Röntgenkuvaus Miller-Abbottin putkella

Sisällysluettelo

Maha-suolikanavan läpivalaisua mahaputken avulla ehdottivat ensimmäisen kerran vuonna 1884 Kussmaul ja Cahn (1) apuvälineeksi ileustapausten hoidossa. Westerman (2) ja McIver ym. (3) käyttivät samaan tarkoitukseen pohjukaissuoliputkea. Wangensteen (4) paransi pohjukaissuolen tyhjennystekniikkaa huomattavasti ottamalla käyttöön jatkuvan imu-syfonaatiolaitteen pohjukaissuolen putken kanssa. Tuloksena oli akuutin ileuksen aiheuttaman kuolleisuuden väheneminen (Wangensteen ja Paine (5), 1933).

Millerin klinikalla tehdyt ohutsuolen fysiologiaa koskevat kokeet, jotka edellyttivät intubaatiota, johtivat siihen, että Abbott kehitti tätä tarkoitusta varten kaksilumenisen putken, joka tunnetaan nykyään nimellä ”Miller-Abbott-putki” (Miller ja Abbott (6), 1934). Kahdesta luumenista pienempi on yhteydessä pieneen rei’itettyyn metallikärkeen, jonka ympärille on kiinnitetty pieni kumipallo; tämän luumenin kautta ilmapalloa voidaan puhaltaa ja tyhjentää ruiskuttamalla tai vetämällä ilmaa. Lähellä suuremman luumenin päätä on kolme tai neljä reikää, joiden kautta voidaan imeä kaasua ja nestettä tai ruiskuttaa nestemäistä materiaalia. Abbott osoitti, että pallon asianmukainen puhallus oli tarpeen sen jälkeen, kun se oli kulkenut pohjukaissuoleen, jotta peristaltiikka voisi siirtää putkea suolen peräsuoleen. Abbott ja Johnston (7) sovelsivat tätä putkea suolikanavan tukkeutuvien vaurioiden hoitoon, paikallistamiseen ja diagnosointiin.

Leigh, Nelson ja Swenson (8) ovat kuvanneet yksityiskohtaisesti Presbyterian Hospitalissa käytetyn putken asettamistekniikan. Tuntuu tarpeettomalta käsitellä sitä tässä yhteydessä enempää kuin huomauttaa, että tarvitaan hieman kokemusta ja että aloittelijan ei pidä lannistua ensimmäisten yritystensä aikana.

Millerin-Abbott-putken käyttöä sekä mekaanisen että paralyyttisen ileuksen hoidossa Presbyterian sairaalassa on seurannut näiden tilojen kuolleisuuden silmiinpistävä väheneminen. Leigh, Nelson ja Swenson ovat raportoineet 76 tapauksen tuloksista (9). Riittää, kun sanotaan, että koko 76 tapauksen sarjan kuolleisuus, mukaan lukien tapaukset, joissa oli vatsakalvotulehdus ja suoliston kuolio, oli noin 16 prosenttia. Tähän sisältyy seitsemän varhaista tapausta, joissa putken läpivientiyritys epäonnistui. Niissä 69 tapauksessa, joissa putki meni ohutsuoleen, kuolleisuus oli 5,9 prosenttia. Kuolleisuus 38 mekaanisen ileuksen tapauksessa, joissa putkea käytettiin, laski 7 prosenttiin. 50:ssä komplisoitumattomassa mekaanisessa ja paralyyttisessä ileuksessa on ollut yksi kuolemantapaus, kuolleisuus 2 prosenttia.

Tässä tiedonannossa käsitellään röntgentutkimusmenetelmien osuutta Miller-Abbottin putkiprosessissa.

Röntgentutkimus

Prosessissa, jossa putki ohjataan pohjukaissuoleen, läpivalaisuapua saatetaan ehkä tarvita, mutta kokemuksen karttuessa sitä joudutaan käyttämään yhä vähemmän ja harvemmin.