Nuo kokemukset, hyvät ja huonot, kulkevat mukanamme läpi elämän. Sen lisäksi, että ne muokkaavat ja muuttavat sitä, keitä me olemme, ne myös jättävät jälkeemme opit, jotka olemme oppineet.

Vahemmaksi kasvaminen oli minulle koettelemus toisensa jälkeen. Vietin vuosia miettien, mitä lopulta oppisin kokemuksistani ja miksi minun oli kestettävä näitä asioita. Jossain vaiheessa jopa mietin, voisiko olla ulospääsyä.

Jopa nuoresta pitäen opin kestämään ja taistelemaan. 6-vuotiaana, kaksi vuotta vanhempieni eron jälkeen, päätin muuttaa asumaan isäni ja hänen uuden vaimonsa luokse. Asuminen isäni kanssa oli hienoa, kunnes äitipuoleni alkoi pahoinpidellä minua fyysisesti, henkisesti ja jopa emotionaalisesti. Kestin hänen hyväksikäyttöään, kunnes minut otettiin isältäni ja annettiin valtion huostaan. Jäin sinne odottamaan, että äitini tulisi hakemaan minua. Tämä tapahtui 8-vuotiaana, mikä merkitsi matkani alkua ”järjestelmään”.

Olin jo pienenä lapsena kokenut enemmän tuskaa kuin edes kuvittelin mahdolliseksi. Elämässäni eteenpäin meneminen oli vaikeaa niiden vuosien vuoksi, jolloin minua oli pahoinpidelty. Minulle oli jäänyt taipumus hakea epäterveellistä huomiota ja tapa valita polkuja, jotka eivät hyödyttäneet elämääni.

Kun olin 13-vuotias, minut raiskattiin ensimmäisen kerran. Sen sijaan, että minua olisi rauhoitettu ja lohdutettu pahoinpitelyn jälkeen, minua pidettiin vastuullisena rikoksesta, johon en ollut syyllistynyt, ja minut palautettiin järjestelmään. Seuraavat viisi vuotta elämästäni kuluivat pimeydessä ja täydellisessä yksinäisyydessä. Minua jopa lääkittiin voimakkaasti mielisairauksien hoitoon käytettävillä lääkkeillä, vaikka minulla ei koskaan ollut diagnosoitu mielisairautta. Jouduin useammin kuin kerran itseäni vahingoittavan käyttäytymisen uhriksi ja useaan otteeseen jopa yritin riistää itseltäni hengen.

En kunnioittanut itseäni juuri lainkaan ja tunsin olevani arvoton. Ihmiset ympärilläni, erityisesti ne, joiden piti rakastaa minua, eivät koskaan osoittaneet minulle, että olin hengittämäni ilman arvoinen. Heidän asenteestaan minua kohtaan tuli minun asenteeni itseäni kohtaan ja mentaliteetti, jonka kautta katsoin itseäni.

18-vuotiaana menetin isäni itsemurhalle. Olin ollut jo jonkin aikaa alamäessä, mutta tämä toi elämääni enemmän tuskaa kuin mikään muu, mitä olin koskaan kokenut. Tuon tuskan viipyessä varjoissa minut lähetettiin aloittamaan elämäni aikuisena. Olin juuri päässyt ulos järjestelmästä ja täysin tietämätön siitä, missä tai miten aloittaisin elämäni aikuisena, joten siinä vaiheessa, kun olin ollut viisi vuotta poissa koulusta, sain HSED-tutkinnon ja lähdin collegeen.

Collegen aloittaminen toi elämääni aivan uusia koettelemuksia. Aloin kokeilla huumeita, mikä johti minut väärinkäyttämään reseptilääkkeitä. Kamppailin tuona aikana myös suuresti masennuksen kanssa, mikä heijastui erittäin huonosti koulumenestykseeni. Parin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana minut raiskattiin vielä kaksi kertaa, ja entisen poikaystäväni toimesta sain kokea syntymättömän lapseni menettämisen.

Kautta elämäni, niin hyvien kuin huonojenkin aikojen, pidin tiukasti kiinni uskostani Jumalaan. Oli aikoja, jolloin horjuin uskossani ja ihmettelin, miksi minun täytyi kokea sellaista tuskaa, ja aikoja, jolloin ihmettelin, miten rakkauden Jumala saattoi sallia minun käydä läpi tämän…

Amy Bleuel aviomies

Mieheni tapaaminen oli käännekohta elämässäni. Ensimmäistä kertaa koin todellista rakkautta ja pystyin vihdoin aloittamaan paranemisen. Tämän matkan kautta hyväksyin kutsumukseni ja lähdin auttamaan muita, jotka tunsivat olevansa vähemmän kuin heidän todellinen arvonsa. Tiesin, että halusin vaikuttaa maailmaan ja saada aikaan eroa, ja näin alkoi Puolipiste-projekti (The Semicolon Project).

