Ringling Brothers and Barnum & Bailey Circus

P. T. BarnumEdit

Amerikkalainen showbisnesmies P. T. Barnum (1810-1891), muistetaan parhaiten viihdyttävistä huijaus- ja kummajaissirkus-tyyppisistä esityksistään (Freak show) sekä siitä, että hän perusti sirkuksen, josta tuli lopulta Ringling Brothers and Barnum & Bailey Circus. Barnum yritti vetäytyä showbisneksestä vuonna 1885, mutta joutui pian palaamaan takaisin maksaakseen velkojaan. Vuonna 1871 Dan Castello ja William C. Coup suostuttelivat Barnumin lainaamaan kuuluisan nimensä ja taloudellisen tukensa sirkukselle, jonka he olivat jo perustaneet Delavaniin, Wisconsiniin. Näin syntyi ”P.T. Barnumin suuri kiertävä museo, eläintarha, asuntovaunu ja hippodromi”, joka oli todellinen alku sirkuksen nykymuodon jatkuvalle toiminnalle. Pian hän lisäsi esityksensä alaotsikoksi ”The Greatest Show on Earth”.

James BaileyEdit

James Anthony Bailey perusti yhdessä James E. Cooperin kanssa Cooper and Bailey Circuksen 1860-luvulla. Baileyn sirkuksesta tuli pian Barnumin tärkein kilpailija. Bailey esitteli ensimmäisenä hehkulampun vuonna 1879, vuotta ennen kuin Thomas Alva Edison patentoi sen. Hän esitteli myös ”Little Columbiaa”, ensimmäistä amerikkalaiseen sirkukseen syntynyttä norsunpoikasta.

Barnum yritti ostaa norsun, mutta Bailey kieltäytyi tarjouksesta. Sen sijaan, että he olisivat jatkaneet kilpailijoina, kumpikin mies tunnusti toisensa esitysyrityksen työn, ja he päättivät yhdistää esityksensä vuonna 1881. Yhdistetty esitys menestyi hyvin muun muassa Jumbon, ”maailman suurimman norsun”, esityksellä vuonna 1882.

Barnum kuoli vuonna 1891. Bailey osti sirkuksen hänen leskeltään. Hän järjesti useita menestyksekkäitä kiertueita Yhdysvaltojen itäosissa, kunnes vei sirkuksen Eurooppaan 27. joulukuuta 1897, jolloin alkoi kiertue, joka kesti vuoteen 1902.

Baileyn Euroopan-kiertue antoi Ringlingin veljeksille mahdollisuuden tuoda show’nsa lähelle länttä Yhdysvaltojen itärannikkoa pitkin. Koska Bailey kohtasi uutta kilpailua, hän toi show’n ensimmäistä kertaa Kalliovuorten länsiosiin vuonna 1905. Hän kuoli seuraavana vuonna, ja sirkus myytiin Ringlingin veljeksille vuotta myöhemmin.

Ringlingin veljekset Muokkaa

Ringlingin veljesten vaatimaton alkuperä juontaa juurensa pieneen sirkukseen, jonka he perustivat vuonna 1884, samoihin aikoihin, kun Barnum ja Bailey ratsastivat suosion huipulla. Samoin kuin kymmenet sirkukset, jotka tuohon aikaan matkustivat lännessä ja koillisessa, Ringlingit kuljettivat sirkustaan kaupungista toiseen pienillä mutta huomiota herättävillä vaunujunilla, joissa oli sirkuseläinten kuvia. Heidän sirkuksensa kasvoi nopeasti tuon ajan suurimmaksi sirkukseksi, ja pian he pystyivät siirtämään sirkustaan junalla, jolloin siitä tuli aikansa suurin liikkuva esitys.

