screenrant.com

Vaikka he ovatkin samassa sarjassa, lahjakas esiintyjä kameran edessä ei välttämättä tarkoita lahjakkuutta sen takana. Ne ovat täysin eri käsityötaitoja. Se on sama ero kuin sillä, pitääkö sirkusesiintyjä yhtä tai kahta lautasta pyörimässä vai sata lautasta kerralla.

Kun näyttelijät tulevat alalle, he saattavat alkaa tuottaa tai kirjoittaa, mutta harvalla on tarvittavia kykyjä tai edes taipumusta ryhtyä määräämään asioista ja huutamaan megafonin läpi. Aina silloin tällöin tunnettu näyttelijä astuu kuitenkin kameran taakse ja tuntee olonsa kotoisaksi. Tässä ovat 15 näyttelijää, joista tuli suuria ohjaajia.

15 Clint Eastwood

Clint Eastwoodin suuri läpimurto tapahtui, kun 180-senttinen näyttelijä jotenkin huomasi avustajan, joka työskenteli länkkäreiden tv-sarjassa Rawhide, ja hän pääsi koe-esiintymiseen. Hänet valittiin, ja sarjasta tuli lopulta suuri menestys, joka kesti yli seitsemän vuotta. Eastwood halusi päästä eroon nuoresta ja naiivista Rowdy Yatesin hahmostaan, ja hän allekirjoitti sopimuksen Sergio Leonen lännenelokuvaklassikon A Fistful of Dollars -elokuvan pääosaan, ja loppu on historiaa.

Vuonna 1971 Eastwood teki ohjaajadebyyttinsä psykologisella trillerillä Play Misty for Me. Hän ohjasi ensimmäisen westerninsä High Plains Drifter kaksi vuotta myöhemmin. Eastwoodilla oli vankka tai keskinkertainen tuotanto koko lopun 70- ja 80-lukujen ajan, tunnetuimpana Harry Callahanin rooli Dirty Harry -elokuvasarjassa. Hän elvytti lännenelokuvagenren vuonna 1992 Unforgivenilla, synkällä, realistisella ja konventioita rikkovalla elokuvalla, joka voitti neljä Oscar-palkintoa, muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen Oscarin. Hän toisti tämän vuonna 2004 elokuvalla Million Dollar Baby, joka voitti niin ikään neljä Oscar-palkintoa ja toi hänelle toiset voitot parhaasta elokuvasta ja parhaasta ohjauksesta. Vuonna 2004 Unforgiven lisättiin myös kansalliseen elokuvarekisteriin, koska se on ”kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävä”. Paljon suurempaa kiitosta ei voi saada.

14 Penny Marshall

Penny Marshallin ensimmäinen näyttelijäkeikka oli varmaan melkoinen ego-isku. Hänet palkattiin shampoomainokseen näyttelemään ”Ennen”-naista, jolla oli huono tukka, vastapuolena legendaarinen kaunotar Farrah Fawcett ”Jälkeen”-naisena. Auts. Marshall esiintyi useissa televisiosarjoissa, muun muassa sarjassa The Odd Couple. Hänen veljensä Garry Marshall, Happy Days -sarjan luoja, valoi hänet ja näyttelijä Cindy Williamsin näyttelemään sarjassa kahta viisastelevaa panimotyöntekijää. He olivat niin suuri yleisömenestys, että Marshall loi spin-off-sarjan Laverne & Shirley, joka oli parhaimmillaan television katsotuin amerikkalainen ohjelma, peittäen itse Happy Daysin.

