Tenochtitlan – atsteekkien pääkaupunki
Tenochtitlan oli atsteekkien sivilisaation pääkaupunki, joka sijaitsi koholla olevalla saarekkeella matalan Texcoco-järven länsirannalla, joka on nykyään nykyisen Meksiko-Cityn historiallinen osa.
Altepetlin (kaupungin) perustivat meksikolaiset, Meksikon laakson nahuatl-kielinen alkuperäiskansa, joka saapui Meksikon altaaseen toltekkien sivilisaation rappion jälkeen. Tenochtitlanin vieressä eräs toisinajattelijaryhmä perusti myös Meksikon altepetlin, Tlatelolcon (”Pallomaisen maakummun paikka”), jolla oli oma dynastinen sukulinjansa.
Mytologian mukaan meksikolaiset etsivät kohtalokasta kotia, jossa ”kotka, jolla oli käärme nokassaan, istui piikkipäärynäkaktuksen päällä”. Saavuttuaan Texcocojärvelle he suostuttelivat pienen kaupunkivaltion Culhuacanin kuninkaan antamaan heille luvan asettua suhteellisen hedelmättömälle Chapultepeciksi (Chapoltepēc, ”heinäsirkkojen kukkulalla”) kutsutulle maa-alueelle.
Meksikolaiset uhrasivat tiettävästi yhden Culhuacanin hallitsijan tyttären nylkemällä tämän nahan jumalansa Xipe Totecin käskystä. Tämä johti siihen, että Culhuacanit hyökkäsivät meksikolaisten kimppuun ja ajoivat heidät turvaan hedelmättömälle saarelle ”kivikaktuksen hedelmien keskelle”, jonne he perustivat uuden kaupunkinsa vuonna ”ōme calli” noin 1325-1345 jKr.
Meksikolaiset muokkasivat saaren chinampa-järjestelmän avulla luomalla pieniä, suorakulmaisia hedelmällisen peltomaan alueita, joilla viljeltiin viljelykasveja matalilla järvenpohjilla.
Yhdyskunta kasvoi nopeasti kaupunkivaltioksi, ja se muodosti osan Tenochtitlanin, Texcococon ja Tlacopanin muodostamaa kolmoisliittoa. Tenochtitlan nousi hallitsevaksi voimaksi ja liittouman tosiasiallisiksi hallitsijoiksi, valloitti viereisiä kaupunkivaltioita ja loi imperiumin, joka nojautui keisarilliseen tribuuttijärjestelmään.
Tenochtitlan perustettiin symmetrisesti, ja se oli jaettu neljään vyöhykkeeseen, jotka kattoivat 3212 hehtaarin alueen. Kullakin vyöhykkeellä oli 20 calpullia (kaupunginosaa), joiden poikki kulki tlaxilcallia (katuja), jotka yhdistyivät mantereelle johtaviin suuriin kulkuväyliin. Jokaisen calpullin sisällä oli keskeinen tiyanquiztli (tori), jossa sijaitsivat kutojien, kuvanveistäjien ja savenvalajien asunnot ja työpaikat.
Tenochtitlanin keskustassa oli seremoniallinen kompleksi, joka sisälsi julkisia rakennuksia, temppeleitä ja palatseja, mm: Templo Mayor, joka oli omistettu atsteekkien suojelijajumala Huitzilopochtlille ja sadejumala Tlalocille; Quetzalcoatlin temppeli; tlachtli (pallopelikenttä), jossa oli tzompantli eli pääkalloteline; aurinkotemppeli, joka oli omistettu Tonatiuhille; kotkan talo, joka liitettiin sotureihin ja hallitsijoiden muinaiseen valtaan; tasanteet gladiaattoripelien uhrilavoja varten; ja joitakin pienempiä temppeleitä.
Espanjalaisten valloittajien saapuessa vuonna 1519 jKr. kaupunki oli huipussaan, ja sen väkiluku oli arviolta 200 000-400 000 asukasta. Tenochtitlanin asukkaat joutuivat pian alttiiksi taudeille, joille heillä ei ollut immuniteettia ja jotka tuhosivat väestön, ja arvioiden mukaan yli 50 prosenttia alueen väestöstä menehtyi isorokkoon.
Espanjalaiset valloittajat piirittivät Tenochtitlania 93 päivän ajan alkuperäisheimojen ja entisten tributäärikaupunkivaltioiden liiton avustuksella, kunnes meksikolaiset antautuivat 13. elokuuta 1521 jKr., mikä merkitsi espanjalaisten hegemonian alkua Meksikon keskiosissa.
otsikkokuva – Maalaus Tenochtitlanin seremoniallisesta keskusta-alueesta – Kuvan luotto : Gary Todd – Public Domain