Spartacus Educational

Cermak matkusti Miamiin 7. helmikuuta keskustelemaan siitä, kuka nimitettäisiin Rooseveltin hallitukseen. Cermak ei halunnut itselleen työpaikkaa, mutta halusi saada joillekin seuraajilleen hyviä työpaikkoja. Hän halusi myös varmistaa, että Chicago sai osansa Rooseveltin lupaamasta New Dealista. Neuvottelut James Farleyn kanssa sujuivat hyvin, ja sovittiin, että Roosevelt tapaisi Cermakin 15. helmikuuta Bayfront Parkissa. (15)

Anton Cermak lähti tapaamiseen James Bowlerin, toisen chicagolaisen johtavan poliitikon, kanssa. Hän muisteli myöhemmin: ”Pormestari Cermak ja minä olimme menneet puistoon kaksikymmentä minuuttia ennen kuin valitun presidentin oli määrä saapua, ja istuimme yhdessä soittokellossa. Kun Rooseveltin auto tuli paikalle, valittu presidentti näki pormestarin ja kutsui hänet alas. Herra Cermak huusi takaisin, että hän odottaisi, kunnes Roosevelt olisi pitänyt puheensa. Sitten Roosevelt puhui, ja hän odotti, kunnes pormestari laskeutui lavalta ja meni auton viereen.” (16)

Roosevelt kertoi, kuinka puheen jälkeen ”liukastuin auton takaosasta istuimelleni. Juuri silloin pormestari Cermak tuli esiin. Kättelin häntä ja juttelin hänen kanssaan lähes minuutin ajan. Sitten hän siirtyi pois auton takaosaa kiertäen. Bob Clark (yksi salaisen palvelun miehistä) seisoi aivan hänen takanaan oikealla. Kun hän siirtyi pois, eräs mies tuli eteeni sähkeen kanssa… ja alkoi kertoa minulle, mitä se sisälsi. Kun hän puhui minulle, nojasin eteenpäin auton vasemmalle puolelle.” (17)

Tällä hetkellä italialainen siirtolainen, Giuseppe Zangara, osoitti Rooseveltia aseella. Kriittisellä hetkellä valpas katsoja, Lillian Cross, osui käsilaukullaan salamurhaajan käteen ja pilasi tämän tähtäyksen. Zangara ampui viisi laukausta, jotka kaikki ohittivat Rooseveltin, mutta osuivat muihin. Näihin kuului myös Cermak, joka sai vakavan haavan vatsaan. Brooklyn Daily Eaglen toimittaja Rex Schaeffer raportoi: ”Seisoin parikymmentä metriä valitun presidentin auton takana. Yhtäkkiä – olin kiinnittänyt huomioni herra Rooseveltiin – pistooli räjähti olkapääni yli… Vielä neljä laukausta ammuttiin, ja herra Rooseveltin auton vasemmalla puolella näin herra Cermakin lysähtävän maahan.” (18)

Zangara joutui väkijoukon hyökkäyksen kohteeksi. ”Miehet ja naiset tarttuivat häneen, raahasivat häntä penkkirivien välistä, ja sitten eräs poliisi ryntäsi väkijoukon läpi ja huitaisi häntä mustapukkinsa kanssa. Daden piirikunnan seriffi Dan Hardie oli laiturilla, ja kun laukaukset kajahtivat, hän syöksyi väkijoukkoon ampujan perään ja poliisin kanssa nykäisi tämän pystyyn ja heitti hänet viallisen auton tavaratelineeseen, joka oli kuljettamassa yhtä haavoittunutta ulos puistosta.” (19) Toinen silminnäkijä muistaa huudot ”Tappakaa tuo mies!” ja ”Älkää päästäkö häntä karkuun”. (20)

L. L. Lee seisoi Cermakin vieressä, kun häntä ammuttiin. Hän väitti, että hänen ainoat sanansa olivat: ”Presidentti! Viekää hänet pois!” Lee ja W. W. Wood, demokraattisen piirikuntakomitean jäsen, tarttuivat hänen käsivarsistaan ja saattoivat hänet kohti presidentin autoa.” Autonkuljettaja päätti poistua paikalta mahdollisimman nopeasti. Sitten Lee kuuli Rooseveltin huutavan: ”Luojan tähden, miestä on ammuttu”, ja ”auto pysähtyi äkisti”. (21)