Garry kannusti häntä myös ohjaamaan, minkä hän myös teki. Hän ohjasi neljä jaksoa Laverne & Shirley -sarjaa ennen kuin hän teki debyyttinsä elokuvanohjaajana vuoden 1986 elokuvalla Jumpin’ Jack Flash, Whoopi Goldbergin tähdittämä vakoilukomedia, joka on juuri niin mahtava kuin miltä se kuulostaa (vihje: ei ollenkaan). Onneksi Marshall jatkoi ohjaamalla Tom Hanksin tähdittämän Big-elokuvan, josta tuli ensimmäinen naisen ohjaama elokuva, jonka lipputulot olivat yli 100 miljoonaa dollaria. Viehättävä baseball-elokuva A League of Their Own (toinen Hanksin ohjaama elokuva) oli Marshallin toinen suuri hitti, ja sekin lisättiin National Film Registryyn vuonna 2012.

13 Charlie Chaplin

Charlie Chaplin on edelleen yksi ikonisimmista elokuvatähdistä, jotka ovat koskaan esiintyneet valkokankaalla, ja hän on epäilemättä mykkäelokuvan aikakauden tunnetuin näyttelijä. Hän aloitti näyttelemisen viisivuotiaana ja esiintyi lukuisissa näyttämöteoksissa. Hän liittyi nuorena miehenä menestyneeseen komediaryhmään, ja sen toisen Amerikan-kiertueen aikana vuonna 1913 hänelle tarjottiin sopimusta elokuvissa esiintymisestä. Chaplin teki teatteridebyyttinsä vuoden 1914 elokuvassa Making a Living, mutta vasta toisessa elokuvassaan Kid Auto Races at Venice hän esiintyi ensimmäisen kerran legendaarisena hahmonaan ”The Tramp.”

Eriiteltyään erään ohjaajan kanssa Chaplin otti riskin ja laittoi omat rahansa likoon ohjatakseen vuoden 1914 elokuvan Caught in the Rain. Elokuva oli valtava hitti, ja siitä lähtien hän ohjasi kaikki Keystone Studiosin komediat, joissa näytteli, ja hänestä tuli pian tunnetuin elossa oleva näyttelijä sekä kulttuuri-ilmiö. Ohjaajana Chaplin oli jonkinlainen perfektionisti, ja kerran hän väitetysti pyysi City Lights -elokuvan kuvauspaikalla näyttelijää sanomaan kaksi sanaa 342 otosta: ”Kukka, sir?” Uransa aikana Chaplin ohjasi yli 70 elokuvaa, joiden joukossa on kaikkien aikojen klassikoita, kuten The Immigrant (Maahanmuuttaja), The Gold Rush (Kultakuume), Modern Times (Nykyaika) ja Hitler-parodia The Great Dictator (Suuri diktaattori). Niille, jotka pitävät kotona kirjaa, viisi hänen elokuvistaan on lisätty kansalliseen elokuvarekisteriin.

12 Jon Favreau

Jon Favreau sai ensimmäisen elokuvaroolinsa ”D-Bobina” vuoden 1993 urheiluklassikossa Rudy, jossa hän tapasi ensimmäisen kerran ystävänsä ja pitkäaikaisen työtoverinsa Vince Vaughnin. Ilmestyttyään Seinfeldin jaksossa Favreau muutti Los Angelesiin ja teki kaksoisroolin näyttelijänä ja käsikirjoittajana vuoden 1996 Swingers-elokuvassa, jonka pääosassa oli myös Vaughn. Sen jälkeen hän sai toistuvan roolin Monican miljonääripoikaystävän Pete Beckerin roolissa sarjassa Ystävät, ja sen jälkeen hänellä on ollut lukuisia elokuva- ja tv-rooleja.

Favreaun ohjaajadebyytti oli vuonna 2001 valmistunut elokuva Made, Swingersin henkinen seuraaja, jonka pääosassa oli myös Vince Vaughn. Hänen suurimmat valtavirtahitit tulivat kahden ensimmäisen Iron Man -elokuvan muodossa, jotka aloittivat nykyään kaikkialla läsnä olevan Marvel Cinematic Universen. Niin vaikeaa kuin se onkin kuvitella, Favreau joutui aluksi taistelemaan saadakseen Marvelin hyväksymään Robert Downey Jr:n Tony Starkin rooliin, sillä RDJ:n hämärä huume- ja alkoholimaine kulki hänen edellään, vaikka hän olikin siivonnut toimintansa. Favreau ei ainoastaan saanut palloa liikkeelle Marvelin massiivisen menestyksekkäälle jaetulle universumille, vaan hän teki kenties tärkeimmän yksittäisen päätöksen sarjan lähes vuosikymmenen mittaisessa historiassa (RDJ:n valinnan). Hänen viimeisin teoksensa, Viidakkokirja, tulee teattereihin 15. huhtikuuta.

