Taiteilija

Kreikkalainen sana ”techne”, joka usein käännetään sanalla ”taide”, tarkoittaa minkä tahansa käsityön hallintaa. Adjektiivin latinankielisestä muodosta ”technicus” muodostuivat englanninkieliset sanat técnica ja tecnología.

Kreikkalaisessa kulttuurissa kukin yhdeksästä muusasta valvoi eri inhimillisen luomistyön alaa:

• Kalliope (’ilmaisun kaunotar’): muusien päällikkö ja eeppisen tai sankarirunouden muusa
• Klio (’loistava’): historian muusa
• Erato (’rakastunut’): rakkauden tai eroottisen runouden, lyriikan, laulujen ja avioliiton muusa
• Euterpe (’miellyttävä hyvä’): musiikin ja lyriikan muusa
• Melpomene (’laulava’): tragedian muusa
• Polymnia tai Polymnia (kreik. Πολυμνία ’hän, jolla on monta hymniä’): pyhän laulun, puhetaidon, lyriikan, laulun ja retoriikan muusa
• Terpsichore (muinaiskreik. Τερψιχόρη tai Τερψιχόρα, hän, joka nauttii tanssista): kuorolaulun ja tanssin muusa
• Thalia (antiikin kreikassa Θάλεια, kukoistava): komedian ja bukolisen runouden muusa
• Urania (”taivaallinen”): tähtitieteen muusa

Ketään muusoista ei samaistettu visuaalisiin taiteisiin, kuten maalaukseen ja kuvanveistoon. Antiikin Kreikan kuvanveistäjiä ja taidemaalareita pidettiin alhaisessa arvossa, ja heidän työtään pidettiin pelkkänä työnä, jota tehtiin vapaiden ja orjien keskuudessa.

Sana taide juontuu latinankielisestä sanasta ”ars” (juuren art- ), joka, vaikka kirjaimellisesti määriteltynä tarkoittaa ”menetelmää”, ”taitoa” tai ”tekniikkaa”, välittää mielleyhtymän kauneudesta.

Keskiajalla sana taiteilija oli jo olemassa joissakin maissa, kuten Italiassa, mutta sen merkitys oli jotakin käsityöläisen kaltaista, kun taas sana käsityöläinen jäi tuntemattomaksi. Taiteilija oli henkilö, joka pystyi tekemään jotakin työtä paremmin kuin muut, joten mestari oli se, joka kunnostautui alallaan. Tänä aikana jotkin ”käsityötuotteet” (kuten tekstiilit) olivat paljon arvokkaampia ja kalliimpia kuin maalaukset tai veistokset.

Ensimmäinen jako pää- ja sivutaiteisiin juontaa juurensa ainakin Leon Battista Albertin (1404-1472) teokseen: De re aedificatoria, De statua, De pictura, jossa keskityttiin taiteilijan älyllisten taitojen merkitykseen käsityötaitojen sijaan (tosin muissakin taiteenlajeissa taustalla oli projekti).

Euroopan akatemioiden myötä (1500-luvun jälkipuolisko) kuilu kuvataiteen ja soveltavan taiteen välille vakiintui lopullisesti.

Monet ”taiteilijan” ja ”taiteen” nykymääritelmät riippuvat pitkälti kulttuurista, vastustaen esteettisiä määräyksiä, lähes samalla tavalla kuin kauneuden ja kauniin muodostavia piirteitä ei voi helposti standardisoida kitschillä.

Monet ”taiteilijan” ja ”taiteen” nykymääritelmät riippuvat pitkälti kulttuurista, vastustaen esteettisiä määräyksiä, melkeinpä samalla tavalla kuin kauneuden ja kauniin muodostavat piirteet eivät voi helposti standardisoitua kitchillä.