Tauti, joka näyttää borrelioosilta – mutta ei ole

Hirvipunkkien levittämä äskettäin tunnistettu tauti saattaa olla yksi uusista kesäsairauksista, joita on syytä varoa, jos vietät aikaa ulkona Koillismaalla ja ylemmällä Keskilännellä. Tautia kutsutaan nimellä Borriela miyamotoi.

Monilla terveydenhuollon tarjoajilla ei kuitenkaan välttämättä ole tietoa tai kokemusta tämän äskettäin tunnistetun spirokeetan potilaiden hoidosta.

Japanilaiset tutkijat löysivät ja eristivät Borriela miyamotoi:n ensimmäisen kerran vuonna 1995, ja se havaittiin tavallisessa hirvipunkissa (Ixodes scapularis) Connecticutissa vuonna 2001, ja nyt sitä on havaittu kaikilla Yhdysvaltojen alueilla, joilla borrelioosia esiintyy endeemisesti.

Yalen tutkijat itse asiassa kuvasivat ensimmäiset B. miyamotoi:n ihmisillä esiintyneet tapaukset vuonna 2011 venäläisillä potilailla. NEJM-lehdessä tammikuussa 2013 julkaistun kirjeenvaihdon mukaan Yalen tutkijat kuvasivat 18 potilasta, joilla lopulta diagnosoitiin tämä spirokeetta. Heinäkuussa 2013 julkaistiin lisäksi kliininen raportti kahdesta potilaasta, joilla epäiltiin olevan ihmisen granulosyyttinen anaplasmoosi (HGA) ja joilla myöhemmin diagnosoitiin tämä spirokeetta.

Tämä uusi sairaus muistuttaa Lymen tautia tai HGA:ta; sillä on kuitenkin ainutlaatuisia piirteitä, jotka mahdollisesti tekevät sen tunnistamisesta ja diagnosoinnista ongelmallisempaa.

Yleinen hirvieläinpunkki (Ixodes Scapularis) kykenee levittämään puremansa mukana verenkiertoon kulkeutuvia tartuntavaarallisia spirokeetoja. Tällaiset punkit voivat kuitenkin kantaa huomattavasti useampia tauteja kuin vain borrelioosia.

Yhdysvaltojen koillisosissa on itse asiassa 11 tunnustettua punkkien välittämää tautia, ja kaikki voivat esiintyä erilaistumattomana flunssan kaltaisena sairautena. Alueilla, joilla hirvieläinpunkit ovat yleisiä ja joilla borrelioosi, babesioosi ja ihmisen granulosyyttinen anaplasmoosi (HGA) ovat yleisiä, potilailla, joilla esiintyy kuumetta, päänsärkyä, myalgiaa, leukopeniaa ja kohonneita aminotransferaasiarvoja, voidaan oletettavasti diagnosoida HGA. Ja näin ollen B. miyamotoi -infektio voi jäljitellä esitystapaa, jossa potilaiden luultiin sairastavan ihmisen granulosyyttistä anaplasmoosia (HGA).

Uudemmassa Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat tunnistivat kaksi tällaista potilasta Koillis-Yhdysvalloista, jotka otettiin sairaalahoitoon oletetun HGA:n vuoksi ja joita hoidettiin doksisykliinillä. Vasteen puuttuminen doksisykliinille yli 24 tunnin kuluttua johti lisäanalyysiin. B. miyamotoi -infektio tunnistettiin näillä potilailla, jotka olisi aiemmin ilmoitettu kansanterveysministeriölle mahdollisina HGA-tapauksina.

B. miyamotoi eroaa Lymen tautia aiheuttavasta spirokeetasta, mutta tartunnan saaneella henkilöllä on samanlaisia oireita. Tyypillisesti potilaille kehittyy päänsärkyä, kuumetta ja lihassärkyä sekä flunssan kaltaisia oireita – oireita, jotka viittaavat Lymesin tautiin ja joita esiintyy yleensä kesällä, keväällä tai alkusyksystä.

Vähemmistölle potilaista, joihin tämä spirokeetta on tarttunut, ei kuitenkaan kehity klassista ”häränsilmä”-ihottumaa (erythema chronicum migrans), jota esiintyy toisinaan Lymen taudin yhteydessä. Yleisemmin B. miyomotoi -bakteeriin sairastuneilla esiintyy uusiutuvaa kuumeilua ja siihen liittyvää väsymystä.

B. miyamotoi -spirokeetan löytymisen merkitys on siinä, että se voi antaa jonkinlaista tietoa potilaista, joilla epäillään kroonista borrelioosia, mutta joiden borrelioositestit ovat itse asiassa negatiiviset.

Terveydenhuollon tarjoajat saattavat mahdollisesti jättää tämän diagnoosin huomaamatta, elleivät he ole tietoisia siitä – ainakin alkuvaiheessa, koska he eivät tunne sitä.

Mutta sama antibiootti (doksisykliini tai amoksisilliini), jolla hoidetaan Lymen tautiin sairastuneita, hoitaa myös B. miyamotoin. Hoidon kestoa saatetaan kuitenkin joutua pidentämään yli 21 päivään valituilla potilailla.

Daniel Wright, The Doctors Companyn, maan suurimman lääkäreiden omistaman hoitovahinkovakuutusyhtiön, potilasturvallisuusosaston varatoimitusjohtaja, selittää, että ”lääkäreiden on oltava luovia ja laajennettava erotusdiagnoosejaan, kun he ovat tekemisissä potilaiden kanssa, joilla on flunssan kaltaisia sairauksia loppukeväästä alkukesään”.

