Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus eläinavusteisen terapian vaikuttavuudesta masennukseen, ahdistuneisuuteen ja sairauskäsitykseen laitoshoidossa olevilla vanhuksilla
Tavoite: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli todentaa koira-avusteisen terapian vaikuttavuus masennukseen ja ahdistuneisuuteen laitoshoidossa olevilla vanhuksilla. Potilaiden sairauskäsitystä tutkittiin mielialaa, henkilökohtaista kontrollia ja sairauden johdonmukaisuutta koskevien keskeisten uskomusten tunnistamiseksi, koska ne voivat vaikuttaa hoitomyöntyvyyteen. Lisäksi tutkittiin subjektiivista kivun havaitsemista, sosiaalista vuorovaikutusta ja ympäristöön sidottuja havaittavia muuttujia.
Menetelmät: Tähän tutkimukseen osallistui satunnaistettu otos laitoshoidossa olevista 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista potilaista; hoitoryhmässä oli 17 koehenkilöä ja kontrolliryhmässä 14 koehenkilöä. Kaikille potilaille annettiin Mini-Mental State Examination, 15-item Geriatric Depression Scale, Positive and Negative Affect Schedule, Generalized Anxiety Disorder 7, Illness Perception Questionnaire ja Numeric Pain Rating Scale. Ryhmien sisäinen ja ryhmien välinen data-analyysi tehtiin ennen hoitoa ja sen jälkeen. Potilaat osallistuivat 10 viikon ajan yksittäisiin 30 minuutin mittaisiin istuntoihin. Kehitettiin havainnointimenetelmä, jolla kirjattiin vanhusten, koiran ja koiranohjaajan väliset verbaaliset ja ei-verbaaliset vuorovaikutussuhteet.
Tulokset: Hoitoryhmässä havaittiin suuri vaikutuskoko ja tilastollisesti merkitsevä lasku 15-kohdan Geriatric Depression Scale -pisteissä. Merkittäviä eroja ei havaittu Generalized Anxiety Disorder 7, Positive and Negative Affect Schedule ja Numeric Pain Rating Scale -asteikossa. Positive and Negative Affect Schedule ja Numeric Pain Rating Scale osoittivat kuitenkin kohtalaista laskua. Illness Perception Questionnaire -kyselylomakkeen aikajanan (akuutti/krooninen) ja hoitokontrollin alaskaaloilla ilmeni kliinisesti merkityksellinen, suuri vaikutuskoko.
Päätelmät: Koira-avusteinen terapia on osoittautunut tehokkaaksi masennusoireiden vähentämisessä laitoshoidossa olevilla vanhuksilla. Sanallisen vuorovaikutuksen lisääntyminen ohjaajien kanssa koko tutkimuksen ajan viittaa siihen, että koira toimii sosiaalisen vuorovaikutuksen edistäjänä ja saa aikaan positiivisia tunnereaktioita. Koira-avusteinen terapia osoittaa lupaavia tuloksia sairauden aikajänteen hahmottamisessa ja hoidon hallinnassa, mikä viittaa mahdolliseen hoitoon liittyvän voimaantumisen tunteen lisääntymiseen. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan.