Shopper’s Guide to Pesticides in Produce™

KESKIVIIKKO, 20. MARRASKUU 2019

Omenat ovat yleensä EWG:n Dirty Dozen™ -luettelon kärjessä, koska niissä on keskimäärin 4,4 torjunta-ainejäämää, mukaan lukien joitakin suuria pitoisuuksia. Yksi omenoista löytynyt kemikaali on herättänyt kiivaan kansainvälisen keskustelun, asettanut Yhdysvallat ja Euroopan radikaalisti eri suuntiin ja antanut amerikkalaisille yhden lisäsyyn ostaa luomuomenoita.

Vähempi osa amerikkalaisista ehkä tajuaa sen, mutta suurin osa tavanomaisesti viljellyistä omenoista on läpivärjätty difenyyliamiinilla, antioksidanttisella kemiallisella käsittelyllä, jota käytetään estämään kylmävarastossa olevien omenoiden kuoren muodostuminen ruskeiksi tai mustiksi laikuiksi, joita kutsutaan nimellä ”varastointikypsytykset”. Maatalousministeriön tutkijoiden vuonna 2016, joka on viimeisin vuosi, jolta tietoja on saatavilla, tekemissä raa’an omenan testeissä difenyyliamiinia löytyi 80 prosentista omenoista, ja sen keskimääräinen pitoisuus oli 0,28 miljoonasosaa.1

Amerikkalaiset omenanviljelijät väittävät, että difenyyliamiini on hyvänlaatuinen käsittely. Eurooppalaiset virkamiehet eivät sen sijaan ole tyytyväisiä siihen, että se voi olla vaaratonta, ja vuodesta 2014 lähtien he ovat asettaneet rajoituksen tuoduille omenoille ja päärynöille, jotka on käsitelty kyseisellä kemikaalilla.2

Koska difenyyliamiinia ruiskutetaan hedelmiin sadonkorjuun jälkeen, USDA:n testeissä omenoista löydetään difenyyliamiinia useammin ja suurempina pitoisuuksina kuin useimpia muita torjunta-ainejäämiä. (Difenyyliamiinia säännellään torjunta-aineena, mutta se ei tapa hyönteisiä, rikkaruohoja tai sienikasvustoa.) Difenyyliamiinia löytyi myös 36 prosentista omenasosenäytteistä, mutta paljon pienempinä pitoisuuksina.

Ympäristönsuojeluvirasto tarkasteli vuonna 1998 difenyyliamiinin turvallisuutta ja totesi, että sen käyttö ei aiheuta ihmisille tai ympäristölle kohtuutonta riskiä.3 Se päivitti turvallisuusarvionsa vuonna 2018 ja päätyi siihen, että omenoissa sallitut difenyyliamiinin enimmäispitoisuudet olisi säilytettävä 10 miljoonasosassa.

Euroopan sääntelyviranomaiset sitä vastoin katsovat, että todisteiden puuttuminen haitoista johtuu huonosta tutkimuksesta. He päättelivät, että difenyyliamiinin valmistajat eivät olleet tehneet riittävästi testejä osoittaakseen tuotteensa ja sen hajotessa muodostuvien kemikaalien turvallisuuden.4

Eurooppalaisten viranomaisten huolenaiheet keskittyvät nitrosamiinien mahdolliseen muodostumiseen difenyyliamiinilla käsitellyistä hedelmistä. Nitrosamiineja muodostuu, kun typpeä sisältävät yhdisteet yhdistyvät amiinien, kuten difenyyliamiinin, kanssa. Nitrosamiinit aiheuttavat syöpää koe-eläimissä, ja joissakin tutkimuksissa on havaittu, että ihmisillä, jotka syövät nitrosamiineja sisältäviä elintarvikkeita, on kohonnut vatsa- ja ruokatorven syöpätapausten määrä5 . Euroopan viranomaiset ovat 1970-luvulta lähtien säännelleet elintarvikkeita ja kuluttajatuotteita rajoittaakseen sellaisten kemikaalien pitoisuuksia, jotka voivat toimia nitrosamiinien rakennusaineina.

Koska amerikkalaiset syövät vuosittain keskimäärin yli 10 kiloa raakoja omenoita kappaletta,6 jopa vähäisetkin omenoiden nitrosamiinipitoisuudet voivat aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle.

Teollisuus toimitti yhden tutkimuksen, jossa havaittiin kolme tuntematonta kemikaalia difenyyliamiinilla käsitellyissä omenoissa pitoisuuksina, jotka olivat yli 50 osaa miljardissa, mutta se ei pystynyt määrittämään, oliko mikään näistä kemikaaleista nitrosamiineja. Se ei tutkinut, muodostuuko nitrosamiineja omenamehuksi tai omenasoseeksi valmistetuista difenyyliamiinilla käsitellyistä omenoista.

