Reilu, nainen ja 40-vuotias – siksi Juliella oli sappikivet, mutta hänen lääkärinsä vakuutti, että kyse oli vain ahdistuksesta

Vatsastani säteilevä kipu oli pahempi kuin synnytys. Se alkoi jouluaattona. Olin kotona lastemme kanssa, kun mieheni – muusikko – oli töissä.

Kun laitoin lasten sukat ulos, terävä kipu iski keskelle rintakehääni, juuri vatsan yläpuolelle.

Se oli niin pistävä, että jouduin löysäämään rintaliivejäni hengittääkseni, ja kun laitoin lapset nukkumaan, jouduin tarttumaan tyynyyn harhautuakseni tuskasta.

Vietin yön oksennellen ja hellittämättömässä kivussa. Seuraavana päivänä sen sijaan, että olisin katsonut 11- ja 6-vuotiaiden lasteni avaavan lahjansa, ajoin A&E:hen, jossa minulle annettiin morfiinia. Se ei ollut kokemus, jota en haluaisi koskaan toistaa – mutta sain vihdoin diagnoosin.

Neljän vuoden ajan minulla oli ollut oikealla kyljelläni kireä, täysi tunne, joka esti minua ajoittain hengittämästä kunnolla.

Minulle oli sanottu, että se johtui kaikesta mahdollisesta liiallisesta toimistotyöstä astmaan. Minut ohjattiin fysioterapiaan rentouttamaan pallean ympärillä olevia lihaksia, jotka saattoivat aiheuttaa hengenahdistusta, ja minulle määrättiin inhalaattori.

Kuusi kuukautta ennen viime jouluna tapahtunutta rynnäkköäni A&E:hen olin palannut yleislääkärini luokse, joka sanoi minulle: ”Kuulostaa ahdistuneisuudelta”

ja kirjoitti minulle reseptin pienelle annokselle masennuslääke citalopraamia.

En pitänyt itseäni ahdistuneena ja olin hieman huolissani lääkkeen ottamisesta, mutta siinä vaiheessa olin valmis kokeilemaan mitä tahansa.

Pillerit eivät tietenkään auttaneet mitään, ja kaksi päivää sairaalassa käyntini jälkeen ultraäänitutkimus paljasti syyn: ongelmani olivat itse asiassa useat sappikivet. Nämä pienet, kovettuneet ruoansulatusnesteen kerrostumat muodostuvat sappirakkoon – päärynänmuotoiseen elimeen, joka sijaitsee vatsan oikealla puolella, piilossa maksan alla.

Happokivet ovat yleisiä – 20 prosentilla väestöstä on niitä, sanoo Christian Macutkiewicz, Manchesterin kuninkaallisessa sairaalassa ja Manchesterin Spire-sairaalassa työskentelevä konsultoiva yleis- ja laparoskopiakirurgi.

Mutta 80 prosenttia sairastuneista ei tiedä, että heillä on niitä, koska ne eivät useinkaan aiheuta oireita.

”Sappikivet muodostuvat konsentroituneesta sapesta, jota valmistetaan maksassa syömiemme rasvojen pilkkomiseksi – se on vähän niin kuin ’luonnon keijunestettä'”, Macutkiewicz sanoo.

”Niitä muodostuu, kun sappi konsentroituu, ja sen jälkeen muodostuu kiteitä. Ongelmaksi se muodostuu vasta, jos sappikivi juuttuu sappirakon kaulaan tai sappiteihin.”

Riskitekijöihin kuuluvat runsasrasvainen ruokavalio – jota pyrin tarkoin välttämään – mutta myös nopea laihtuminen. Punkki: Olin noudattanut tiukkaa vähäkalorista dieettiä lasteni syntymän jälkeen.

”Nopean laihtumisen aikana, kun elimistö metaboloi omaa rasvaansa, maksa erittää ylimääräistä kolesterolia sappeen”, Macutkiewicz sanoo.

Paastoaminen voi lisätä ongelmaa, sillä se vähentää sappirakon supistumista, jolloin sappi pysähtyy ja siihen tiivistyy liikaa kolesterolia.

