Sosiaalinen fobia
-
Suurennettu tekstikokoSuurennettu tekstikokoSäännöllinen tekstikoko
- Mitä on sosiaalinen fobia?
- Mitä tapahtuu, kun henkilöllä on sosiaalinen fobia?
- Mikä aiheuttaa sosiaalista fobiaa?
- Mitä sosiaalista fobiaa sairastavat pelkäävät?
- Miten sosiaalinen fobia voi vaikuttaa ihmisen elämään?
- Mitä on valikoiva mutismi?
- Miksi joillekin ihmisille kehittyy sosiaalinen fobia?
- Sosiaalisesta fobiasta selviytyminen
- Sosiaalisen fobian voittaminen
Mitä on sosiaalinen fobia?
On luonnollista tuntea itsetietoisuutta, hermostuneisuutta, hämmennystä tai ujoutta muiden ihmisten seurassa silloin tällöin. Useimmat ihmiset käyvät läpi näitä hetkiä silloin, kun heidän on pakko. Joillakin ihmisillä ujouteen ja itsetietoisuuteen liittyvä ahdistus on kuitenkin liiallista.
Kun ihmiset tuntevat olonsa niin itsetietoiseksi ja ahdistuneeksi, etteivät pysty puhumaan tai seurustelemaan suurimman osan ajasta, on todennäköistä, että syynä on muutakin kuin ujous. Kyseessä voi olla ahdistuneisuushäiriö, jota kutsutaan sosiaaliseksi fobiaksi (tunnetaan myös nimellä sosiaalinen ahdistus).
Mitä tapahtuu, kun henkilöllä on sosiaalinen fobia?
Suuret ujouden ja estyneisyyden tunteet kehittyvät voimakkaaksi peloksi. Tämän seurauksena henkilö tuntee olonsa epämukavaksi osallistuessaan sosiaalisiin tilanteisiin joka päivä.
Sosiaalisesta fobiasta kärsivät ihmiset pystyvät yleensä olemaan vuorovaikutuksessa perheensä ja muutaman läheisen ystävänsä kanssa. Uusien ihmisten tapaaminen, ryhmässä tai julkisesti puhuminen saattaa kuitenkin tuoda esiin heidän liiallisen ujoutensa.
Sosiaalisessa fobiassa liiallinen ujous, estyneisyys ja nolostumisen pelko haittaavat jokapäiväistä elämää. Sosiaalisesta fobiasta kärsivät ihmiset eivät nauti sosiaalisesta toiminnasta, vaan pelkäävät sosiaalisia tilanteita ja saattavat välttää niitä kokonaan.
Mikä aiheuttaa sosiaalista fobiaa?
Kuten muutkin fobiat, sosiaalinen fobia on pelkoreaktio johonkin, joka ei ole pohjimmiltaan vaarallinen, mutta mieli ja keho reagoivat kuin kyseessä olisi todellinen vaara. Tämä tarkoittaa, että henkilöllä on fyysisiä pelon tuntemuksia, kuten nopea hengitys ja pulssi. Nämä reaktiot ovat osa kehomme taistelu- ja pakoreaktiota. Ne johtuvat adrenaliinin ja muiden kemikaalien äkillisestä lisääntymisestä, joka valmistaa kehoa taistelemaan tai pakenemaan nopeasti.
Tämä biologinen mekanismi aktivoituu, kun pelkäämme. Se on hermostomme sisäänrakennettu reaktio, joka varoittaa meitä vaarasta, jotta voimme suojella itseämme. Sosiaalisessa fobiassa tämä reaktio aktivoituu liian usein, liian voimakkaasti ja tilanteissa, joissa sen ei pitäisi aktivoitua. Koska tähän reaktioon liittyvät fyysiset tuntemukset ovat todellisia (ja joskus melko voimakkaita), myös vaara vaikuttaa todelliselta. Tämän vuoksi henkilö saattaa reagoida halvaantuneena ja tuntea olevansa kykenemätön vuorovaikutukseen.
