Purppurajengi
Purppurajengi aloitti pikkuvarkaina ja kiristäjinä, mutta eteni nopeasti aseellisiin ryöstöihin ja kuorma-autokaappauksiin vanhempien naapuruston gangstereiden (Charles Leiter ja Henry Shorr) opastuksella. He saivat kuuluisuutta operaatioistaan ja raakuudestaan, ja he toivat muista kaupungeista gangstereita työskentelemään jengin ”lihaksina”.
Purppurajengin nimen alkuperästä on erilaisia teorioita. Erään version mukaan jengin jäsen oli nyrkkeilijä, joka käytti otteluissaan violetteja shortseja. Toisen mukaan nimi on peräisin kahden kauppiaan välisestä keskustelusta:
Nämä pojat eivät ole kuin muut ikäisensä lapset, he ovat pilaantuneita, värittömiä.
”Niin”, vastasi toinen kauppias. ”He ovat mädäntyneitä, violetteja kuin pahan lihan väri, he ovat Purppurajengi.”
Jengistä tuli kaappareita ja he saivat maineen varastamalla vanhempien ja vakiintuneempien rikollisjengien viinatavaroita. Heidän terrorimaineensa kasvoi, ja ihmiset alkoivat pelätä heitä. Chicagolainen gangsteri Al Capone ei halunnut laajentaa rötöstelyjään Detroitiin, joten hän aloitti liikekumppanuuden Purppurajengin kanssa estääkseen verisen sodan. Jengi hoiti useiden vuosien ajan menestyksekästä liiketoimintaa toimittamalla kanadalaista viskiä Caponen organisaatiolle Chicagossa. Purppurajengi oli mukana monissa muissakin rikollisissa toimissa, kuten muiden gangsterien kidnappaamisessa lunnaita vastaan, mistä tuli hyvin suosittua tällä aikakaudella. FBI epäili, että he olivat osallisina Lindberghin vauvan sieppauksessa.
1920-luvun lopulla Purppurajengi hallitsi Detroitin alamaailmaa ja kontrolloi kaupungin pahe-, uhkapeli-, viina- ja huumekauppaa. He pyörittivät myös paikallista sähkepalvelua, joka toimitti hevoskilpailutietoja paikallisille hevosvedonlyöntisaleille. Jengin jäsenet tekivät yhteistyötä pahamaineisempien mafiosojen kanssa ja toimivat myös muissa kaupungeissa. Abe Bernstein oli Meyer Lanskyn ja Joe Adonisin ystävä, jonka kanssa hän omisti myöhempinä vuosinaan useita Miamissa Floridassa sijaitsevia uhkapelikasinoita. Jengi kaappasi palkinto-ottelufilmejä ja pakotti elokuvateatterit näyttämään niitä korkeaa korvausta vastaan. He myös huijasivat vakuutusyhtiöitä lavastamalla tekaistuja onnettomuuksia.
Cleaners and Dyers WarEdit
Jengin koon ja vaikutusvallan kasvaessa he alkoivat palkata itseään palkkamurhaajiksi ja osallistuivat Cleaners and Dyers -sotaan. Purples hyötyi Detroitin pesulateollisuuden liitoista ja yhdistyksistä. Heidät palkattiin pitämään ammattiliiton jäsenet kurissa ja ahdistelemaan ammattiliittoon kuulumattomia itsenäisiä työntekijöitä. Pommitukset, tuhopoltot, varkaudet ja murhat olivat tavanomaisia taktiikoita, joita jengi käytti ammattiyhdistysten toimintaperiaatteiden noudattamisen valvomiseksi.
Abe Axler ja Eddie Fletcher tuotiin tiettävästi New Yorkista osallistuakseen juonitteluun (joskin muiden lähteiden mukaan he olivat lähtöisin Detroitista). Vuonna 1927 yhdeksän Purppurajengin jäsentä (Abe Bernstein, Raymond Bernstein, Irving Milberg, Eddie Fletcher, Joe Miller, Irving Shapiro, Abe Kaminsty, Abe Axler ja Simon Axler) pidätettiin ja heitä syytettiin salaliitosta, jonka tarkoituksena oli kiristää rahaa detroitilaisilta tukkupuhdistamoilta ja värjääjiltä. Heidät vapautettiin lopulta kaikista syytteistä.
Harry Rosman (1891-1958) oli Famous Cleaners & Dyersin puheenjohtaja ja omistaja Detroitissa, Michiganissa. Hän sai julkista mainetta ollessaan avaintodistaja, joka todisti pahamaineista Purple Gangia vastaan oikeudenkäynnissä, joka kesti vuosina 1928-1929. Syyttäjä väitti Detroitin alueen yrityksiin kohdistuneesta kiristystoiminnasta Cleaners & Dyers -sotina tunnetun joskus väkivaltaisen välienselvittelyn aikana. Rosman todisti, että Purppurajengi pyysi hänen ja muiden alueen Cleaners & Dyer’s & -yritysten ”suojelusta” väkivallalta.