Se on Vapahtajani rakkaus, joka antoi minulle voimaa vaikuttaa ja rakastaa maailmaa Kristuksen kaltaisella rakkaudella,silloinkin kun maailma ei ollut rakastanut minua. Vain Jumalan kautta olen täällä kertomassa teille tarinani ja voimaannuttamassa teitä kaikkia jatkamaan omanne. Ilman Hänen rakkauttaan ja armoaan tiedän, että tarinaani ei olisi koskaan kerrottu. Toivon, että te kaikki tiedätte, että teitä rakastetaan ja että olette pelastamisen arvoisia. Minun tarinani ei ole vielä ohi, eikä teidänkään.

Pysy vahvana, rakasta loputtomasti, muuta elämää

Raskin sydämin ilmoitamme, että Amy on kuollut.

Bleuel kärsi alkoholismista 30-vuotiaana, ja hänellä oli viisi suurta itsemurhayritystä. Vain 31-vuotiaana Amy oli viettänyt suurimman osan aikuiselämästään inspiraationa monille koko mielenterveysyhteisössä. Bleuel kuoli 23. maaliskuuta 2017, kuolinsyyksi todettiin itsemurha.

Hän kertoi tarinansa aiemmin To Save A Life -ohjelmassa, ja se on enemmän kuin inspiroiva. Amyn perintö ja visio Project Semicolonista on sellainen, jota jatkamme ylpeinä. Häntä tullaan kaipaamaan syvästi.

Rukoilkaa kanssamme Amyn aviomiehen, perheen ja ystävien puolesta tänä vaikeana aikana.

Amy Bleuelin muistokirjoitus

Amy Elizabeth Bleuel

1.8.1985 – 24.3.2017

Amy Elizabeth Bleuel, 31-vuotias, Green Baysta, Wisconsinista, on rauhassa taivaassa isänsä kanssa. Hän syntyi 1. elokuuta 1985 Wausausaussa Jeanne (Schmidt) ja Mark Burgin lapsena ja avioitui David Bleuelin kanssa 21. kesäkuuta 2014.

Amy valmistui joulukuussa 2014 Northeast Wisconsin Technical Collegesta, jossa hän suoritti graafisen suunnittelun tutkinnon ja painotutkinnon. Amy perusti Project Semicolon -hankkeen. Hänen valmistumisen jälkeinen työnsä keskittyi mielisairauksia ja itsemurhien ehkäisyä koskevan tietoisuuden lisäämiseen. Hän piti projektin puolesta esityksiä ryhmille eri puolilla maata.

Amy rakasti matkustamista. Hän ja hänen miehensä nauttivat erityisesti valokuvauksesta ja monien yhteisten seikkailujensa kuvaamisesta. Hän oli aktiivinen Spring Lake Church -seurakunnan jäsen Green Bayssä.

Amyltä jäävät henkiin aviomies David, äiti Jeanne, isäpuoli Kelly, kolme veljeä Bob, Brian ja Joshua, kaksi siskoa Alicia ja Tricia, hänen suosikkisiskonpoikansa Alec, äiti ja appi Jayne ja Bernard sekä lanko Andrew. Lisäksi hänellä on monia muita ystäviä ja sukulaisia. Amyn isä Mark edelsi häntä 9. syyskuuta 2003.

Sukulaiset ja ystävät voivat soittaa Pfotenhauer Funeral Home and Cremation Service -hautaustoimistoon osoitteessa 2379 East Mason Street Green Bayssä lauantaina 1. huhtikuuta 2017 kello 9.30-12.00. Palvelus seuraa. Sähköiset surunvalittelut ovat tervetulleita osoitteessa www.PfotenhauerFuneralHome.com.

Kukkien sijasta hautaustoimistoon on perustettu hänen nimissään muistorahasto.

Jos sinä tai joku tuttavasi tarvitsee apua juuri nyt, voit ottaa yhteyttä kriisitekstilinjaan lähettämällä tekstiviestin ”START” numeroon 741-741 tai soittamalla kansalliselle itsemurhien ehkäisylinjalle numeroon 1-800-273-8255.

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä