Tärkeä ilmoitus

Yllä olevalla videolla Catherine Caldwell-Harris selittää, miksi ne termit, jotka me kaikki tunnemme ja joita suurin osa meistä käyttää, eivät välttämättä olekaan paha juttu.

Huutaminen tuskin tekee toivottua vaikutelmaa appivanhempiinsa, mutta se voi tehdä hyvää verenpaineellesi. Tähän viittaavat tuoreet tutkimukset, jotka paljastavat, että nelikirjaimisten sanojen käyttö voi lievittää stressiä, helpottaa kipua ja rakentaa toveruutta.

Catherine Caldwell-Harris, College of Arts & Sciencesin psykologian apulaisprofessori, on perehtynyt kiroiluun, ja hänestä on tullut jopa tunnustettu asiantuntija.

Haluamme laajentaa omaa sanavarastoamme, BU Today tapasi hänet ja kysyi häneltä muutaman kysymyksen siitä, miten pahat sanat voivat olla hyvä asia.

BU Today:

Caldwell-Harris: Vuosina 1999-2003 ohjasin erästä turkkilaista jatko-opiskelijaa. Näin hänen oppivan englantia taitotasolleen laboratoriossani.

Eräänä päivänä vitsailimme, ja eräässä vaiheessa, kun yksikään opiskelija ei ollut paikalla, käytimme kaksimielistä sanontaa tai rivoa ilmaisua, ja hän nauroi kanssamme. Olimme yllättyneitä, joten käännyimme hänen puoleensa ja sanoimme: ”Englanninkielesi täytyy todella parantua, koska tiedät selvästi, mistä puhumme.”

Hän julisti: ”Osaan kertoa seksivitsin englanniksi, mutta en osaa kertoa seksivitsiä turkiksi.”

Olimme kaikki ihmeissämme: ”Mitä täällä tapahtuu?”. Mitä eroa on tabusanojen tai seksuaalisten viittausten käyttämisellä äidinkielelläsi ja muulla kuin äidinkielelläsi?”

Tuntui ilmeiseltä, että kun käytät tabusanoja kielellä, joka ei ole taitavin kielesi, niillä ei välttämättä ole samanlaista emotionaalista vaikutusta. Niinpä aloimme lukea kirjallisuutta ja huomasimme, että erityisesti kaksikieliset puhujat sanoivat, etteivät he tunteneet yhtä paljon tunteita käyttäessään kirosanoja muulla kuin äidinkielellään.

Ajatus, jonka esitin, on, että kirosanat vieraalla kielellä ovat vähän kuin leikkiraha. Niitä voi käyttää maksamatta emotionaalista hintaa.

Kehittämässämme tutkimuksessa käytimme siis ihon sähkönjohtavuutta – joka on tunnereaktion fysiologinen mittari – yrittäessämme osoittaa, että kun kuulee tabusanoja vieraalla kielellä, ihon sähkönjohtavuuden amplitudi pienenee. Ja sen me havaitsimme. Yleinen havainto on, että ihon konduktanssi vähenee äidinkielessä, ei vain tabusanojen kohdalla, vaan myös monien tunneilmaisujen, kuten hellyydenosoitusten, kuten ”rakastan sinua”, kohdalla.”

Toinen tabusanatutkimukseni on tehty yksikielisillä. Tässä tutkimuksessa saamamme oivallus on, että kirosanoissa on jotain, mikä kiinnittää huomion – niitä on lähes mahdotonta sivuuttaa. Käytimme kognitiivisen psykologian tekniikkaa, jota kutsutaan prosessoinnin syvyydeksi. Ihmisiä pyydettiin lukemaan normaalien sanojen (ei tunnesanojen) tutkimuslista ja käsittelemään niitä joko syvällisesti tai pinnallisesti. Normaalit sanat muistetaan paremmin, kun niitä käsitellään syvällisesti. Kirosanat ovat niin tunnepitoisia ja huomiota herättäviä, että ne pakottavat käsittelemään niitä syvällisesti.

