Rintojen kuvantaminen

MammografiaEdit

Pääartikkeli: Mammografia
Parhaat mammografiakuvat tuotetaan kompressiolla, joka vähentää tarvittavaa säteilyä ja levittää kudosta kirkkaampien kuvien aikaansaamiseksi.

Mammografia on matalaenergisen röntgensäteilyn (tavallisesti n. 30 kVp) käyttäminen rintakehän tutkimiseen ihmisen rintakehän tutkimiseksi, jota käytetään diagnostiikkaan ja seulontaan. Mammografian tavoitteena on rintasyövän varhainen toteaminen, tyypillisesti havaitsemalla tyypillisiä massoja ja/tai mikrokalkkeja.

Diagnostisten tarkoitusten lisäksi mammografialla on toimenpidehyötyjä stereotaktisissa biopsioissa, joiden avulla voidaan tarkasti paikantaa ja löytää ongelmallinen alue ja ohjata biopsianeula tähän tarkkaan paikkaan. Näin varmistetaan, että biopsioitava alue vastaa mammografiassa havaittua poikkeavuutta. Sitä kutsutaan stereotaktiseksi, koska siinä hyödynnetään kahdesta eri kulmasta samasta kohdasta otettuja kuvia. Biopsia on aiheellinen silloin, kun mammografiassa nähdään pieniä kalkkikertymiä, jotka eivät kuitenkaan tunnu fyysisessä tutkimuksessa eivätkä näy ultraäänitutkimuksessa.

SeulontaohjeetMuutos

Yhdysvaltalainen ennaltaehkäiseviä palveluita käsittelevä työryhmä (U.S. Preventive Services Task Force) suositteli (2009) mammografian ottamista mammografiassa kahden vuoden välein naisille, jotka ovat iältään 50-74-vuotiaita. American College of Radiology ja American Cancer Society suosittelevat vuosittaista seulontamammografiaa 40 vuoden iästä alkaen. Canadian Task Force on Preventive Health Care (2012) ja European Cancer Observatory (2011) suosittelevat mammografiaa 2-3 vuoden välein 50-69-vuotiaille. Vaikka ACR toteaa, että harvinaisemmat seulontatutkimukset jättäisivät väliin noin kolmanneksen syövistä ja aiheuttaisivat jopa 10 000 syöpäkuolemaa, edellä mainitut työryhmät toteavat myös, että tiheämpään mammografiaan sisältyy pieni mutta merkittävä säteilyn aiheuttama rintasyövän lisääntyminen.

Mammografiassa on kaiken kaikkiaan noin 10 prosentin väärien positiivisten tulosten osuus. Väärän negatiivisen (syöpä on jäänyt huomaamatta) osuus on 7-12 prosenttia. Tämä johtuu osittain siitä, että tiheä kudos peittää syövän ja siitä, että syövän näkyminen mammografiassa on suurelta osin päällekkäistä normaalien kudosten kanssa. Lisäksi mammografiaa ei pitäisi tehdä tiheämmin henkilöille, joille tehdään rintaleikkaus, mukaan lukien rintojen suurennus, mastopexia ja rintojen pienennys.

Myöhemmin Cochrane Collaborationin (2013) tekemässä tutkimuksessa päädyttiin siihen, että riittävällä satunnaistamisella varustetuissa tutkimuksissa ei havaittu, että mammografiaseulonnalla olisi ollut vaikutusta syöpäkuolleisuuden kokonaismäärään, mukaan lukien rintasyöpä, 10 vuoden kuluttua. Systemaattisen katsauksen kirjoittajat kirjoittavat: ”Jos oletamme, että seulonta vähentää rintasyöpäkuolleisuutta 15 prosenttia ja että ylidiagnostiikka ja ylihoito ovat 30 prosenttia, se tarkoittaa, että jokaista 2000:ta seulontaan kutsuttua naista kohti 10 vuoden ajan yksi välttää rintasyöpäkuoleman, kun taas 10 tervettä naista hoidetaan tarpeettomasti.” Kirjoittajat päättelevät edelleen, että on tullut aika arvioida uudelleen, pitäisikö yleistä mammografiaseulontaa suositella mille tahansa ikäryhmälle. Tällä hetkellä Cochrane Collaboration suosittelee, että naiset saisivat ainakin tietoa mammografiaseulonnan hyödyistä ja haitoista, ja se on kirjoittanut näyttöön perustuvan esitteen useilla kielillä, joka löytyy osoitteesta www.cochrane.dk.

Digitaalinen rintatomosynteesi (DBT)Edit

Digitaalinen rintatomosynteesi (DBT) voi tarjota suuremman diagnostisen tarkkuuden perinteiseen mammografiaan verrattuna. Avain DBT:n ymmärtämiseen on analoginen röntgenkuvauksen ja tietokonetomografian välisen eron ymmärtämiseen. Toinen on kolmiulotteinen, kun taas toinen on tasainen. Mammografiassa otetaan yleensä kaksi röntgenkuvaa kummastakin rinnasta eri kulmista, kun taas digitaalinen tomosynteesi luo rintakehästä kolmiulotteisen kuvan röntgensäteillä.