Samalla kun keho kokee nämä fyysiset tuntemukset, mieli tuntee tunteita, kuten pelkoa tai hermostuneisuutta.
Sosiaalista fobiaa sairastavat tulkitsevat näitä aistimuksia ja tunteita usein siten, että he välttävät tilannetta (”Voi ei, sydämeni lyö liian nopeasti, tämän täytyy olla hyvin vaarallista; minun on parasta välttää sitä”). Toinen henkilö voi tulkita samat fyysiset tuntemukset eri tavalla (”Voi, sydämeni hakkaa. Sydämeni lyö niin nopeasti. Alan hermostua, koska on melkein minun vuoroni puhua. Minulle käy aina niin. Mutta se on ihan okei.”
Mitä sosiaalista fobiaa sairastavat pelkäävät?
Kun henkilöllä on sosiaalinen fobia, hänen pelkonsa ja huolensa keskittyvät hänen sosiaaliseen käyttäytymiseensä; riippumatta siitä, onko kyse tärkeästä luokkahuoneen esitelmästä vai pikkujutusta pukuhuoneessa.
Sosiaalista fobiaa sairastavat tuntevat usein olonsa itsetietoiseksi ja järkyttyneiksi mahdollisuudesta joutua toisten nähdyiksi tai arvioitaviksi. He ovat herkempiä pelkäämään häpeää, pilkkaa, virheitä, kritiikkiä tai naurunalaiseksi joutumista. Kukaan ei halua kokea tällaisia olosuhteita. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan käytä paljon aikaa sen murehtimiseen. Pelko ja ahdistus ovat suhteettomia tilanteeseen nähden.
Miten sosiaalinen fobia voi vaikuttaa ihmisen elämään?
Sosiaalisessa fobiassa ajatukset ja pelot siitä, mitä muut ajattelevat, ovat henkilön mielessä liioiteltuja. Henkilö alkaa keskittyä kiusallisiin asioihin, joita voi tapahtua, sen sijaan että ajattelisi myönteisiä asioita. Tämä saa tilanteen näyttämään paljon pahemmalta kuin se on ja saa henkilön välttelemään sitä.
Sosiaalinen fobia vaikuttaa ihmisen elämään monin tavoin, muun muassa seuraavasti:
- Tunne yksinäisyydestä tai pettymyksestä, joka johtuu menetetyistä tilaisuuksista saada ystäviä ja nauttia olostaan. Sosiaalinen fobia voi aiheuttaa sen, että jotkut ihmiset eivät halua puhua ystävilleen lounaalla tai lounasaikaan koulussa, eivät halua osallistua koulun jälkeisiin aktiviteetteihin tai kerhoihin, eivät halua mennä juhliin tai lähteä ulos kenenkään kanssa.
- Koulusta ei saa kaikkea irti. Sosiaalisen fobian vuoksi henkilö voi lakata vastaamasta kysymyksiin luokassa, ei ehkä uskalla lukea ääneen tai ei ehkä pysty pitämään esitelmää. Sosiaalisesta fobiasta kärsivä henkilö saattaa olla liian hermostunut kysyäkseen kysymyksen luokassa tai pyytääkseen apua opettajalta.
- Puuttuvat mahdollisuudet jakaa taitoja ja oppia uusia taitoja. Sosiaalinen fobia voi estää ihmisiä pääsemästä koe-esiintymiseen koulunäytelmiin, kokeilemasta urheilujoukkueissa, osallistumasta taito-ohjelmiin tai osallistumasta projekteihin. Sosiaalinen fobia ei ainoastaan estä ihmisiä kokeilemasta uusia asioita. Se myös estää heitä tekemästä tavallisia arkipäivän virheitä, jotka auttavat ihmisiä parantamaan taitojaan vähitellen.
Mitä on valikoiva mutismi?
