Tapaus Gerald Stanley

BY admin
|

Keskeiset termit

Peremptory Challenge: Syyttäjän tai syytetyn oikeus vastustaa mahdollista valamiehistön jäsentä ilman, että hänen tarvitsee selittää vastalausettaan. Syyttäjällä ja syytetyllä on kummallakin rajoitettu määrä peremptorisia haasteita. Määrä riippuu rikoksesta.

Colten Boushien kuolema

Elokuun 9. päivänä 2016 Colten Boushie ja neljä ystävää Red Pheasant First Nationista nousivat autoon lähteäkseen uimaan. He saivat rengasrikon ja löysivät lopulta tiensä Gerald Stanleyn maatilalle. Viisi ystävää oli juonut. Kaksi heistä poistui autosta ja yritti ilmeisesti käynnistää maastoajoneuvon Stanleyn tilalla. Gerald Stanley ei tiennyt tuolloin, että heillä oli myös ladattu 22-kaliiperinen kivääri ajoneuvossaan.

Gerald Stanley ja hänen poikansa juoksivat kohti ajoneuvoa, jossa Boushie ja hänen ystävänsä olivat. Stanleyn poika Sheldon rikkoi ajoneuvon tuulilasin vasaralla. Boushie ja hänen ystävänsä yrittivät paeta, mutta törmäsivät toiseen ajoneuvoon Stanleyn tontilla ennen kuin lopulta pysähtyivät. Cassidy Cross ja Eric Meechance nousivat tämän jälkeen autosta ja pakenivat. He todistivat, että Gerald Stanley, joka oli hakenut vajasta pistoolin, ampui heitä kohti kaksi laukausta. Gerald Stanley todisti ampuneensa kaksi varoituslaukausta. Tuomari kertoi valamiehistölle, että jos he päättelivät, että kaksi ensimmäistä laukausta olivat todellakin varoituslaukauksia, ne olivat oikeutettuja omaisuuden puolustamiseksi.

Stanley todisti, että ammuttuaan kaksi ensimmäistä laukausta hän juoksi kohti sammunutta ajoneuvoa. Kuljettajan paikalla istui Colten Boushie. Stanley todisti, että hän pelkäsi perheensä puolesta. Hän katsoi auton alle nähdäkseen, oliko hänen vaimonsa, joka oli leikannut nurmikkoa lähellä, jäänyt auton alle. Stanleyn mukaan hän palasi sitten kuljettajan ikkunan luo, jossa hän yritti sammuttaa auton yhdellä kädellä pitäen toisessa kädessä pistooliaan. Hän todisti, että pistooli laukesi vahingossa, vaikka hänen kätensä ei ollut liipaisimella. Kyseessä oli kiistanalainen ”hang fire” -puolustus, joka perustui vanhan pistoolin, jossa käytettiin vanhoja patruunoita, tahattomaan laukeamiseen. Belinda Jackson, joka oli takapenkillä autossa, jossa Boushie tapettiin, todisti, että Stanley ampui kaksi laukausta ja tappoi Boushien. Oikeuslääketieteelliset todisteet osoittivat selvästi, että Boushieta oli ammuttu kuolettavasti takaraivoon yhdellä laukauksella.

RCMP:n tutkinta

RCMP saapui paikalle ja pidätti Gerald Stanleyn. He pidättivät myös Colten Boushien seuralaiset ja nostivat syytteen heitä vastaan, vaikka syytteistä lopulta luovuttiin.tutkinnassa oli useita ongelmia. Paikalla ei ollut veriroiskeasiantuntijaa, ja sade huuhtoi jalanjäljet ja veren pois. Lisäksi viisi päivää hänen kuolemansa jälkeen RCMP luovutti ajoneuvon, jossa Boushie kuoli.

Keskusteltuaan asianajajansa kanssa Stanley ei sanonut poliisille juuri mitään olennaista. Hän pääsi takuita vastaan vapaaksi viikon kuluessa. Häntä syytettiin murhasta ja lievemmästä kuolemantuottamuksesta ampuma-aseen huolimattomasta käytöstä.