11 Terry Gilliam

Gilliam aloitti sarjakuvapiirtäjänä ja animaattorina, mutta tunnetuksi hänestä tuli Monty Pythonin lentävän sirkuksen jäsenenä. Hän aloitti vain animaattorina sarjakuvien välissä, joita käytettiin yhdistämään live-action-sketsejä toisiinsa, mutta pian hänestä tuli komediaryhmän täysivaltainen jäsen. Hän esitti sarjan aikana monia rooleja, muun muassa fanien suosikkiritarin Ritari kanan kanssa, joka oli mykkä ritari täydessä haarniskassa, joka käveli ihmisten luokse yleensä sen jälkeen, kun he olivat sanoneet jotain typerää, ja läimäytti heitä raa’alla kanalla.

Hän ohjasi yhdessä Terry Jonesin kanssa Monty Python ja Graalin malja -elokuvan, jota pidetään usein yhtenä kaikkien aikojen parhaista komediaelokuvista. Hän teki soolodebyyttinsä vuoden 1977 elokuvalla Jabberwocky, joka sai ristiriitaisia arvosteluja, mutta josta tuli kulttiklassikko. Gilliam ohjaa mielellään temaattisia trilogioita, alkaen ”Mielikuvituksen trilogiasta”, johon kuuluvat Aikarosvot, Brazil ja Paroni Münchausenin seikkailut. Gilliam ohjasi Bruce Willisin elokuvassa 12 apinaa ja tunnetuimpana Johnny Deppin trippiklassikossa Fear and Loathing in Las Vegas.

10 Harold Ramis

Aloittaessaan uransa improvisaatioryhmässä Harold Ramis liittyi pian muiden nousevien komediatähtien, kuten John Belushin, Bill Murrayn ja Christopher Guestin, kanssa yhteen komediasarjassa SCTV, jossa hän esiintyi sekä oli mukana käsikirjoittajana. Hän lähti sarjasta kirjoittamaan National Lampoon’s Animal House -elokuvaa, josta tuli aikanaan valtava hitti räikeän huumorinsa ansiosta.

Hän teki ohjaajadebyyttinsä komediaklassikolla Caddyshack, mutta jatkoi näyttelemistä ja kirjoittamista. Yhdessä Dan Aykroydin kanssa hän kirjoitti ja näytteli sekä Ghostbustersissa että Ghostbusters II:ssa, jossa hän esiintyi tiedemiehenä ja itiöiden, homeiden ja sienten kerääjänä, tohtori Egon Spenglerinä. Monien mielestä hänen mestariteoksensa on vuoden 1993 Groundhog Day, jonka hän sekä ohjasi että käsikirjoitti. Uransa loppupuolella hänellä oli myös tapana näyttäytyä herttaisena isänä, joka on valmis kertomaan kotoisia viisauksia, kuten elokuvassa Knocked Up ja joissakin valitettavasti poistetuissa kohtauksissa elokuvasta High Fidelity. Sekä Ghostbusters että Groundhog Day on valittu säilytettäväksi ja lisätty kansalliseen elokuvarekisteriin.