Jotkut lapset ja nuoret ovat äärimmäisen ujoja ja pelkäävät niin paljon muiden kanssa puhumista, että he eivät puhu lainkaan joillekin ihmisille (kuten opettajalle tai tuntemattomille oppilaille) tai joissain paikoissa (kuten toisten ihmisten kodeissa). Joissakin tapauksissa tällaista sosiaalista fobiaa kutsutaan ”valikoivaksi mutismiksi”.
Valikoivaa mutismia sairastavat voivat puhua. Itse asiassa he käyvät aivan tavallisia keskusteluja niiden kanssa, joiden kanssa he tuntevat olonsa mukavaksi, tai tietyissä paikoissa. Toiset tilanteet taas aiheuttavat heille sellaista ahdistusta, että he eivät pysty puhumaan lainkaan.
Jotkut ihmiset saattavat tulkita heidän hiljaisuutensa väärin ylimieliseksi tai epäkohteliaaksi asenteeksi. Valikoivassa mutismissa ja sosiaalisessa fobiassa hiljaisuus johtuu kuitenkin epämukavuudesta ja pelosta, ei yhteistyöhaluttomuudesta eikä kunnioituksen tai kohteliaisuuden puutteesta.
Miksi joillekin ihmisille kehittyy sosiaalinen fobia?
Lapset, nuoret ja aikuiset voivat kaikki kehittää sosiaalisen fobian. Useimmissa tapauksissa häiriö alkaa, kun henkilö on nuori. Kuten muutkin ahdistukseen liittyvät ongelmat, sosiaalinen fobia kehittyy seuraavien kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta:
- Henkilön biologinen rakenne. Sosiaalinen fobia voi johtua osittain henkilön perimistä geeneistä ja temperamentista. Vanhemmilta ja muilta sukulaisilta periytyvät geneettiset piirteet voivat vaikuttaa siihen, miten aivot aistivat ja säätelevät ahdistusta, ujoutta, hermostuneisuutta ja stressiä. Jotkut ihmiset ovat myös synnynnäisesti luonteeltaan ujoja, ja heillä on taipumus olla varovaisia ja herkkiä uusissa tilanteissa, ja he suosivat vain heille tuttuja asioita. Useimmilla ihmisillä, joille kehittyy sosiaalinen fobia, on aina ollut ujo luonne.
Eivät kaikki ihmiset, joilla on ujo luonne, kehitä sosiaalista fobiaa (itse asiassa useimmat eivät kehitä). Sama pätee geeneihin. Mutta ihmiset, jotka perivät nämä piirteet, kehittävät todennäköisemmin sosiaalisen fobian. -
Roolimalleilta (erityisesti vanhemmilta) opitut käyttäytymismallit. Ihmisen luonnostaan ujo luonne voi riippua siitä, mitä hän oppii roolimalleiltaan. Jos vanhemmat ja muut reagoivat ujoa lasta ylisuojelevasti, lapsella ei ole mahdollisuutta tottua uusiin tilanteisiin ja uusiin ihmisiin. Ajan myötä ujous voi lopulta kehittyä sosiaaliseksi fobiaksi.
Ujot vanhemmat voivat myös tahattomasti näyttää esimerkkiä välttämällä tiettyjä sosiaalisia vuorovaikutustilanteita. Ujo lapsi, joka näkee tämän, oppii, että sosiaalinen kanssakäyminen on epämiellyttävää ja stressaavaa ja että sitä on parasta välttää. - Elämäntapahtumat ja kokemukset. Jos varovaisen luonteen omaavilla ihmisillä on stressaavia kokemuksia, he saattavat muuttua varovaisemmiksi ja ujommiksi. Se, että tuntee itsensä pakotetuksi vuorovaikutukseen tavoilla, joihin ei tunne olevansa valmistautunut, saa kritiikkiä, joutuu nöyryytetyksi tai on muita pelkoja tai huolenaiheita, voi lisätä todennäköisyyttä, että ujo tai pelokas henkilö kehittää sosiaalista ahdistusta.
