Sudan – Uskonnot

Valtionuskonto on islam, jonka kannattajia, pääasiassa sunnalaisia, on arviolta 65-75 % väestöstä; suurin osa heistä asuu pohjoisessa. Koska Sudan on tärkeä kauttakulkupaikka Mekkaan suuntautuville afrikkalaisille pyhiinvaeltajille, se on edelleen läheisesti sidoksissa islamilaiseen maailmaan. Sudanissa on huomattavia vähemmistöjä kristittyjä ja perinteisten alkuperäisuskontojen harjoittajia, erityisesti etelässä, jossa kristinuskon kerrotaan kasvavan nopeasti. Suurin osa kristityistä on roomalaiskatolisia. Kreikkalais-ortodoksisia, koptikristittyjä ja anglikaanisia kristittyjä on pieniä määriä kaupungeissa. On kuitenkin saatu todisteita siitä, että monet kristityt harjoittavat edelleen perinteisten alkuperäisuskontojen osia.

Muslimien keskuudessa uskonnollisilla veljeskunnilla (tarigat) on tärkeä rooli lahko- ja yhteisöelämässä. Kaksi suosituinta veljeskuntaa ovat Ansar, joka liittyy läheisesti Umma-puolueeseen, ja Khatimia, joka liittyy demokraattiseen unionistipuolueeseen.

Vuoden 1973 perustuslaissa taattiin rajoittamaton uskonnonvapaus, mutta islam mainittiin viralliseksi uskonnoksi. Etelän kristilliset lähetyskoulut kansallistettiin vuonna 1957, ja ulkomaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin etelästä vuosina 1963-64. Nykyään uskonnollisiin järjestöihin sovelletaan vuoden 1994 yhdistysrekisterilakia, joka korvasi kiistanalaisen vuoden 1962 lähetysjärjestölain. Teoriassa se sallii kirkkojen harjoittaa laajempaa toimintaa, mutta kirkkoihin sovelletaan kuitenkin samoja rajoituksia kuin muihin kuin uskonnollisiin yhteisöihin. Uskonnollisten ryhmien on oltava rekisteröityjä ja hyväksyttyjä, jotta ne voidaan tunnustaa tai kokoontua laillisesti. Viime vuosina roomalaiskatolinen kirkko ei ole saanut lupaa rakentaa uusia kirkkoja, mutta muille kristillisille ryhmille on myönnetty tällainen lupa.

Vuonna 1983 uudelleen alkanut sisällissota on suurelta osin uskonnollinen. Hallitusta hallitsevat pohjoisen muslimit, kun taas etelän kapinallisryhmät ovat enimmäkseen kristittyjä ja traditionalisteja. Hallitus, joka väittää islamia valtionuskonnoksi, kannattaa shari’ahin (islamilaisen) lain noudattamista ja on julistanut jihadin eli pyhän sodan kapinallisryhmiä vastaan. Pääasiassa kristitty kapinallisryhmä, Sudanin kansan vapautusliike (SPLM), tukee maallista hallitusta, mutta näyttää olevan valmis sallimaan shari’ah-lain pohjoisissa osavaltioissa.

Hallitus ja muslimienemmistö syrjivät ja vainoavat edelleen ei-muslimeja. Monet ei-muslimit ovat saaneet potkut julkishallinnon työpaikoista, ja ei-muslimi-liiketoiminnan harjoittajia ahdistellaan ja syrjitään usein valtion sopimuksiin ja kauppalupiin liittyvissä asioissa. Kristillisten koulujen oppilaita estetään usein suorittamasta pakollista asevelvollisuuttaan, joka on edellytyksenä yliopistoon siirtymiselle. Monet muslimityönantajat eivät anna kristityille työntekijöille vapaata sunnuntain jumalanpalveluksiin osallistumista varten. Sisällissodan aikana muslimit ovat vanginneet useita ei-musliminaisia naisia ja lapsia, myyneet heidät orjiksi ja pakottaneet kääntymään islamiin. Islamista muuhun uskontoon kääntymisestä rangaistaan kuolemalla.