Yhdistetyt esityksetEdit

Ringlingit ostivat Barnumin ja Baileyn sirkuksen vuonna 1907 ja pyörittivät sirkuksia itsenäisesti vuoteen 1919 asti. Siihen asti Charles Ringling ja John Ringling olivat viimeiset jäljellä olevat veljekset niistä seitsemästä veljeksestä, jotka alun perin perustivat sirkuksen ja päättivät, että oli liian vaikeaa pyörittää sirkuksia itsenäisesti. 29. maaliskuuta 1919 ”Ringling Brothers and Barnum & Bailey Circus” debytoi New Yorkin Madison Square Gardenissa. Julisteissa luki: ”Ringling Brothers World’s Greatest Shows ja Barnum & Bailey Greatest Show on Earth yhdistyvät nyt yhdeksi kaikkien näyttelyiden ennätyksiä rikkovaksi jättiläiseksi”. Charles Ringling kuoli vuonna 1926.

Sirkus oli myrskyisä ja uuvuttava menestys läpi 1920-luvun, mikä teki John Ringlingistä yhden maailman rikkaimmista miehistä.

Ringling Brothersin jälkeinen taantumaTiedoksianto

Sirkus kärsi 1930-luvulla suuren laman vuoksi, mutta pystyi pysymään toiminnassa. John Ringlingin veljenpoika John Ringling North johti sirkusta näinä vaikeina aikoina useiden vuosikymmenien ajan. Presidentti Roosevelt teki sirkukselle erikoistarjouksen, jonka mukaan sirkus sai käyttää ja liikennöidä rautateillä vuonna 1942 toisen maailmansodan aiheuttamista matkustusrajoituksista huolimatta.

Sodan jälkeisestä vauraudesta nautti koko muu kansakunta, mutta sirkus ei jakanut sitä, sillä yleisömäärät vähenivät ja hinnat nousivat. Elokuvan ja television vaikutuksesta yleisön maku muuttui, ja sirkus aloitti toimintansa teltoissa Pittsburghissa, Pennsylvaniassa 16. heinäkuuta 1956. Amerikkalaisessa LIFE-lehdessä julkaistussa artikkelissa sanottiin, että ”maaginen aikakausi oli mennyt lopullisesti ohi”, ja katsottiin sirkusta ikään kuin sillä ei olisi enää elämää edessään.

Elpyminen Feldin perheen kanssaEdit

Irvin Feld oli jo aiemmin tehnyt itselleen mainetta tuottamalla rock’n’roll-yhtyeen kiertueita veljensä Israelin kanssa. Vuonna 1967, kun John Ringling North ja Arthur Concello siirsivät sirkuksen telttojen alta sisätiloihin, Feld oli yksi tuottajista, jotka palkattiin työskentelemään ennakkoon valituilla päivämäärillä, lähinnä Detroitin ja Philadelphian alueilla. Syksyllä 1967 hän, hänen veljensä Israel Feld ja texasilainen tuomari Roy Hofheinz ostivat Northin yrityksen ja Ringlingin perheen osuudet kokonaan.

Hän alkoi välittömästi tehdä muita muutoksia parantaakseen ohjelman laatua ja voittoja. Vuoteen 1968 mennessä show’ssa oli enää 14 ammattiklovnia jäljellä – ja monet heistä olivat yli 50-vuotiaita – joten hän perusti Ringling Brothers and Barnum & Bailey Clown Collegen.

Seuraavana vuonna hän käytännössä kaksinkertaisti show’n vaikutuksen jakamalla sen kahteen liikkuvaan yksikköön, ”Punainen kiertue” ja ”Sininen kiertue”.

Vuonna 1970 Feldin ainoa poika Kenneth Feld yhdisti yhtiön uudelleen ja ryhtyi välittömästi show’iden kanssatuottajaksi. Feldin perhe myi sirkuksen Mattel-yhtiölle vuonna 1971, mutta säilytti tuotannon määräysvallan. He ostivat sen vuonna 1982. Irvin Feld kuoli vuonna 1984, ja sen jälkeen yritystä on johtanut Kenneth.

Vuonna 1996 perustettiin Feld Entertainment, Inc. sirkuksen sekä Disney on Ice -ohjelman emoyhtiöksi. Yhtiö tuotti myös useita Broadwayn ja Las Vegasin tuotantoja.