9 Kenneth Branagh

Polvemme tunnetuimpiin Shakespeare-näyttelijöihin lukeutuva Branagh oli esiintynyt Shakespearen näytelmissä näyttämöillä vuosikausia, ennen kuin hänelle oli koskaan tyrkytetty kameraa hänen kasvoilleen. Branagh esiintyi lukuisissa televisiorooleissa ennen kuin hän ohjasi ja näytteli Henry V:n (1989). Sen jälkeen hän on esiintynyt näyttelijänä muun muassa elokuvissa Valkyrie, Harry Potter ja salaisuuksien kammio ja Villi villi länsi, jossa hän näytteli tohtori Arliss Lovelessia, joka tunnetaan paremmin eriskummallisen mekaanisen jättiläishämähäkin ohjaajana.

Branagh jatkoi Bardin rummun paukuttamista Henrik V:n jälkeen ohjaamalla sovitukset elokuvista Paljon puhetta tyhjästä, Rakkauden menetetty työ ja Hamlet, ja piti taukoa vain ohjatakseen ja tähdittääkseen Mary Shelleyn Frankensteinin Robert De Niron rinnalla. Hän saattoi vaikuttaa tuolloin oudolta valinnalta, mutta Marvelin päätös antaa hänen ohjata vuoden 2011 Thor osoittautui studiolle sekä kriittisesti että taloudellisesti menestyksekkääksi. Shakespearelaistyylinen draama Asgardista oli silti paperilla huomattavasti järkevämpi kuin hänen ohjaamansa Jack Ryan: Shadow Recruit kolme vuotta myöhemmin.

8 Sofia Coppola

Sofia Coppola aloitti näyttelijänuransa uskomattoman nuorena näyttelemällä vauvaa kastekohtauksessa isänsä Francis Ford Coppolan mestariteoksessa Kummisedässä. Sofia esiintyi molemmissa jatko-osissa, mutta hänen tasainen suorituksensa Kummisedässä: Osa III herätti paljon vihaa sarjan intohimoisissa faneissa, vaikka hänen puolustuksekseen todettakoon, että lähes kaikki näyttelijät vaikuttavat hieman elottomilta, kun he näyttelevät vastapäätä hypertulista Al Pacinoa. Hän näytteli useissa isänsä muissa elokuvissa, kuten Rumble Fish ja Peggy Sue Got Married, ennen kuin hän esiintyi ensimmäistä kertaa muussa kuin Coppolan johtamassa elokuvassa, Tim Burtonin alkuperäisessä Frankenweenie-versiossa vuodelta 1984, vaikka hänet on merkitty taiteilijanimellään ”Domino”.

Neitsyt Itsemurhat oli hänen ensimmäinen kertansa ohjaajan paikalla, ja se keräsi hänelle merkittävää kriittistä suosiota. Hän jatkoi sitä vuoden 2003 elokuvalla Lost in Translation, joka oli lopulta ehdolla neljään Oscariin. Sen jälkeen hän on ohjannut Marie Antoinetten, Somewheren, The Bling Ringin ja, melko oudosti, Netflixin erikoisohjelman A Very Murray Christmas.

7 Rob Reiner

Kuten myös entinen vaimonsa Penny Marshall, Rob Reiner aloitti näyttelemisen pienissä rooleissa televisiossa. Hän esiintyi 60-luvun Batman-sarjassa sekä The Andy Griffith Show’n ja The Beverly Hillbilliesin jaksoissa. Hänen roolinsa Mike Stivicinä (jota patriarkka Archie Bunker kutsuu ”Meatheadiksi”) sarjassa All in the Family vei hänet kuuluisuuteen. All in the Family oli uskomattoman suosittu ja nousi Nielsenin katsojalukujen kärkeen viitenä vuonna peräkkäin, ja se oli ensimmäinen sarja, joka saavutti tällaisen saavutuksen. Reiner voitti myös kaksi Emmyä Stivicin roolistaan.

