Selkärangan anatomia:

Selkäydin saa verenkiertoa kahdesta takimmaisesta valtimosta (25 %) ja yhdestä etummaisesta selkävaltimosta (75 %). Takimmaiset valtimot syöttävät selkäytimen sensorisia ratoja, ja ne saavat virtaa takimmaisista ja alemmista pikkuaivovaltimoista, nikamavaltimoista ja takimmaisista sädekehävaltimoista. Etummainen valtimo syöttää motorisia ratoja, ja se muodostuu fuusioituneista nikamavaltimoista, ja se saa vahvistusta verenkiertoon 6-8 radikulaarisesta valtimosta, joista Adamkiewiczin valtimo on tärkein. Tämä jättää useita alueita selkäytimessä alttiiksi vedenjakajan iskemialle, erityisesti aortan tukkeutumisen tai hypotension aikana.
Eteläisen selkäydinvaltimon oireyhtymä ilmenee alaraajojen veltostuneena halvaantumisena sekä suoliston ja virtsarakon toimintahäiriöinä, joissa proprioseptiikka ja tuntoaisti ovat säästyneet, koska selkäytimen etummaiseen osaan kohdistuu selektiivinen iskeemia. Verisuonikirurgiassa ASAS:iin liittyvän halvaantumisen riski on 0,2 %, kun kyseessä on elektiivinen infra-renaalinen AAA-korjaus, 8 %, kun kyseessä on elektiivinen rinta-aneurysman korjaus, ja 40 %, kun kyseessä on dissekaatio tai repeämä, johon liittyy rintaydin. Napanuoran kiristyksen kesto on keskeinen tekijä paraplegian riskin kannalta.

Subspesialiteetti

Yleislääketiede

Sanahistoria

60%/2015

Lähteet

1. Grecu L, Schonberger RB. Vascular Disease In: Barash PG, Cullen BF, Stoelting RK, Cahalan M, Stock MC, eds. Clinical Anesthesia, 6th ed. Philadelphia, PA: Lippincott, Williams and Wilkins; 2009: Ch. 8.
2. Norris EJ. Anestesia verisuonikirurgiaa varten. In: Miller RD, Eriksson LI, Fleisher L, Wiener-Kronish JP, Cohen NH. Millerin anestesia, 8. painos. Philadelphia, PA: Elsevier Saunders; 2014: Ch. 69

PubMed

Defined by: Douglas Colquhoun, MB ChB