Voi olla myös muita tekijöitä. ”Lääkärit puhuvat viidestä F:stä”, Macutkiewicz sanoo. Nainen, vaalea, hedelmällinen, lihava ja nelikymppinen. Vaalea ja nelikymppinen” -elementti vastaa lähinnä sitä, että sitä esiintyy yleisemmin vaaleilla naisilla, jotka ovat nelikymppisiä. Mutta ei ole mitään todisteita siitä, että vaaleat ihmiset olisivat alttiimpia sille – se on enemmänkin vanhan vaimon tarua.”

Olen siis vaalea ja yli nelikymppinen, mutta on todennäköisempää, että raskauteni itsessään ovat olleet syyllisiä.”

”Monet naiset saavat sappikiviä raskauden aikana – joten yksi F-kohdista on hedelmällisyys estrogeeni- ja progesteronihormonien vaihteluiden vuoksi.

”Estrogeeni voi nostaa sapen kolesterolipitoisuutta, kun taas progesteroni voi vähentää sappirakon supistuksia”, Macutkiewicz sanoo.”

Mikäli lihominen on yhteydessä sappikiviin, sillä se vaikeuttaa sappirakon tyhjenemistä ja muuttaa kolesterolitasapainoa.

Tyypillisesti sappikivet eivät satu, ja ”sappikivien koolla ei ole niin suurta vaikutusta oireisiin kuin ihmiset luulevat”, sanoo Macutkiewicz.

”Joskus kivet voivat kasvaa valtaviksi eivätkä aiheuta mitään oireita, ja joskus pienimmätkin kivet voivat jäädä jumiin ja aiheuttaa kipua”. Niille, jotka saavat oireita, niitä voi olla esimerkiksi vatsakipu – erityisesti rasvaisen aterian jälkeen.

”Myös epämukavuus syvään hengittäessä voi viitata sappikiviin, sillä pallea painaa maksaa alaspäin ja puolestaan puristaa sappirakkoa, jolloin potilas lopettaa syvän hengityksen sisäänhengittämisen, koska se sattuu. Tämä voidaan tulkita hengitysongelmaksi”, Macutkiewicz sanoo.

Mutta tämä jää usein huomaamatta, sillä jopa lääkärit eivät joskus tunne tätä keskeistä oiretta. Vuosien varrella olin käynyt keuhkojen toimintakokeissa, tietokonetomografiassa ja röntgenissä – mutta sappikiviä ei havaittu.

Hra Macutkiewicz sanoo, että vain 10 prosenttia kivistä löydetään röntgen- tai tietokonetomografiassa. Ne jäävät usein huomaamatta, koska ne ovat läpinäkyviä.

”Usein lääkäri voi tehdä testejä eikä näe mitään. Vain ultraääni poimii sappikivet, koska se toimii ääniaalloilla, joten sillä ei ole väliä, että ne ovat läpinäkyviä.”

Lääkärit epäilivät sappikiviä minun tapauksessani, mutta koska oli joulupäivä, ultraäänitutkimusta ei ollut saatavilla. Kipuni oli nyt hallittavissa, ja minua kehotettiin palaamaan kahden päivän kuluttua.

Mahdollinen ultraäänitutkimus osoitti, että minulla ei ollut ainoastaan useita sappikiviä, vaan sappirakkoni oli myös laajentunut ja tulehtunut.

Joulun kipu johtui akuutista kolekystiitistä – kivi oli juuttunut kystiseen kanavaan (joka yhdistää sappirakon maksan pääsappitiehen). Siinä on kierukkaventtiili, jonka vuoksi kivien on vaikea päästä liikkeelle. Tätä auttaakseen kanava kouristuu, mikä aiheuttaa kipua.

Lääkärini suositteli leikkausta sappirakon poistamiseksi mahdollisimman pian.

Vaikka yksittäisiä kiviä voidaan poistaa, yleensä endoskopian avulla (käyttämällä ohutta putkea, jossa on kamera ja pieniä instrumentteja), sappirakon poisto on ainoa parantava hoito (sitä ei tarvita, koska sappi voidaan varastoida maksaan).

Sappirakon poisto on yksi NHS:n yleisimmin tehdyistä operaatioista.

”Useimmille potilailta sapen poistaminen on paras vaihtoehto”, Macutkiewicz sanoo. Sappikivien jättäminen voi johtaa vaaralliseen tukokseen tai jopa keltaisuuteen.

”Silloin voi saada sappitietulehduksen – sappiteiden tulehduksen – johon ihmiset voivat kuolla.”