Henkilöt, jotka saavat jatkuvasti kritiikkiä tai paheksuvia reaktioita, saattavat kasvaa odottaen, että muut arvostelevat heitä kielteisellä tavalla. Muiden kiusatuksi tuleminen tai kiusaaminen saa ujot ihmiset vetäytymään entistä enemmän. He pelkäävät tehdä virheitä tai tuottaa pettymyksen muille ja ovat herkempiä kritiikille.
Hyvä uutinen on, että näiden negatiivisten kokemusten vaikutus voidaan kääntää hitaalla mutta vakaalla työllä. Pelon voi oppia. On myös mahdollista oppia lopettamaan pelkääminen.
Sosiaalisesta fobiasta selviytyminen
Sosiaalisesta fobiasta kärsivät ihmiset voivat oppia hallitsemaan pelkoa, kehittää itseluottamusta ja taitoja selviytyä vaikeista tilanteista ja lakata välttelemästä asioita, jotka saavat heidät ahdistumaan. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa. Sosiaalisen fobian voittaminen tarkoittaa rohkeutta ylittää se, mikä on sinulle tuttua, ja ottaa askel kerrallaan.
Hän voi ohjata ja tukea ihmistä sosiaalisen fobian voittamisessa:
- Terapeutit voivat auttaa ihmisiä tunnistamaan taistelupakkotilanteiden laukaisemat fyysiset tuntemukset ja opettaa heitä tulkitsemaan näitä tuntemuksia tarkemmin. Terapeutit voivat auttaa ihmisiä kehittämään suunnitelman sosiaalisten pelkojen käsittelemiseksi yksi kerrallaan ja auttaa heitä hankkimaan siihen tarvittavat taidot ja itseluottamusta. Tähän sisältyy uusien käyttäytymistapojen toteuttaminen käytännössä. Joskus, mutta ei aina, ahdistusta vähentävää lääkitystä käytetään osana sosiaalisen fobian hoitoa.
- Perhe ja ystävät ovat erityisen tärkeitä sosiaalisesta fobiasta selviytyville ihmisille. Oikea tuki muutamalta avainhenkilöltä voi auttaa sairastunutta löytämään rohkeutta astua ulos mukavuusalueeltaan ja kokeilla jotakin uutta.
Ylenkatsovat vähättelyt, luennot, kritiikki ja vaatimukset muutoksesta eivät auta mitään, vaan pahentavat vain sairastuneen oloa. Sosiaalinen fobia ei ole sen aiheuttajan vika, eikä kukaan voi valita sitä itse. Päinvastoin, ystävät ja perhe voivat rohkaista sosiaalisesta fobiasta kärsiviä asettamaan pienen tavoitteen, muistuttaa heitä työskentelemään sen eteen ja olla tukena, kun he lannistuvat. Hyvät ystävät ja perhe ovat mukana juhlimassa jokaista pientä onnistumista matkan varrella.
Sosiaalisen fobian voittaminen
Sosiaalisen fobian voittaminen vaatii kärsivällisyyttä, rohkeutta kohdata pelkoja ja kokeilla uusia asioita sekä halua harjoitella. Tarvitaan sitoutumista sen sijaan, että vetäydytään, kun ujous iskee.
Hitaasti henkilö, joka päättää voittaa äärimmäisen ujouden, voi oppia tuntemaan olonsa mukavammaksi. Jokainen pieni askel eteenpäin auttaa rakentamaan itseluottamusta seuraavan pienen askeleen ottamiseen. Kun ujous ja pelot katoavat, itseluottamus ja positiiviset ajatukset kasvavat. Melko pian henkilö ajattelee vähemmän sitä, mikä saattaa tehdä hänet epämukavaksi, ja enemmän sitä, mikä saattaa huvittaa häntä.