Hän suosittelee lääkäreitä ja kaikkia palveluntarjoajia harkitsemaan laajaa erotusdiagnoosia, mukaan lukien punkkien välittämät taudit, ”erityisesti riskialttiina vuodenaikana”.

Hän lisäsi, että ”diagnoosin laiminlyönti on edelleen monien sellaisten korvausvaatimusten lähde, jotka olisivat voineet olla estettävissä, jos potilaan hoitoon olisi osallistunut vaihtoehtoisia diagnooseja tai konsultteja tällaisissa epätyypillisissä tilanteissa.”

Hra Wrightin mukaan The Doctors Companyn potilasturvallisuushenkilöstö tekee rutiininomaisesti kliinisiä riskinarviointeja, tarjoaa potilasturvallisuuden systeemianalyysejä ja tarjoaa asiantuntevaa neuvontaa potilasturvallisuuteen liittyvissä toimenpiteissä, joiden tarkoituksena on auttaa pienentämään riskejä ja pitämään käytännöt turvallisina. Hän lisäsi: ”Informoimme lääkäreitä tavoitteenamme ehkäistä virheellisiä diagnooseja sellaisissa sairauksissa kuin puutiaisaivotulehdus, joita voidaan erehtyä pitämään tavallisempina sairauksina, kuten flunssaa.”

”Lääkäreiden kannalta on myös elintärkeää, että heillä on käytännöissään asianmukaiset järjestelmät ja suojatoimenpiteet”, Wright sanoi, jotta he voivat jäljittää ja seurata potilaita, joilla on epätavallista tai epätyypillistä sairastumista, joka ei sovi odotettuun tai tyypilliseen kliiniseen kuvioon, ja hoitaa heitä asianmukaisesti.

Wrightin mukaan ”tämä uusi punkkien levittämä sairaus vaikeuttaa diagnoosia entisestään, koska se reagoi hitaasti tavanomaiseen antibioottihoitoon”, mikä viime kädessä aiheuttaa lääkäreille suuremman riskin viivästyneestä diagnoosista tai diagnoosin tekemättä jättämisestä. ”Tietoisuuden lisääminen on olennaista tulosten parantamiseksi”, hän lisäsi.

Punkkeja tavataan perinteisesti keskilännen yläosissa ja itärannikolla. Raportteja punkin puremista on kuitenkin dokumentoitu kaikkialla maassa erityisesti kesäkuukausina.

Jos potilaat testataan borrelioosin varalta, testi on negatiivinen, samoin kuin klassisen häränsilmäihottuman puuttuminen. Lisäksi on mahdollista, että jotkut terveydenhuollon tarjoajat eivät hoida potilaitaan antibiooteilla, jolloin on mahdollista, että pidempiaikainen infektio voi kehittyä useiden kuukausien kuluessa.

Tällä hetkellä ei ole olemassa spirokeetan testaamiseen tarkoitettua spesifistä määritystä, joka olisi helposti saatavilla sairaaloissa tai kaupallisissa laboratorioissa. PCR-määritystä käytettiin kuitenkin äskettäin spirokeetan havaitsemiseen sen jälkeen, kun potilaita oli hoidettu doksisykliinillä. Tätä testiä ei tällä hetkellä ole helposti saatavilla laajalti, ainoastaan yliopistojen tai akateemisten tutkimuslaitosten kautta.

Tohtori Peter Krause, epidemiologi ja tartuntatautiasiantuntija Yalen kansanterveyskoulusta ja puutiaistautien asiantuntija, uskoo, että helpommin saatavilla oleva määritys B. miyamotoi -bakteerille on tulossa. Hän lisäsi, että ”lähitulevaisuudessa meillä on kliinisesti saatavilla laboratoriotestaus B. miyamotoi -bakteeria varten”.

B. miyamotoi -bakteeria epäilevien lääkäreiden käytettävissä on myös muita vaihtoehtoja kuin vasta-aine- tai PCR-testi, kuten verenäytteen valmistaminen spirokeetan toteamiseksi. Krausen mukaan B. miyamotoi viipyy pidempään verenkierrossa, mikä mahdollistaa mahdollisen havaitsemisen. Hän suosittelee myös vahvasti empiiristä doksisykliiniä tai amoksisilliinia B. miyamotoi -infektiota epäiltäessä.

Krause selitti, että vaikka ”emme tällä hetkellä tiedä tämän taudin aiheuttamaa terveydellistä taakkaa, paniikkiin ei ole syytä”. Hän arvioi, että B. burgdoferi, Lymen taudin aiheuttaja, ”on noin 6-10 kertaa yleisempi kuin B. miyamotoi” punkkien välittämiin tauteihin sairastuneiden väestössä.

Laajan punkkitarkastuksen suorittaminen on välttämätöntä, jos olet endeemisellä alueella. Punkit ovat melko pieniä – usein hiekanjyvän kokoisia. On viisasta pyytää läheistä ystävää tai perheenjäsentä suorittamaan tarkastus matkan jälkeen tai vietettyäsi aikaa metsässä tai ulkona takapihalla.

Loppukeväästä alkukesään ja syksyyn suositellaan käytettäväksi suihketta, jossa on vähintään 20-prosenttista DEETiä. Lasten sekä lemmikkieläinten huolellinen tarkastaminen sen jälkeen, kun he ovat palanneet leikkimästä metsäalueilta tai takapihoilta, on erittäin suositeltavaa.