Sähköposti kaverille

Belgialaisen jäniksen rotuhistoria/alkuperä

Belgialaisen jäniksen rodun pitkä historia juontaa juurensa 1700-luvun Belgiaan, jossa se kehitettiin valikoivalla jalostustaktiikalla kotieläiminä pidetyistä ja luonnonvaraisista eurooppalaisista kaniineista tarkoituksenaan valmistaa täyteläistä lihaa. Niitä tuotiin Englantiin jo vuonna 1856, ja niitä nimitettiin ”belgialaisjänikseksi”, mutta vasta vuonna 1873 Winter ”William” Lumb ja Benjamin Greaves kehittivät Winter ”William” Lumbin ja Benjamin Greavesin nimellä kulkevan miehen toimesta nykyisin olemassa olevan rodun.

Ensimmäinen belgialaisjänis esiteltiin Amerikassa vuonna 1877, jossa sen suosio kasvoi nopeasti. ”National Belgian Hare Club” perustettiin vuonna 1897, ja National Pet Stock Association lisäsi tämän rodun ”all-breed” -kerhoonsa. Monien nimenmuutosten jälkeen National Pet Stock Association tunnettiin lopulta nimellä American Rabbit Breeders Association (ARBA). Vuonna 1972 ryhmä belgialaisen jäniksen kasvattajia kokoontui yhteen ja haki erikoiskerhon perustamista. Pian sen jälkeen belgialainen jänis hyväksyttiin virallisesti ARBA:n jäseneksi.

Belgialaisia jäniksiä pidetään pääasiassa näyttelytarkoituksiin.

Yleiskuvaus

Belgialaisen jäniksen, vaikka se onkin kotieläimenä pidetty kani, on kasvatettu niin, että se muistuttaa läheisesti luonnonvaraista jänistä. Tästä syystä tällä rodulla on pitkä, lihaksikas runko ja kaareva selkä. Niillä on pitkä pää, suora häntä, joka kulkee selkärangan suuntaisesti, ja korkeat, hieman leveät, pystyt korvat.

Karva

Belgialaisella jäniksellä on lyhyt, kiiltävä turkki, joka vaatii vain vähän tai ei lainkaan hoitoa, jotta se pysyisi priimakunnossa. Kaniinit ovat aidosti siistejä eläimiä. Niitä ei saa koskaan kylvettää, sillä se aiheuttaa suurta stressiä ja voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. Hiero belgianjäniksen turkkia silloin tällöin, jotta turkki vapautuu kuolleista kuiduista (harjausta ei tarvita), ja turkin pitäisi pysyä hyvässä kunnossa.

Värit

ARBA hyväksyy vain yhdenlaisen belgianjäniksen turkin värin: kirkkaan tinaruosteisen, jossa on punaisen/oranssin sävy. Koko vartalo koostuu tästä väristä, ja merkkeihin kuuluvat vaaleammat silmänympärykset ja ”tikit” tietyissä vartalon osissa, kuten yläselässä ja lantiolla.

Yksisäiset äänet tai tuntemattomat äänet säikäyttävät belgialaisen jäniksen helposti.

Hoitovaatimukset

Tämä kani pidetään tavallisesti ulkotarhassa, joka on melko suuri ja korkea. Ihanteellisen ulkokopin tulisi olla valmistettu rautalangasta tai puusta, siinä tulisi olla kiinteä pohja ja sen lattian tulisi olla vähintään 24 x 60 tuumaa ja sen yläosan tulisi olla vähintään 24 tuumaa korkea. Häkkien pohja on vuorattava kuivikkeella, se on puhdistettava päivittäin ja vaihdettava kokonaan 5-7 päivän välein. Vaikka belgialaiset jänikset pärjäävät hyvin pakkasrajan ylittävissä lämpötiloissa (kunhan niille annetaan riittävästi suojaa ja kuivikkeita, jotta ne pysyvät lämpiminä), kesäkuukausina on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta.

Ruokavalion osalta tämä kanirotu tarvitsee puhdasta, raikasta vettä ja korkealaatuista heinää. Heinän tulisi muodostaa 70 prosenttia niiden ruokavaliosta, kun taas loppuosa koostuu terveellisestä tasapainosta pellettejä ja kanille turvallisia vihanneksia, hedelmiä ja lehtivihanneksia. Joitakin ruoka-aineita tulisi välttää (esimerkiksi jäävuorisalaatissa ei ole riittävästi ravintoarvoa), kun taas toiset sopivat kohtuudella (omenat ja porkkanat ovat ihania herkkuja).

Terveys

Vaikka belgialaiset jänikset eivät ole alttiita ruoansulatusongelmille, kuten villatukokselle (kuten esimerkiksi pitkäkarvaiset rodut, kuten angorat), niistä on pidettävä huolta, jotta ne voivat elää pitkän ja terveen elämän. Kaksi ongelmaa, jotka ovat yleisimpiä ulkokaneilla, ovat korvapunkit ja kärpäspunkki. Kärpässienet ovat yleisiä kaneille, joiden turkki on likaantunut kesällä. Kärpäset munivat likaiseen turkkiin, ja kun munat kuoriutuvat, niiden ensisijainen ravinnonlähde on kani. Se on erittäin kivulias, ja oireita ovat muun muassa ruokahaluttomuus, vähemmän ulostetta pupusi häkissä ja äkillinen hyppiminen/räiskiminen kivusta. Jos epäilet, että kanillasi saattaa olla kärpäspistiäinen, vie se eläinlääkäriin hoidettavaksi.

Kanisi terveyden ylläpitämiseksi suositellaan herneen kokoista määrää madotustahnaa joka syksy ja kevät. Lopuksi, jos kanisi ruokavalio ei koostu 70-prosenttisesti heinästä, kanin etuhampaat alkavat kasvaa naamaan/leukaan. Tämä on kivulias tila, ja sen voi korjata vain eläinlääkäri, joka voi ajella hampaat pois. Pelkkä ruokavalion muuttaminen pitäisi pitää hampaat luonnollisesti kuluneina.

Belgian jänis, vaikka se on kotieläin, on jalostettu muistuttamaan läheisesti luonnonvaraista jänistä.

Temperamentti/käyttäytyminen

Belgian jänis vaatii enemmän hoitoa ja huolenpitoa kuin muut kanirodut jo pelkästään kokonsa ja energisen luonteensa vuoksi. Vaikka tämä rotu voi teoriassa elää sisätiloissa, sisäkanit ovat yleensä lemmikkejä, eikä tämä kanirotu ole paras lemmikki sen hermostuneisuuden vuoksi. Äkilliset äänet tai tuntemattomat äänet saavat ne hyppäämään korkealle ilmaan ja menemään juoksuhulluiksi häkkinsä sisällä, jolloin ne voivat vahingossa satuttaa itsensä. Vaikka niillä on suloinen luonne ja niiden tiedetään nauttivan silittelystä (kunhan ne ovat tottuneet ihmisen läsnäoloon eivätkä yhtäkkiä säikähdä), belgialaiset jänikset eivät ole kaikille sopiva rotu, ja niitä käytetään enimmäkseen näyttelytarkoituksiin.

Niinkin kuin niitä voi ottaa kyytiin, on oltava hyvin varovainen, jotta ne eivät säikähtäessään putoa lattialle. Kasvattajat käyttävät temppuja pienentääkseen belgianharakoidensa pelästymisriskiä ilmoittamalla niiden saapumisesta ennen navetan ovien avaamista, asentamalla navetan sisälle kovaäänisen tuulettimen tai soittamalla kovaäänistä musiikkia suurimman osan päivästä.

Kuvan luotto: MartheKryvi