Suuren kysynnän taajuudet Etelä-Afrikassa ja tukkukaupan avoin verkko – osa II

Tukkukaupan avoimella verkolla (WOAN) tarkoitetaan televiestinnän horisontaalisesti kerroksellista verkkoarkkitehtuuria ja liiketoimintamallia, jossa verkon fyysinen käyttömahdollisuus on erotettu palveluiden tarjoamisesta. WOAN-verkossa verkon omistaja tai hallinnoija ei tarjoa verkkopalveluja, vaan näitä palveluja on tarjottava erillisiltä vähittäispalvelun tarjoajilta.

Etelän viestintä- ja digitaalitekniikkaministeriö (Department of Communications and Digital Technologies South) antoi poliittisen ohjeen tukkutason avoimen liityntäverkon ” WOAN-verkon ” toimilupien myöntämisestä siinä toivossa, että näin voitaisiin lisätä televiestinnän peittävyyttä, alentaa tietoliikennettä koskevia kuluja, edistää hinnoittelukilpailua, parantaa palveluiden laatua ja vähentää pienempien televiestintäalan toimijoitten markkinoille pääsyn esteitä. Se, mikä näyttää hyvältä paperilla, ei kuitenkaan aina toteudu käytännössä odotetulla tavalla.

WOAN-lisensiointi on jo lähtenyt hyvin hitaasti käyntiin – Fitch Solutions varoitti elokuussa 2019, että WOANin muodostaminen ja markkinoille saattaminen viivästyy entisestään hakijoiden pitkittyneen arviointi- ja lupaprosessin vuoksi (syyskuusta 2019 alkaen WOANin muodostamiselle ei ole vieläkään asetettu aloituspäivää).

Ennen kuin viestintä- ja digitaalitekniikan ministeri julkaisi heinäkuussa 2019 suuren kysynnän taajuuksia koskevan poliittisen linjauksen, analyytikot esittivät huolenaiheita, jotka koskivat kansalliseen integroituun tieto- ja viestintätekniikkapolitiikkaan liittyvässä valkoisessa kirjassa hahmotellun verkkoonpääsyyn perustuvan mallin monopolistista luonnetta.

Väitettiin, että tuolloin kaavailtu WOAN-verkko, jossa kaikki suuren kysynnän taajuudet myönnettäisiin yksinoikeudella avoimen pääsyn periaatteella, oli luonnostaan monopoliasemassa oleva järjestelmä, joka oli sen päämäärien vastainen. Vaikka poliittinen suuntaus selkeyttää jonkin verran tilannetta ja sallii joidenkin suuren kysynnän taajuuksien huutokauppaamisen, siinä määrätään edelleen, että taajuuksien toimilupien myöntämisessä olisi varmistettava WOAN-verkon etuuskohtelu ja että WOAN-verkon omistaisi yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusyhteenliittymä.

Kuten Fitch Solutions huomauttaa, WOANin toimijat suhtautuvat todennäköisesti varauksellisesti valtion osallisuuteen hankkeessa, koska valtion omistamien keskeisten laitosten huonoa hallintoa on esiintynyt laajalti. Vaikka aika näyttää, toimiiko WOAN-malli, voidaan aina tarkastella Ruandan, Kenian ja Meksikon kaltaisia maita, jotka ovat kokeilleet samankaltaisia malleja, ja katsoa, miten ne ovat pärjänneet.

Kenya

Open access -verkon tyyppi: Vuonna 2013 Kenian kansallisessa laajakaistapolitiikassa ehdotettiin yhden langattoman verkon kehittämistä, joka toimisi kansallisena avoimen pääsyn LTE-verkkona. Sitä oli tarkoitus rahoittaa, käyttää ja omistaa yksi julkisen ja yksityisen sektorin yhteenliittymä, joka koostuisi suurimmista teleoperaattoreista sekä Kenian hallituksesta. Politiikan tavoitteet olivat samansuuntaisia kuin SA:n WOAN-tavoitteet: esimerkiksi laadukkaat ja kohtuuhintaiset televiestintäpalvelut, kattava taajuussuunnitelma ja markkinoiden laajentaminen.

Taajuuksien jakomalli: 700 MHz:n ja 800 MHz:n taajuusalueet oli tarkoitus varata yksinomaan konsortion omistaman avoimen verkon käyttöön. Kenian hallituksella ei ollut suunnitelmaa LTE-taajuuksien jakamisesta tai huutokaupasta (tai matkaviestintoimilupien myöntämisestä) yksittäisille operaattoreille.

Onko se onnistunut: Kuulemisprosessi kesti liian kauan ja neuvottelut olivat liian monimutkaisia, mikä esti tärkeimpien sidosryhmien osallistumisen. Vuonna 2013 Safaricom – Kenian suurin teleoperaattori – vetäytyi sopimuksesta, mikä johti siihen, että hanke kariutui ennen kuin se oli edes käynnistynyt.