Reinerin ensimmäinen harppaus pitkien elokuvien ohjaajaksi oli vuonna 1984 ilmestynyt hulvaton pilkkaelokuva This is Spinal Tap, jonka kongressin kirjasto lisäsi National Film Registryyn vuonna 2002. Sen jälkeen hän ohjasi sellaisia klassikoita kuin Stand By Me, Kun Harry tapasi Sallyn, Prinsessan morsian, Misery ja A Few Good Men. Valitettavasti hän on tehnyt myös joitakin pahoja hutiloita, kuten elokuvan North, joka sai aikaan yhden Roger Ebertin kuuluisimmista kirjallisista mollauksista: ”Vihasin tätä elokuvaa. Vihasin, vihasin, vihasin, vihasin, vihasin, vihasin tätä elokuvaa.” Silti, kun valikoimassa on Spinal Tapin ja Prinsessan morsiamen kaltaisia elokuvia, pommiin tai kahteen on varaa.

6 Mel Gibson

Mel Gibson aloitti australialaisen teatterin parissa, mutta siirtyi pian elokuviin, ja hänen ensimmäinen roolinsa oli vuonna 1977 australialaisessa australialaisessa lainelautailijaelokuvassa Summer City. Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli tietenkin Max Rockatansky George Millerin alkuperäisessä Mad Max -elokuvassa, mutta hän sai amerikkalaista mainetta vasta jatko-osan The Road Warriorissa, joka julkaistiin Yhdysvalloissa. Yllätyshitti teki hänestä megatähden Yhdysvalloissa, jossa hän näytteli Martin Riggsia erittäin suositussa Tappava ase -sarjassa ja varmisti näin paikkansa Hollywoodin A-listalla.

Gibson ohjasi vuonna 1993 The Man Without a Face -elokuvan, ennen kuin hän löi läpi vuoden 1995 elokuvalla Braveheart, joka keräsi viisi Oscar-palkintoa, mukaan lukien parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen. Myöhemmin hän ohjasi yhden kaikkien aikojen kiistellyimmistä elokuvista, The Passion of the Christin vuonna 2004, josta tuli kaikkien aikojen eniten tuottanut ei-englanninkielinen elokuva, sekä aliarvostetun Apocalypton vuonna 2006. Valitettavasti Gibsonin yksityiselämä ja rasistiset tiradat ovat varjostaneet hänen taiteellisia saavutuksiaan ja tahranneet hänen julkisuuskuvaansa, mutta kameran ulkopuolisista puutteistaan huolimatta hän on edelleen erittäin lahjakas näyttelijä/ohjaaja.

5 Jodie Foster

Jodie Foster on henkilö, joka tuntuu syntyneen valkokankaalle. Hän oli lapsimalli kolmevuotiaana ja siirtyi esiintymään komediasarjassa Mayberry R.F.D. jo viisivuotiaana. Sen jälkeen hän työskenteli johdonmukaisesti, kunnes tuli tähdeksi Martin Scorsesen elokuvassa Taxi Driver, josta hän sai Oscar-ehdokkuuden teini-ikäisen prostituoidun Iriksen roolista. Myöhemmin Fosterista tuli teini-idoli rooleillaan elokuvissa Bugsy Malone ja Freaky Friday, ja ehkäpä hänen ikonisin roolinsa oli Clarice Starlingin rooli elokuvassa Silence of the Lambs (Karitsojen hiljaisuus), joka toi hänelle toisen Oscarin (hän voitti sen myös elokuvasta Syytetty vuonna 1988).

1991 ilmestynyt Pikku mies Tate merkitsi Fosterin ohjaajadebyyttiä, elokuva, jossa hän myös näytteli. Elokuva sai positiivisia arvosteluja ja teki hyvää tulosta lipputuloissa. Hän jatkoi sitä vuonna 1995 draama-komedialla Home for the Holidays, jonka pääosissa olivat tuleva Iron Man Robert Downey Jr. ja Holly Hunter (Batman v Superman). Kuusitoista vuotta kestäneen tauon jälkeen, jonka aikana hän keskittyi näyttelemiseen ja tuottamiseen, Foster tarttui jälleen megafoniin. Hän ohjasi Mel Gibsonin vuonna 2011 valmistuneessa The Beaver -elokuvassa, joka kertoo psyykkisesti sairaasta miehestä, joka kommunikoi ainoastaan majava-käsinuken avulla. Sen jälkeen hän on ohjannut yhden jakson House of Cards -sarjaa ja ohjannut kaksi jaksoa Orange is the New Black -sarjaa. Hänen neljäs elokuvansa, George Clooneyn tähdittämä Money Monster, ilmestyy toukokuussa.