Olet maininnut, että kirosanat voivat rakentaa toveruutta työpaikalla. Miksi?

Kun ei saa käyttää kirosanoja ja kiroilua, se jarruttaa tavallista sosiaalista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa. Tunnet itsesi rajoitetuksi, ikään kuin vanhempasi kehottaisivat sinua puhumaan oikein. Kyky ilmaista vapaasti mitä tahansa mieleen juolahtaa tavallisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä on keino hallita jokapäiväistä elämää.

Mitä uusimmat tutkimukset paljastivat kiroilusta ja kivunlievityksestä?

Kiroilun avulla ihmiset voivat tuulettaa, päästää höyryjä ulos, ja sitä voidaan pitää katarsiksena. Toisaalta yksi kritiikkini tutkimusta kohtaan on se, että kyseessä voi olla yksinkertaisesti häiriötekijä. On olemassa lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että monet asiat parantavat kivunsietokykyä, kuten meditaatio, hymyileminen tai kädestä pitäminen romanttisen kumppanin kanssa.

Mitkä ovat vääriä syitä kiroiluun?

Luulen, että on hyödyllistä miettiä, miksi käytämme näitä tabulauseita. Johtuuko se siitä, että pyrimme purkamaan jännitystä, vai pyrimmekö ärsyttämään muita ihmisiä, leuhkimaan tai ottamaan erityisen kannan ”olen cool” tai ”olen lainsuojaton” tai ”olen kapinallinen”? Jos kirosanojen käyttösi kuuluu jälkimmäisiin, sinun täytyy miettiä, auttaako se ihmissuhteitasi.

Kiroiletko sinä?

Kuten melkein kuka tahansa Pohjois-Amerikassa, käytän rutiininomaisesti koko nelitavuisten sanojen kirjoa jokapäiväisissä keskusteluissa puolisoni, sisarusteni ja ystävieni kanssa. Mutta olen mielenkiintoisessa tilanteessa, jossa minut on myös vahvasti sosialisoitu professoriksi. Ja tiedän, että jopa silloin, kun olen käyttänyt sanan ”paska” kaltaista sanaa ilmaisuna luokkahuonetilanteessa, näen kauhistuneita ilmeitä opiskelijoideni kasvoilla. Olen siis jossain määrin tuntenut, että minun ei pitäisi käyttää opiskelijoiden seurassa mitään edes hiukan värittömiä ilmaisuja.”

Tuli siis dilemma, kun aloin tutkia tabusanoja. Kuten kaikki psykologian professorit, työskentelen opiskelijaryhmän kanssa. Meidän piti keskustella kielellisistä ärsykkeistä – nelikirjaimisista sanoista. Minusta ei ollut mukavaa sanoa niitä tutkimusavustajani kanssa. Niinpä se johti paljon nauruun ja huumoriin, jossa minut osoitettiin vanhanaikaiseksi ja rajoittavaksi, ja vaikka päädyimme käyttämään yleisiä kiertoilmaisuja, en edes halua sanoa niitä tässä keskustelussa.

Kuka keksii kirosanoja?

Kun tutkijat tutkivat kielen muutosta, yksi ajatus on, että nuoret muuttavat kieltä. Erityisesti teinien ajatellaan olevan uusien kirosanojen keksijöitä. Yksi asia, josta haluaisin tietää enemmän, on se, mitä uusia kirosanoja on tulossa markkinoille. Haluaisin jättää lukijoillemme ja katsojillemme mahdollisuuden kommentoida, ovatko he tai heidän ystävänsä heidän mielestään todella keksineet uusia tabusanoja.

Edward A. Brown on tavoitettavissa osoitteesta [email protected].

Löydä aiheeseen liittyviä aiheita:

• Koulu
• Psykologia
• Tutkimus