Euroopan sääntelyviranomaiset arvelivat, että nitrosamiineja voi muodostua, jos difenyyliamiini yhdistyy – joko varastoinnin tai hedelmien jalostuksen aikana – typpilähteeseen, joka on ympäristössä kaikkialla esiintyvä aine. Heillä oli kuitenkin vain vähän todisteita siitä, että tämä kemiallinen reaktio todella tapahtui. Vuodesta 2008 lähtien he vaativat difenyyliamiinin valmistajilta tietoja, jotka osoittivat, muodostuuko nitrosamiineja tai muita haitallisia kemikaaleja, kun difenyyliamiinipakkaukset seisoivat hyllyillä, kun hedelmiä käsiteltiin difenyyliamiinilla ja varastoitiin pitkään tai kun difenyyliamiinilla käsiteltyjä hedelmiä jalostettiin mehuiksi, soseiksi ja kastikkeiksi.7 .

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, joka on torjunta-aineiden riskejä arvioiva eurooppalainen elin, totesi vuonna 2012, että teollisuus ei ollut toimittanut riittävästi tietoja ja että monien tiedonpuutteiden vuoksi difenyyliamiinin turvallisuutta oli mahdotonta vahvistaa. EU alensi difenyyliamiinin sallitun tuontimäärän 0,1 miljoonasosaan.8

Eurooppa asetti väliaikaiseksi jäämätasoksi 0,1 miljoonasosaa, jonka voimassaolo päättyi vuonna 2018. Syy siihen, miksi se ei asettanut difenyyliamiinin sallittua tasoa nollaan, oli se, että käsittelemättömät omenat voivat joskus saada jälkiä difenyyliamiinista, vaikka niitä vain varastoitaisiin tiloissa, joissa on pidetty difenyyliamiinilla päällystettyjä omenoita. Tällaisen ristikontaminaation välttämiseksi amerikkalaiset viljelijät, jotka vievät omenoita ja päärynöitä Eurooppaan, käyttävät erityisiä difenyyliamiinivapaita varastoja.

EPA on ryhtynyt vain harvoihin toimiin vastatakseen eurooppalaiseen kieltoon tai EU:n huoleen nitrosamiineista. Sen verkkosivuilla kerrotaan, että uudelleenrekisteröintitarkastelu on käynnissä, ja väliaikainen päätös julkaistaan vuonna 2019.

Kunnes difenyyliamiinin turvallisuus on mahdollista selvittää, EWG suosittelee syömään luomuomenoita, omenamehua, omenasosetta ja päärynöitä minimoidakseen riskin nitrosamiinien ja muiden potentiaalisesti vaarallisten torjunta-ainejäämien nauttimisesta.

1. USDA, Pesticide Data Program: Annual Summary, Calendar Year 2016. U.S. Department of Agriculture, February 2018.
2. Euroopan komissio, Euroopan komission asetus (EY) N:o 772/2012, annettu 8 päivänä elokuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja V muuttamisesta tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla olevien difenyyliamiinijäämien enimmäismäärien osalta. Euroopan unionin virallinen lehti, 2013, L 217/2. Saatavilla osoitteessa eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2013:217:0001:0027:FI:PDF
3. EPA, Uudelleenrekisteröintikelpoisuutta koskeva päätös (RED) Difenyyliamiini. EPA738-R-97-010. Environmental Protection Agency, huhtikuu 1998. Saatavilla osoitteessa https://archive.epa.gov/pesticides/reregistration/web/pdf/2210red.pdf
4. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, Conclusion on the Peer Review of the Pesticide Risk Assessment of the Active Substance Diphenylamine. EFSA Journal, 2012, 10(1):2486-2527.
5. National Toxicology Program, N-nitrosamiinit. Raportti syöpää aiheuttavista aineista, neljästoista painos, 2016. Saatavilla osoitteessa ntp.niehs.nih.gov/ntp/roc/content/profiles/nitrosamines.pdf
6. USDA, Food Availability and Consumption: Apples and Oranges Are America’s Top Fruit Choices, 29. marraskuuta 2018. Saatavilla osoitteessa www.ers.usda.gov/data-products/ag-and-food-statistics-charting-the-essentials/food-availability-and-consumption/
7. European Food Safety Authority, Conclusion Regarding the Peer Review of the Pesticide Risk Assessment of the Active Substance Diphenylamine. EFSA Scientific Report, 2008, 188.
8. Euroopan komissio, Euroopan komission asetus (EY) N:o 772/2012, 8.8.2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja V muuttamisesta tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla olevien difenyyliamiinijäämien enimmäismäärien osalta. Euroopan unionin virallinen lehti, 2013, L 217/2. Saatavilla osoitteessa eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2013:217:0001:0027:FI:PDF

.