4 George Clooney

Nykyisin yksi planeetan suurimmista tähdistä, Clooneylla oli toistuva rooli Roseanne-sarjassa sekä työjakso NBC:llä esitetyssä Siskoset-sarjassa ennen kuin hän nousi kuuluisuuteen. Hänen roolinsa tohtori Doug Rossina pitkään jatkuneessa sarjassa ER teki hänestä kuitenkin kuuluisan ja avasi lukuisia ovia hänen uralleen. Hän näytteli Robert Rodriguezin elokuvassa From Dusk Till Dawn, romanttisessa komediassa One Fine Day ja jopa Batmania elokuvassa The Film That Shall Not Be Named. Lähdettyään ER:stä hän teki yhteistyötä Coenin veljesten kanssa elokuvassa O Brother, Where Art Thou? sekä näytteli menestyksekkäässä Ocean’s 11 -trilogiassa.

Clooney astui ensimmäisen kerran kameran taakse vuoden 2002 Confessions of a Dangerous Mind -elokuvassa, joka sai myönteisen vastaanoton, mutta vuoden 2005 Good Night, and Good Luck -elokuvassa, jonka hän ohjasi ja jonka hän oli toinen käsikirjoittajista, hän ansaitsi todellista arvostelua. Elokuva sai kuusi Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaan ohjauksen Oscarin. Hänen seuraava elokuvansa Leatherheads, joka kertoo amerikkalaisen jalkapallon alkutaipaleesta, sai kriitikoilta laimean vastaanoton, mutta sitä seurasi The Ides of March, joka oli paljon yleisöystävällisempi projekti. Clooney on historian ainoa henkilö, joka on ollut ehdolla kuudessa eri kategoriassa Oscar-gaalassa: Paras elokuva, paras miespääosa, paras miessivuosa, paras ohjaaja, paras alkuperäiskäsikirjoitus ja paras sovitettu käsikirjoitus.

3 Woody Allen

Allan Stewart Konigsberg muutti 17-vuotiaana nimensä Heywood ”Woody” Alleniksi ja hänestä tuli menestyvä vitsinkirjoittaja aikansa kuuluisille koomikoille, ja pian hän sai kirjoittajakeikkoja The Ed Sullivan Show’hun ja Tonight Show’hun. Samoihin aikoihin Allen esiintyi stand up -koomikkona ja kehitti hermostuneen, nokkamaisen tyylinsä, josta hän tuli tunnetuksi. Hänestä tuli myös näytelmäkirjailija, joka kirjoitti useita Broadway-esityksiä, kuten Play it Again, Sam, jossa hän myös esiintyi. Hänen ensimmäinen elokuvakeikkansa oli käsikirjoitus elokuvaan What’s New Pussycat? Ilmeisesti Allen ei pitänyt lopputuotteesta, ja päätti siitä lähtien ohjata kaikki elokuvansa. On myös syytä mainita, että hän oli yksi monista näyttelijöistä, jotka näyttelivät Jimmy Bondia vuoden 1967 James Bond -parodiassa Casino Royale.

Allen siirtyi ohjaamaan, näyttelemään ja kirjoittamaan yhdessä Take the Money and Run -elokuvan, ennen kuin hän teki elokuvat Everything You Always You Wanted Always Wanted to Know About Sex* (Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä*), Sleeper (Nukkumatti) ja Rakkautta ja kuolemaa. Annie Hall, jossa hän näytteli myös Diane Keatonin vastanäyttelijänä, voitti neljä Oscaria vuonna 1977, muun muassa parhaan elokuvan, parhaan naispääosan, parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen ja parhaan ohjauksen. Kaksi vuotta myöhemmin hän teki New Yorkista rakkauskirjeen Manhattanilla, joka keräsi hänelle valtavasti kriitikoiden kiitosta. Manhattan valittiin myös National Film Registryn säilytettäväksi. Allen on jatkanut työtään johdonmukaisesti neljän vuosikymmenen ajan ja saanut kaksi parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkintoa elokuvista Hannah ja hänen sisarensa ja Keskiyö Pariisissa.