Toinen riski on, että pieni kivi putoaa haimaan aiheuttaen tulehduksen (haimatulehduksen). Tämä on lääketieteellinen hätätilanne ja voi tappaa sinut, Macutkiewicz sanoo.

Se johtuu siitä, että ruoansulatusnesteet maksasta, sappirakosta ja haimasta voivat nousta takaisin elimistöön, ja itse haimakudos voi jopa alkaa kuolla pois.

Minulle tehtiin sappirakon poistoleikkaus, jossa sappirakkoni poistettiin avaimenreikäkirurgian avulla, 30. joulukuuta. En ollut koskaan ollut saanut yleisanestesiaa, mutta kaikki pelot hälvenivät ajatuksesta, että pääsisin vihdoin eroon kivuista ja tuntisin itseni taas omaksi itsekseni.

Opisto kestää yleensä noin puolitoista tuntia. Mutta minulle kerrottiin, että minun leikkaukseni oli kestänyt vielä tunnin, koska sappirakkoni oli niin tulehtunut, että se oli ”tukossa” sapen ja kivien kanssa, ja se oli kiinni maksassani ja ympäröivissä elimissä.

Kirurgi kertoi, että oli onni, että leikkaus tehtiin silloin, kun se tehtiin, sillä jos leikkaus olisi tehty myöhemmin, olisin ollut vaarassa saada verenmyrkytyksen tai että sappirakko olisi voinut räjähtää.

Kahden vuorokauden sairaalassa oloajan jälkeen pääsin kotiin. Olen pärjännyt hyvin ilman sappirakkoa. Ja neljän vuoden jälkeen voin vihdoin hengittää täysillä.

Hengitystohtori

Mitä hengityksesi yrittää kertoa sinulle?

Tällä viikolla: Mätänevän lihan haju

Tämä voi olla merkki nielurisatulehduksesta. Suussa olevat tai ruuasta peräisin olevat bakteerit voivat juuttua nielurisojen rakoihin, kertoo tohtori Guy Barwell, East Sussexissa sijaitsevan The Implant Centren hammaskirurgi.

”Bakteerit laukaisevat immuunireaktion, joka johtaa lisääntyneeseen verenkiertoon, punoitukseen, kuumuuteen ja kipuun. Tämä ympäristö tarkoittaa, että bakteerit voivat mädäntyä ja tuottaa yhdisteitä, joilla on paha haju.”

Ihmiselle voi tulla samanlainen mädäntynyt haju hengitysteitse, koska ruoka jää jumiin hampaiden ympärillä oleviin syviin taskuihin ja voi mädäntyä ja tuottaa bakteereja, joilla on hyvin ominainen haju kuin mätänevällä lihalla.

Vaihtoehtoiset korjaustoimenpiteet

Apteekkari Gemma Fromage paljastaa jokapäiväisten tuotteiden odottamattomia käyttötapoja.

Tällä viikolla: Antiseptinen parantava voide, Sudocrem¿n tärkeimmät ainesosat ovat sinkkioksidi, vedetön hypoallergeeninen lanoliini, bentsyylibentsoaatti ja bentsyylialkoholi ¿ ja nämä ainesosat auttavat sitä torjumaan läiskiä

Suurempi osa ihmisistä tuntee Sudocrem¿n käytöstä vaippaihottuman hoidossa ja suojaamisessa.

Antiseptinen parantava voide, Sudocremin tärkeimmät ainesosat ovat sinkkioksidi, vedetön hypoallergeeninen lanoliini, bentsyylibentsoaatti ja bentsyylialkoholi – ja nämä ainesosat auttavat sitä torjumaan läiskiä.

Bentsyylialkoholi toimii paikallispuudutteena ja desinfioivana aineena, koska sillä on antibakteerisia ominaisuuksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että se voi vähentää talin määrää (ihon rasvainen aine, joka edistää aknea).

Sudocrem sisältää myös sinkkiä, joka tunnistettiin ensimmäisen kerran mahdolliseksi aknen hoidoksi vuonna 1977. Tämän uskotaan johtuvan sen antimikrobisista ja tulehdusta ehkäisevistä vaikutuksista.

Kuten mikä tahansa voide, se toimii myös esteenä, joka suojaa sairastunutta aluetta lisäärsytykseltä ja tulehdukselta.