RCMP ilmoitti Debbie Baptistelle, Colton Boushien äidille, Boushien kuolemasta heidän asunnossaan suoritetun taktisen etsinnän aikana. Baptiste teki poliisia vastaan valituksen, jota ei ole vielä ratkaistu.

Tapaus käynnisti sosiaalisessa mediassa konfliktin, jossa jotkut yhteisön jäsenet puolustivat Stanleytä, koska hän puolusti itseään maaseuturikollisuutta vastaan ja vetosivat rasistisiin stereotypioihin. Saskatchewanin pääministeri Brad Wall kehotti lopettamaan ”rasistiset ja vihan täyttämät kommentit” ja pyysi ihmisiä luottamaan RCMP:n tutkintaan.

Juryvalinta

Jury valittiin alle päivässä. Tulevilta valamiehistön jäseniltä ei kysytty, pystyisivätkö he päättämään tapauksen todisteiden perusteella tukeutumatta joko oikeudenkäyntiä edeltävään julkisuuteen tai rasistisiin stereotypioihin Boushiesta ja hänen seuralaisistaan. Stanleyn oikeudellinen edustaja käytti 12:sta kieltävästä haasteesta viittä poissulkemaan näkyvästi alkuperäiskansoja edustavia henkilöitä, ja Boushien perhe vastusti näitä haasteita. Boushien äiti oli ennustanut ennen oikeudenkäyntiä, että ”jos valamiehistö on täysin valkoinen, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia.”

Tiesitkö?
Historiallisesti monet alkuperäiskansojen ja métisväestön oikeudenkäynnit on ratkaistu täysin valkoisten valamiehistöjen toimesta.Esimerkiksi vuoden 1885 Northwest Resistance -vastarintaliikkeen jälkeen yksi tällainen oikeudenkäynti Battlefordissa johti kahdeksan alkuperäiskansojen miehen julkiseen hirttämiseen. Pääministeri Macdonald toivoi, että oikeudenkäynti ja teloitus ”vakuuttaisivat punaiset siitä, että valkoinen mies hallitsee”. Hiljattain Stony Lee Cyr väitti vuonna 2014, että neljännen perussopimuksen alkuperäiskansojen ”apua ja avustamista” koskeva määräys edellytti kuuden alkuperäiskansalaisen ja kuuden ei-alkuperäiskansalaisen muodostamaa valamiehistöä hänen rikosoikeudenkäyntiään varten Reginassa. Saskatchewancourt kuitenkin hylkäsi hänen väitteensä. Oikeudenkäynnissä sheriffi todisti, että hän ei muista Reginassa yhtään oikeudenkäyntiä, jossa alkuperäiskansojen edustaja olisi ollut valamiehistössä päättämässä alkuperäiskansojen syytetyn kohtalosta.

Käsittely

Aseasiantuntijat todistivat oikeudenkäynnissä, mutta he eivät kyenneet määrittelemään, oliko kyseessä vahingossa tapahtunut ”hirttotuli” vai ei. Ampuminen on viive liipaisimen painamisen ja luodin viivästyneen laukeamisen välillä. Syyttäjän RCMP-asiantuntija todisti, että kahdessa julkaistussa tutkimuksessa oli mitattu, että hirtetyt laukaukset olivat alle puolen sekunnin pituisia, mikä tekisi Stanleyn puolustuksen epäuskottavaksi. Samaan aikaan käräjätuomari hyväksyi todistusaineistoksi metsästyksen turvallisuusoppaan, jossa ehdotettiin, että asetta olisi pidettävä turvallisessa asennossa 30-60 sekuntia, jos laukaisua ei tapahdu liipaisimen painalluksen jälkeen.Mitään kokeita tai tieteellisiä tutkimuksia ei ollut tehty tämän pidemmän ajanjakson tukemiseksi. Tuomari antoi myös kahden maallikkotodistajan todistaa, että he olivat kokeneet 7-12 sekuntia kestäneen roikkuvan laukauksen. Pidempi aikaväli näyttäisi vaativan selityksen Stanleyn todistajanlausunnossa kerrotulle tapahtumaketjulle.