Meksiko

Open access -verkkotyyppi: Vuonna 2015 liittovaltion televiestintäkomissio ilmoitti aikomuksestaan luoda ”Red Compartida”. Sääntelyviranomainen ehdotti jaetun yhtenäisen tukkuverkon (SWN) rakentamista laajakaistaliittymiä ja matkaviestintäpalveluja varten, ja sen oli tarkoitus olla täysin toiminnassa vuoteen 2018 mennessä.

Omistusrakenne: Toisin kuin suunnitellussa Etelä-Afrikan WOANissa, Meksikon hallitus ei ole osakkaana. SWN:ää operoi ja omistaa Altan Redes -konsortio, jossa on sijoittajina muun muassa Morgan Stanley ja International Finance Corporation; rahoittajien tehtävänä on nostaa Meksikon kansallisen verkon kattavuus 92,2 prosenttiin vuoteen 2024 mennessä.

Taajuuksien jakomalli: Meksiko varasi 700 MHz:n taajuuskaistasta SWN:lle, kun taas osa lopusta korkeataajuuksisesta taajuuskaistasta on tarkoitus huutokaupata yksityisille teleoperaattoreille kilpailuprosessin kautta.

Onko se onnistunut: Vaikka konsortio myöhästyi infrastruktuurin rakentamisen määräajasta, SWN aloitti kaupallisen toiminnan vuonna 2018. Se on edelleen saavuttamassa 92,2 prosentin koko maan kattavuustavoitteensa vuoteen 2024 mennessä. SWN tavoittaa tällä hetkellä yli 40 miljoonaa meksikolaista 4G-yhteydellä. Onnistuessaan Meksikon SWN:stä tulee maailman ensimmäinen täysin tukkutason matkaviestinverkko.

Ruanda

Open access -verkkotyyppi: 4G LTE-pohjainen tukkutason avoin liityntäverkko, joka tunnetaan nimellä kt Rwanda Networks ja joka otettiin käyttöön vuonna 2014. Ruanda on ainoa maa, jossa WOAN-malli on toiminnassa.

Omistusrakenne: Hallituksen ja eteläkorealaisen operaattorin Korea Telecomin (kt) välinen julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyritys, joka on maan ainoa 4G LTE -tukkukauppias. Yritykselle jaettiin taajuuksia 800 MHz:n ja 1800 MHz:n taajuusalueilla, jotka ovat LTE-pohjaisten palvelujen vähittäispalvelujen tarjoajien käytettävissä.

Taajuuksien jakomalli: Jaetut taajuusalueet on tarkoitettu yksinomaan WOANin (eikä yksittäisten operaattoreiden) käyttöön. Onko se onnistunut: Kattavuustavoite on jäänyt saavuttamatta, samoin kuin kt:n 4G LTE -palveluiden käyttöönotto on ollut hyvin vähäistä, sillä suurin osa väestöstä suosii edelleen halvempaa 3G:tä. Itse asiassa suurin osa ruandalaisista käyttää edelleen 2G:tä, kun 4G-signaali siirtyy jatkuvasti takaisin olemassa oleviin 3G-verkkoihin. Toistaiseksi, vaikka Ruandan malli on yksi kahdesta toiminnassa olevasta verkosta, näyttää epätodennäköiseltä, että se pystyy vähentämään hinta- ja kilpailuesteitä tai saavuttamaan kattavuustavoitteensa.

Oppien ottaminen

Kenian WOAN epäonnistui ennen kuin se käynnistyi, eikä Ruandan malli ole menestynyt niin hyvin kuin oli odotettu, kun taas Meksikon malli alkaa hitaasti muotoutua.

Eteläafrikkalaisen kokemuksen ei tarvitse olla viivyttelyä tai epäonnistumista. Itse asiassa se voi ottaa oppia kollegoiltaan – Etelä-Afrikan sääntelyviranomainen voi pyrkiä siihen, ettei se toista aiempia virheitä. Etelä-Afrikan on pidettävä mielessä alakohtainen kontekstinsa, kun se suunnittelee WOAN-verkon toteuttamista; tämän verkon tarkoituksena on helpottaa kuluttajien pääsyä verkkoon ja sen kohtuuhintaisuutta sekä muuttaa alaa siten, että uudet tulokkaat voivat osallistua siihen.

WOAN-verkon rooli tieto- ja viestintätekniikan alalla on strategisesti linjassa kansallisten kehityssuunnitelmien ja maailmanlaajuisten päätöslauselmien kanssa – on ehdottoman tärkeää, että tämä ratkaisu heijastaa Etelä-Afrikan kasvun painopisteitä. On ratkaisevan tärkeää, että sääntelyviranomainen osallistuu laajaan kuulemiseen kaikkien sidosryhmien kanssa ja tarkastelee aiempia yrityksiä, kuten tässä artikkelissa mainittuja, sekä sitä, miten avoimen pääsyn verkkotavoitteet voidaan saavuttaa ja mukauttaa Etelä-Afrikan omaan markkinarakenteeseen.