Roosevelt kertoi New York Timesille: ”Kutsuin autonkuljettajaa pysähtymään. Hän teki niin – noin viisitoista metriä siitä, mistä lähdimme liikkeelle. Salaisen palvelun mies huusi hänelle, että hän saisi poistua väkijoukosta, ja hän lähti taas eteenpäin. Pysäytin hänet toisen kerran, tällä kertaa orkesterin kulmassa, noin kolmenkymmenen metrin päässä. Näin, että pormestari Cermakia kannettiin. Käskin laittaa hänet auton takaosaan… Pormestari Cermak oli elossa, mutta en uskonut hänen selviävän. Laitoin vasemman käteni hänen ympärilleen ja käteni hänen pulssilleen, mutta en löytänyt pulssia… Kolmen korttelin ajan uskoin, että hänen sydämensä oli pysähtynyt. Pitelin häntä koko matkan sairaalaan, ja hänen pulssinsa parani jatkuvasti.” (22)

Ampumisen jälkeen Roosevelt jäi Miamissa sijaitsevaan Jackson Memorial -sairaalaan, kunnes Cermak tuotiin pois päivystyksestä. Hän puhui hänen kanssaan useita minuutteja ja kävi sitten muiden ampumisen uhrien luona. New York Tribunen mukaan nimeämätön silminnäkijä kuuli Cermakin sanovan Rooseveltille: ”Olen iloinen, että se olin minä enkä te, herra presidentti.” (23)

Anton Cermak kuoli kolme viikkoa myöhemmin 8. maaliskuuta 1933. Giuseppe Zangara, työtön kolmekymmentäkaksivuotias muurari, väitti toimineensa yksin. ”Olen aina vihannut rikkaita ja vaikutusvaltaisia. En vihaa Rooseveltia henkilökohtaisesti. Vihaan kaikkia presidenttejä, riippumatta siitä, mistä maasta he tulevat.” Kun hänet todettiin syylliseksi, hänet tuomittiin kuolemaan sähkötuolissa Floridan osavaltion vankilassa. Kun hän kuuli tuomionsa, hän huusi tuomarille: ”Antakaa minulle sähkötuoli. En pelkää sitä tuolia! Olet yksi kapitalisteista. Sinäkin olet roisto. Laittakaa minut sähkötuoliin. En välitä!” Guiseppe Zangara teloitettiin 20. maaliskuuta 1933. (24)

Jotkut poliittiset kommentaattorit, kuten Walter Winchell, uskoivat, että Cermak oli todellinen kohde. Väitettiin, että Al Capone tai William Hale Thompson oli palkannut Zangaran murhaamaan Cermakin. Blaise Picchi, joka on kirjoittanut teoksen The Five Weeks of Giuseppe Zangara: The Man Who Would Assassinate FDR (2003) väitti: ”Liittovaltion agentit tutkivat ampumista perusteellisesti eivätkä löytäneet mitään yhteyttä Zangaran ja Chicagon mafian välillä.” (25)

Cermakin elämäkerturi Alex Gottfried on myös vakuuttunut siitä, että Cermak ei ollut palkkamurhaaja: ”Todellisuudessa näyttää siltä, että riippumatta siitä, millaisia yhteyksiä Cermakin ja chicagolaisen gangsterikomennon välillä saattoi olla, ampumista eivät suunnitelleet gangsterit eivätkä toteuttaneet gangsterien palkkamurhaaja. Yksisuuntainen kyyti, konekivääritatuointi, haulikon laukaus – nämä ovat heidän tavanomaisia ja idioottivarmoja menetelmiään. Mitään tämän ampumisen kaltaista juonta ei ole kirjattu jengimurhien aikakirjoihin.” (26)

Vuonna 1950 FBI:n johtajaa J. Edgar Hooveria pyydettiin raportoimaan tapauksen alkuperäisestä tutkinnasta: ”Salaisen palvelun tiedostoista kävi ilmi, että oli olemassa monia väitteitä, joista suurin osa oli nimettömien kirjeiden muodossa, että murhayritys oli jengiläisten tai jonkin järjestäytyneen rikollisryhmän suunnittelema ja että Zangara oli lähetetty Miamiin nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Myöhemmät tutkimukset kuitenkin osoittivat, että hän oli ollut Miamissa useita kuukausia ennen tapahtumaa. Mikään ei viittaa siihen, että Zangara olisi tiennyt Chicagon pormestari Cermakin henkilöllisyydestä… Ei ollut mitään todisteita siitä, että Zangara olisi ollut Chicagossa eikä hänellä olisi ollut siellä sukulaisia tai yhteistyökumppaneita.” (27)