DBT:ssä, kuten tavanomaisessa mammografiassa, käytetään kompressiota kuvanlaadun parantamiseksi ja säteilyannoksen pienentämiseksi. Laminografinen kuvantamistekniikka on peräisin 1930-luvulta, ja se kuuluu geometrisen tai lineaarisen tomografian luokkaan. Koska kerätyt tiedot ovat erittäin korkearesoluutioisia (tyypillisesti 85-160 mikronia), mikä on paljon korkeampi kuin tietokonetomografiassa, DBT:ssä ei voida käyttää tietokonetomografiassa käytettäviä kapeita viipaleleveyksiä (tyypillisesti 1-1,5 mm). Korkeamman resoluution ilmaisimet mahdollistavat kuitenkin erittäin korkean tason sisäisen resoluution, vaikka Z-akselin resoluutio on pienempi. Pääasiallinen kiinnostus DBT:tä kohtaan kohdistuu rintojen kuvantamiseen mammografian jatkeena, jossa se tarjoaa paremmat havaitsemisprosentit.

Uudemmassa tutkimuksessa tarkasteltiin myös tavanomaisen mammografian antamaa säteilyannosta verrattuna DBT:hen. Vaikka tässä tutkimuksessa havaittiin, että digitaalisen mammografian antama säteilyannos pieneni hieman, tutkimuksessa todettiin, että pienen annoslisäyksen ei pitäisi estää palveluntarjoajia käyttämästä tomosynteesiä, kun otetaan huomioon näyttö mahdollisista kliinisistä hyödyistä.

Tomosynteesi on nyt myös Food and Drug Administrationin (FDA) hyväksymä rintasyövän seulontaan. Digitaalinen rintojen tomosynteesi liittyy huonon ennusteen syöpien parempaan havaitsemiseen verrattuna digitaaliseen mammografiaan. koska sillä pystytään poistamaan tavanomaisen 2D-mammografian ensisijainen rajoitus, jolla oli peittävä vaikutus päällekkäisen fibroglandulaarisen kudoksen vuoksi, kun taas DBT:llä pystytään erottamaan toisistaan hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset piirteet, erityisesti tiheissä rinnoissa. DBT:n on myös todettu olevan luotettava väline intraoperatiivisen leikkausmarginaalin arvioinnissa ei-palpoitavissa olevissa leesioissa, mikä vähentää rintojen poiston määrää lisäämättä syövän uusiutumisriskiä.

XeromammografiaEdit

Pääartikkeli: Xeromammografia

Xeromammografia on valosähköinen menetelmä röntgenkuvan tallentamiseksi päällystetylle metallilevylle käyttäen matalaenergisiä fotonisäteitä, pitkää valotusaikaa ja kuivakemiallisia kehittäjiä. Se on eräs röntgenradiografian muoto.

Säteilyaltistus on tärkeä tekijä riskinarvioinnissa, koska se muodostaa 98 % efektiivisestä annoksesta. Nykyisin säteilyriskin kuvaajana käytetään rauhaskudokseen absorboituneen annoksen keskiarvoa, koska rauhaskudos on rinnan haavoittuvin osa.

GalaktografiaEdit

Pääartikkeli: Galaktografia

Galaktografia on lääketieteellinen diagnostinen toimenpide, jolla tarkastellaan maitokanavia. Sitä pidetään hyödyllisenä toimenpiteenä sellaisten potilaiden varhaisdiagnostiikassa, joilla on patologista nännivuotoa. Galaktografisesti epäilyttävien rintamuutosten vakiohoito on kirurgisen toimenpiteen suorittaminen kyseiseen kanavaan tai kanaviin: jos vuoto on selvästi peräisin yhdestä kanavasta, kanavan poisto (mikrodochektomia) on aiheellista; jos vuoto on peräisin useista kanavista tai jos mitään tiettyä kanavaa ei ole voitu määrittää, sen sijaan suoritetaan kanavien subareolaarinen resektio (Hadfieldin toimenpide). Infektioiden välttämiseksi galaktografiaa ei pidä tehdä, jos nännin eritteessä on märkää.

Tomosynteesin käytöstä galaktografian yhteydessä on myös jonkin verran hyötyä. Schulz-Wendtland R:n ym. julkaisemassa tutkimuksessa tutkijat tekivät enemmän virheitä, kun he käyttivät pelkkää duktaalista sonografiaa, verrattuna siihen, kun he käyttivät kontrastivahvistettua galaktografiaa yhdessä tomosynteesin kanssa, joka mahdollisti synteettisten synteettisten digitaalisten 2D-täyskenttämammografioiden tuottamisen epäilyttävien leesioiden diagnosoimiseksi.