Psychology Today

Josef Stalinin, Adolf Hitlerin ja Saddam Husseinin kaltaisten tyrannien psykologisiin piirteisiin kuuluvat usein myös ne piirteet, jotka sisältyvät sateenvarjotermiin Pimeä kolmikko. Tämä piirteiden yhdistelmä sisältää elementtejä narsismista, machiavellistisuudesta ja psykopatiasta. Psykopatia on usein ensimmäinen piirre, jonka ihmiset ottavat huomioon, kun he yrittävät ymmärtää tyrannien toimia ja näkemyksiä ja kun he yrittävät ymmärtää tyrannien aiheuttamaa kärsimystä.

Amerikkalaisen psykiatriyhdistyksen mielenterveyshäiriöiden diagnostisen ja tilastollisen käsikirjan (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, DSM-5) uusimman painoksen mukaan psykopatia on toinen termi epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle. Tämän häiriön (jota DSM-5:n kirjoittajat pitävät sosiopatian vastineena) esiintyvyys on 0,2-3,3 prosenttia.

Hyvä osoitus siitä, kuinka paljon meillä on vielä opittavaa psykopatian luonteesta, on sekaannus, joka ympäröi nimityksiä, joita eri ihmiset käyttävät tästä häiriöstä tai persoonallisuustyypistä, riippuen siitä, mikä on näkemys sen luonteesta. Psykopatian asiantuntija, tohtori Robert Hare, väittää, että useimmat epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät henkilöt eivät ole psykopaatteja. Haren ja muiden akateemisten tutkijoiden mukaan psykopaattisilla henkilöillä on keskeisiä piirteitä, jotka eivät sisälly epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön nykyisiin diagnostisiin kriteereihin, kuten empatian puute. Psykopatian esiintyvyyden arvioidaan olevan noin yksi prosentti.

1900-luvun alkupuolella sana ”psykopaatti” ei kuvannut ainoastaan henkilöitä, joilta puuttui omatunto, vaan siihen sisältyi myös muita, joilla oli muita mielenterveys- tai persoonallisuushäiriöitä, kuten heikkomielisyyttä ja masennusta. Nykyään termin merkitykset ovat tarkentuneet.

”Psykopatia on kehityshäiriö, jolle on ominaista emotionaaliset puutteet ja lisääntynyt riski epäsosiaaliseen käyttäytymiseen”, selitti tohtori James R. Blair artikkelissaan ”Psychopathy: cognitive and neural dysfunction” (Psykopatia: kognitiivinen ja neuraalinen toimintahäiriö) julkaisussa Dialogues in Clinical Neuroscience. ”Se ei vastaa diagnoosia Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, jossa keskitytään vain lisääntyneeseen riskiin epäsosiaaliseen käyttäytymiseen eikä erityiseen syyhyn – eli vähentyneeseen empatiaan ja syyllisyyteen, jotka muodostavat tunnevajeen.”

Jotkut mielenterveyskuntoutujat käyttävät sanaa sosiopatia, kun puhutaan epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Toiset käyttävät sosiopatiaa kuvaamaan tilaa, joka eroaa jotenkin psykopatiasta. On pari syytä siihen, miksi sosiopaatti-nimike sai niin vankan jalansijan, että se aiheuttaa sekaannusta psykiatriassa ja oikeuspsykologiassa, joka yhä kamppailee sovituista määritelmistä. Yksi syy siihen, että nimitys ”sosiopaatti” säilyy nimityksen ”psykopaatti” rinnalla, on se, että Amerikan psykiatrinen yhdistys käytti vuosina 1952-1968 diagnoosia ”sosiopaattinen persoonallisuushäiriö”.

Termi ”sosiopaatti” tuli suosituksi 1930-luvulta alkaen osittain siksi, että se antaa vaikutelman, jonka mukaan epäsosiaaliset oireet ovat pikemminkin sosiaalisten kuin biologisten vaikutusten seurausta. (Aiemmin sosiaalisia vaikutteita rikolliseen käyttäytymiseen pidettiin tärkeämpinä kuin biologisia vaikutteita. Nykyään suosituin selitys on, että molemmat vaikutteet voivat vaikuttaa rikolliseen käyttäytymiseen ja hyvin todennäköisesti myös psykopaattisen käyttäytymisen kehittymiseen).

Termien sosiopaatti ja psykopaatti pysyvyys kuvastaa tarvetta ymmärtää paremmin psykopaattisten persoonallisuuksien alatyyppejä. Jotkut pitävät sosiopaattisia henkilöitä ”pseudopsykopaatteina” tai psykopatian alatyyppinä, jolla on lievempiä psykopaattisia piirteitä kuin ”kovakuntoisemmilla” psykopaateilla.

Myös sanan sosiopaatti käyttö olisi yksi tapa välttää sekaannus psykoottisen (joka tekee henkilöstä juridisesti mielisairaan) ja psykopaattisen (joka tekee henkilöstä juridisesti tervejärkisen) välillä. Valitettavasti ei ole yleistä yksimielisyyttä siitä, että nimitys sosiopaatti kuvastaisi näitä eroja. Akateemiset tutkijat, toisin kuin monet kliinikot, suosivat lähes yksinomaan termiä psykopatia.

Sosiopaatin tunnustukset -kirjan kirjoittaja M.E. Thomas valitsi kuvailla itseään sosiopaatiksi. Thomasilla ei ole paljon kärsivällisyyttä psykologeja kohtaan, jotka hänen mukaansa ”kinastelevat loputtomiin sosiopatian psykologisesta luokituksesta”. Mutta ehkä hänen pitäisi, jos hän haluaa ymmärtää itseään hieman paremmin. Filosofian tohtori Jennifer Skeem, yksi niistä psykologeista, joita Thomas siteeraa Biographile-kirjoituksessaan ”Little Do We Know: 5 Myths About Sociopathy, Debunked” (Vähän mitä tiedämme: 5 myyttiä sosiopatiasta, kumottu), on ollut mukana kirjoittamassa artikkelia, jossa hän sanoo: ”…itse psykopatian määritelmä – mitä se on, mitä se ei ole – on yksi psykologisen tieteen perustavanlaatuisimmista kysymyksistä.”

Versio tästä kolumnista ilmestyi alun perin sivustolla ”Biographile, Discover the World Through Biography and Memoir”. Se on muokattu kirjasta Murhaavat mielet: Exploring the Criminal Psychopathic Brain: Neurological Imaging and the Manifestation of Evil by Dean A. Haycock.