Stanley kyseenalaisti Boushien toverien uskottavuuden heidän todistaessaan ensin esitutkinnassa ja myöhemmin oikeudenkäynnissä. Kahden miehen aiemmat rikosrekisterit ja epäjohdonmukaisuudet heidän kertomuksissaan esitettiin heidän uskottavuutensa kannalta merkityksellisinä. auton takapenkillä ollutta todistajaa syytettiin valehtelusta, koska hän todisti nähneensä Stanleyn ampuvan kaksi laukausta, vaikka todisteet viittasivat siihen, että laukauksia oli ammuttu vain yksi. Hän ei ollut kertonut RCMP:lle nähneensä Stanleyn ampuneen Boushieta, kun hänet alun perin pidätettiin ja kuulusteltiin. Kruunun syyttäjä kehotti lopulta valamiehistöä olemaan luottamatta hänen todistukseensa.

Oikeudenkäynnin tuomari välitti valamiehistölle myös pyynnön, että eräs alkuperäiskansojen katsoja ei heiluttaisi kotkan sulkaa juuri ennen kuin syyttäjä kuulusteli Stanleytä ristikuulusteluun. Stanley todisti, että hän oli pelännyt perheensä puolesta, kun otetaan huomioon läheisellä maatilalla vuonna 1994 tapahtunut murha, jossa oli osallisena Red Pheasant First Nationiin kuuluvia tekijöitä. Hän viittasi myös siihen, että autoja käytettiin aseina, mikä oli mahdollinen viittaus Nizzassa Ranskassa heinäkuussa 2016 tehtyyn terrori-iskuun.

Tuomari ei koskaan kertonut valamiehistölle itsepuolustuslaista tai omaisuuden puolustamisesta. Molemmat lait edellyttävät, että syytetyn käsitykset uhkista ja vastatoimista ovat kohtuullisia eivätkä pelkästään rehellisiä. Osittain tämä saattoi johtua siitä, että Stanley ei muodollisesti vedonnut itsepuolustukseen, vaikka hänen asianajajansa korosti valamiehistölle antamissaan loppupuheissa, että ”Stanleyt olivat omillaan” ja että toisin kuin kaupunkilaiset, he eivät voineet odottaa poliisin saapuvan nopeasti. Lisäksi hän väitti, että Stanleyt joutuivat ”painajaismaiseen tilanteeseen”, jossa ajoneuvoa käytettiin ”aseena” ja jossa ”varastettiin ja kolaroitiin”.

Tuomari neuvoi valamiehistöä puolustautumaan vahingossa ja korosti, että Stanleyn olisi saatava näyttöä siitä, että häneen kohdistuu järkevä epäily. Hän teki kuitenkin myös selväksi, että vaikka ase laukeaisi vahingossa, valamiehistön olisi silti harkittava, oliko Stanley syyllistynyt tappoon ampuma-aseen huolimattoman käytön vuoksi. Hän totesi myös – tarkentamatta asiaa – että valamiehistön olisi päätettävä, oliko Stanleyllä laillinen syy ampuma-aseen huolimattomaan käyttöön. Kanadassa valamiehistöt eivät perustele tuomioitaan eivätkä lain mukaan saa paljastaa mitään harkintaansa. Emme siis tiedä, miten valamiehistö päätyi tuomioonsa.

Vapauttaminen ja jälkiseuraamukset

Viisitoista tuntia kestäneen harkinnan jälkeen valamiehistö vapautti Gerald Stanleyn sekä murhasta että taposta. Sekä valamiehistö että Stanley kiidätettiin nopeasti ulos oikeussalista. Vapauttava tuomio yllätti monet kokeneet tarkkailijat, jotka odottivat ainakin tuomiota taposta. Jotkut istuntosalissa huusivat Stanleylle: ”Olet murhaaja”. Vapauttamisiltana sekä pääministeri Justin Trudeau että oikeusministeri Jody Wilson-Raybould antoivat kommentteja tarpeesta toimia paremmin. Monet tulkitsivat tämän kritiikiksi valamiehistön tuomiota kohtaan.