Milafloresin verilöylyMuutos
Pian syntyi Detroitin mafiasota italialaisten, irlantilaisten ja juutalaisten salakuljettajien välillä alueesta. Purples kävi julmaa reviirisotaa veljesten Tommy ja Pete Licavolin johtaman Licavoli Squadin kanssa. Maaliskuussa 1927 kolme miestä sai surmansa. Surmatut miehet oli tuotu Detroitiin Purple Gangin palkattuina palkkamurhaajina, ja murhan motiiviksi uskottiin kosto ”kaksoisristi”. Murhat tapahtuivat asunnossa, jonka olivat vuokranneet Purppurajengin jäsenet Eddie Fletcher ja Abe Axler (ja tiettävästi myös Fred Burke, mikä teki heistä pääepäiltyjä murhista.) Kolmea epäiltyä (Fletcheriä, Axleria ja Burkea) kuulusteltiin, samoin kuin muitakin Purppurajengin jäseniä ja työtovereita. Ketään ei koskaan tuomittu murhista. Nämä murhat olivat tiettävästi ensimmäinen konepistoolin käyttö Detroitin alamaailman murhissa.
Pyhän Valentinuksen päivän verilöylyMuutos
Purppurajengin epäiltiin osallistuneen Pyhän Valentinuksen päivän verilöylyyn Chicagossa. Helmikuun 13. päivänä 1929 Abe Bernstein soitti tiettävästi Bugs Moranille kertoakseen, että kaapattu viinalasti oli matkalla Chicagoon. Moran, joka oli keskellä reviirisotaa Caponen kanssa, oli vasta äskettäin alkanut luottaa Bernsteiniin, joka oli aiemmin ollut Caponen tärkein kanadalaisen viinan toimittaja. Seuraavana päivänä viinakuorman toimittamisen sijaan neljä miestä, kaksi poliisin univormuun pukeutunutta, meni North Clark Streetillä sijaitsevaan S.M.C. Cartage -liikkeeseen (Moranin North Siden hengailupaikka) ja avasi tulen Thompson-konepistooleilla tappaen seitsemän miestä, mikä on tullut tunnetuksi nimellä Pyhän ystävänpäivän verilöyly.
Collingwoodin kartanon verilöylyTied. muokkaa
Purppurajengi alkoi terrorisoida detroitilaisia teloittamalla vihollisiaan kadulla. Heidän uhriensa joukossa oli kaupungin poliisi Vivian Welsh, joka tapettiin 1. helmikuuta 1927; myöhemmin paljastui, että hän oli likainen poliisi, joka tiettävästi yritti kiristää rahaa Purppurajengiltä. Jengiä syytettiin myös tunnetun radiohahmon Jerry Buckleyn murhasta vuonna 1930 keskustan hotellin aulassa. Siitä, oliko Purpleilla osuutta Buckleyn kuolemaan, kiistellään, sillä poliisi epäili paikallista sisilialaista mafiaa. Ketään ei syytetty kummassakaan tapauksessa, ja molemmat murhat ovat virallisesti edelleen selvittämättä.
Vuonna 1931 jengin sisäinen kiista päättyi kolmen Purplen murhaan, jonka suorittivat heidän oman jenginsä jäsenet, chicagolaiset gangsterit, jotka oli tuotu Detroitiin auttamaan Purple Gangia. Nämä kolme miestä olivat rikkoneet alamaailman säännöstöä toimimalla Purppurajengin johdon heille osoittaman alueen ulkopuolella. Herman ”Hymie” Paul, Isadore Sutker alias ”Joe Sutker” ja Joseph ”Nigger Joe” Lebowitz houkuteltiin Collingwood Avenuella sijaitsevaan asuntoon 16. syyskuuta 1931. He uskoivat olevansa menossa rauhankonferenssiin purppurajohtajien kanssa. Lyhyen keskustelun jälkeen kolme miestä ammuttiin. Viranomaiset saivat jengin kiinni, kun he tunkeutuivat Fletcherin asuntoon ja löysivät epäillyt (Abe Axler, Irving Milberg ja Eddie Fletcher) pelaamasta korttia. Myös Ray Bernstein ja Harry Keywell pidätettiin.
JälkiseuraamuksetEdit
Irving Milberg, Harry Keywell ja Raymond Bernstein, kolme korkea-arvoista purppuraa, tuomittiin Collingwoodin kartanon verilöylystä ensimmäisen asteen murhasta elinkautiseen vankeuteen. Bernstein, Milberg ja Keywell olivat poliisien saattamina erityisessä Pullman-junassa matkalla Michiganin Upper Peninsulaan, jotta he aloittaisivat tuomionsa suorittamisen osavaltion korkeimmin vartioidussa vankilassa Marquettessa, Michiganissa. Harry Fleisher, toinen epäilty, pysyi pakosalla vuoteen 1932 asti, mutta häntä ei koskaan tuomittu verilöylyyn liittyen. Myöhemmin hän istui Jacksonin vankilassa, maailman suurimmassa muurivankilassa, 1950-luvun alussa Oaklandin piirikunnan uhkapelitalon aseellisesta ryöstöstä. Detroitin poliisipäällikön James E. McCartyn mukaan Collingwoodin verilöylystä annetut tuomiot ”katkaisivat aikoinaan mahtavan Purppurajengin selkärangan ja kirjoittivat lopun yli viisi vuotta jatkuneelle ylimielisyydelle ja terrorismille”.