Myöhempinä vuosina sirkus matkusti kahdella junalla, Blue Tourilla ja Red Tourilla, sekä Gold Tour -autolla. Kukin juna koostui noin kilometrin pituisista vaunuista. Sinisellä ja punaisella kiertueella esitettiin enintään kolme nelikulmaista tuotantoa kahdessa vuodessa (paitsi joulukuussa) ja vierailtiin suurissa kaupungeissa, jotka vaihtuivat vuosittain. Kukin juna esitti eri ”painoksen” esityksestä käyttäen sirkuksen syntyajoista vuonna 1871 peräisin olevaa järjestelmää. Sinisellä kiertueella esiteltiin parilliset painokset ja punaisella kiertueella parittomat painokset. Gold Tour tarjosi pienemmille markkinoille rengasmittaisen version show’sta.

Vuonna 2006 Blue Tour aloitti 136. kertaa järjestettävällä Blue Tourilla uudella formaatilla. Tämä oli suurin muutos yli viiteenkymmeneen vuoteen, sillä sirkus siirtyi teltoista sisäpaviljonkeihin (areenoihin). Uusi painos oli menestys, mutta siitä saatiin vaihtelevia arvioita. Koulutetut tiikerit, köysikävijät, yksityiskohtaiset trapetsitaiteilijaperheet ilmassa ja kolme rengasta on korvattu yhdellä kerroksella. Päänäytöksen esitti amerikkalainen ”perhe” yleisön houkuttelemiseksi; todellisuudessa he olivat näyttelijöitä. Esityksen lopussa äiti oli viehättävä trapetsitaiteilija, isä oli sirkusjohtaja, teini-ikäinen tytär oli sirkustanssija ja teini-ikäinen poika oli jonglööri. Sininen kierros oli uusin. Punainen ja kultainen kiertue sai uuden muotoilun seuraavana vuonna.

Hartfordin sirkuspaloEdit

Hartfordin sirkuspalo, joka sattui 6. heinäkuuta 1944 Hartfordissa, Connecticutissa, oli yksi Yhdysvaltojen historian pahimmista palokatastrofeista. Tulipalo sattui Ringling Brothers and Barnum & Bailey -sirkuksen iltanäytöksen aikana, johon oli osallistunut noin 7 500-8 700 ihmistä. Yleisön mieleen tulipalon muistoksi jäänyt kuva oli Emmett Kelly, suuri kulkuriklovni, joka heitti ämpärillisen vettä palavaan telttakankaaseen turhassa yrityksessä sammuttaa tulipalo.

Yli 100 ihmistä kuoli. Palon suuri ironia oli se, että se tapahtui kankaan alla. Yleisö tajusi, että heidän turvallisuutensa riippui pitkälti siitä, pääsivätkö he pois teltasta vai piiloutuivatko he teltan kylkien alle. Osa kuolleista on edelleen tunnistamatta nykyaikaisista DNA-tunnistusmenetelmistä huolimatta.

Tragedian tutkinnassa tuli ilmi, että teltta ei ollut paloturvallinen. Ringling Brothers oli pyytänyt armeijaa, jolla oli ehdoton etusija materiaalin suhteen, myymään tuotetta, jotta se voisi käsitellä telttaansa enemmän palosuojausnesteellä. Armeija kieltäytyi heidän pyynnöstään. Tästä huolimatta sirkuksen johtoa syytettiin huolimattomuudesta, ja useita Ringlingin johtajia vangittiin Hartfordin palon vuoksi.

Monet oikeusjutut päättivät jälleen The Greatest Show on Earthin palon yhteydessä. Ringling Brothers laittoi etunsa sivuun, sillä seuraavien kymmenen vuoden aikana he maksoivat nämä oikeudenkäynnit ja maksoivat vaateet kokonaan pois.

Ringling Brothers oli ainoa yritys maailmassa, joka sai korvauksen huolimattomuudestaan ja laiminlyönneistään.