Saskatchewanin yleisen syyttäjän edustaja ilmoitti sittemmin, ettei se aio valittaa vapauttavasta tuomiosta, ja totesi, että syyttäjä, puolustusasianajaja ja käräjätuomari eivät olleet tehneet oikeudellisia virheitä. Tämä on ainoa peruste, jolla syyttäjä voi riitauttaa vapauttavan tuomion rikoslain nojalla. Valtakunnansyyttäjän edustaja väitti myös, että kenenkään ei pitäisi luottaa oikeusjärjestelmään ja että kaikki myöhemmät uudistukset kuuluvat vaaleilla valittujen hallitusten toimivaltaan. Colten Boushien kuolemasta ei ole tehty tutkintaa eikä kuolinsyyntutkintaa, vaikka tapauksesta on tehty dokumenttielokuva, kirjoja ja näytelmä.

Kahden kuukauden kuluessa vapauttavasta tuomiosta oikeusministeri Wilson-Raybould toi parlamenttiin omnibus-lain. Siinä ehdotettiin vuoden 1991 Manitoban aboriginaalioikeustutkimuksen suositusten mukaisesti, että peremptory challenges poistettaisiin.

Maaliskuussa 2021 RCMP:n valvontalaitos, Civilian Review and Complaints Commission (CRCC), sai päätökseen kolme vuotta kestäneen tutkimuksen, joka koski RCMP:n tapauskäsittelyä. CRCC:n raportissa todettiin, että RCMP oli tunteeton ja rotusyrjivä Boushien äitiä, Debbie Baptistea, kohtaan, kun seitsemän poliisia aseistautuneena tutki hänen kotinsa laittomasti ja ilmoitti hänen poikansa kuolemasta. Siinä todettiin myös, että poliisi käsitteli todistajia ja todisteita huonosti ja että RCMP:n alkuperäinen lehdistötiedote ammuskelusta antoi vaikutelman, ”että nuoren miehen kuolema oli ’ansaittu'”. Raportissa todettiin, että ampumistapauksen poliisitutkinta oli yleisesti ottaen ”ammattimainen ja kohtuullinen”. Globe and Mail -lehti kuitenkin kertoi, että RCMP ”suoritti rinnakkaisen sisäisen tutkinnan tapauksen käsittelystä ilmoittamatta siitä siviilivalvontaryhmälle” ja että se ”tuhosi tiedot poliisin viestinnästä Colten Boushien kuolinyönä”. RCMP on sanonut, että tallenteilla ei ollut arvoa todisteina ja että ne hävitettiin kaksi vuotta tapauksen käsittelyn päättymisen jälkeen asiakirjojen säilyttämispolitiikkansa mukaisesti, vaikka CRCC:n tutkinta oli siihen mennessä julkistettu ja Boushien perhe oli nostanut siviilikanteen RCMP:tä vastaan.

Lainsäädännölliset ja yhteiskunnalliset perintötekijät

Tarkastuskiellon poistaminen on Gerald Stanleyn tapauksen merkittävin oikeudellinen perintö. Se on kuitenkin kyseenalaistettu, koska se on ristiriidassa Kanadan oikeuksien ja vapauksien peruskirjan mukaisten syytetyn oikeuksien kanssa, jotka koskevat oikeutta valamiehistöön. 2020-luvun alussa Ontarion muutoksenhakutuomioistuin vahvisti sen olevan peruskirjan mukainen.

Tapauksen yhteiskunnallisiin perintötekijöihin lukeutuvat muun muassa maaseudulla tapahtuvaan rikollisuuteen ja aseiden käyttöön kohdistuva polarisaatio sekä alkuperäiskansojen epäluottamuksen lisääntyminen Kanadan rikosoikeudellista järjestelmää kohtaan. Pian vapauttavan tuomion jälkeen tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan 32 prosenttia kanadalaisista piti tuomiota vääränä, kun taas 30 prosenttia (ja 63 prosenttia Saskatchewanissa) piti tuomiota hyvänä ja oikeudenmukaisena.