2 Ben Affleck

Ben Affleck aloitti uransa esiintymällä pienissä rooleissa ja Burger Kingin mainoksessa. Hän tapasi ohjaaja Kevin Smithin saadessaan roolin Mallrats-elokuvassa ja Smith kirjoitti hänelle pääroolin seuraavaan elokuvaansa Chasing Amy, joka toi hänelle kunnon kiitosta ja mainetta. Hänen uransa lähti kuitenkin lentoon, kun hän kirjoitti ja näytteli yhdessä Matt Damonin kanssa Good Will Hunting -elokuvassa, jossa hänestä tuli lähes yhdessä yössä pääosanesittäjä, ja hän voitti Oscarin parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Hän jatkoi näyttelemistä Armageddonissa, Shakespeare in Love -elokuvassa, Pearl Harborissa ja Daredevilissä, mikä merkitsee laadun liukuvaa asteikkoa. Hän kuitenkin palasi takaisin näyttelemällä television Teräsmies-tähti George Reevesiä Hollywoodlandissa. Viimeksi hän puki päähineen ja viitan päälleen Batmanina elokuvassa Batman v Superman: Dawn of Justice.

Gone Baby Gone oli Affleckin ensimmäinen ohjaustyö, ja se sai erittäin myönteisen vastaanoton. Seuraavaksi tuli erinomainen pankkiryöstöelokuva The Town, jota seurasi hänen suurin menestyksensä Argo, joka keräsi kolme Oscaria, mukaan lukien parhaan elokuvan Oscarin. Affleckin odotetaan ohjaavan ja näyttelevän seuraavassa Batman-sooloelokuvassa, jonka pitäisi saapua teattereihin noin kolmen vuoden sisällä.

1 Ron Howard

Ron Howard nousi kuuluisuuteen jo kuusivuotiaana The Andy Griffith Show’n Opie Taylorina, ja hän esiintyi elokuvassa yli 200:ssa jaksossa. Hän näytteli pieniä rooleja muissa tunnetuissa sarjoissa, kuten I Spy, Gentle Ben, Lassie, M*A*S*H ja Bonanza, ennen kuin hän sai Richie Cunninghamin pitkäaikaisen roolin huippusuositussa Happy Days -sarjassa. Elokuvallisesti hän esiintyi George Lucasin American Graffitissa ja sen jatko-osassa sekä fantastisesti nimetyssä The First Nudie Musicalissa.

Howardin ohjaajadebyytti oli vuoden 1977 Grand Theft Auto (ei mitään sukua väkivaltaisille videopeleille), jossa hän myös näytteli. Hän jatkoi ohjaamalla merenneitofilmit Splash, Cocoon, Willow ja Backdraft. Mutta vasta Tom Hanksin tähdittämä Apollo 13 alkoi saada Howardille tunnustusta, sillä se oli ehdolla yhdeksän Oscarin saajaksi. Vuonna 2002 ilmestynyt A Beautiful Mind voitti neljä Oscaria, muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen Oscarin. Howard on jatkanut menestyselokuvien, kuten Da Vinci -koodi -sarjan, ohjaamista sekä Frost/Nixonin ja Rushin kaltaisten oudompien valintojen ohjaamista. Da Vinci -sarjan kolmas osa, Inferno, tulee teattereihin tänä syksynä.

–

Kaipasimmeko meiltä ketään suosikkinäyttelijöistäsi, joista on tullut ohjaajia? Kerro meille kommenteissa!

Tietoja kirjoittajasta