Thank Cardi B for Bringing Armpit-Licking Into the Mainstream
Muutama ilta sitten tyttöystäväni Maddie halusi näyttää minulle twiitin. Odotin sen olevan hauska, kauhistuttava tai selittämätön – kaikki tyypillisiä ominaisuuksia postaukselle, jonka tuntee pakotetuksi jakamaan – mutta ei missään nimessä sellaisen periaatteen oikeuttamista, joka on muokannut minäkuvaani yli 15 vuotta.
Se oli Cardi B:n kommentti, ja jos luulin rakastavani häntä ennen sen näkemistä, niin sen jälkeinen ihailuni on kuvausta vailla. Yhdessä välittömästi edeltävän twiitin kanssa se merkitsi kaunista eskalaatiota.
Se on totta. Kuningatar Cardi B antoi kuninkaallisen siunauksensa kainalon nuolemisen seksuaaliselle aktille. Ja mitä minuun tulee, meidän ei tarvitse koskaan palata maailmaan, jossa kuopusjutut ovat tabuja tai odottamattomia.
Hieman taustaa, jos sallitte kiimaisen kävelyn himomuistojen kaistalla: Fuksina collegessa olin ihastunut paljon, paljon viileämpään seniorityttöön. Hän oli (ja on edelleen!) erittäin lahjakas studiotaiteilija, jota viehätti kehon tutkiminen, joka tuohon aikaan saattoi olla varsin röyhkeää. Muistan installaation, joka koostui hänen emättimensä toistuvista kipsivaloksista ja joka peitti koko galleriatilan seinän. Hän vitsaili koulun lehdelle, että eräänä iltana koko jääkiekkojoukkue oli ilmestynyt näyttelyyn – niin sanotusti katsomaan häntä. Pidin teoksesta, tietenkin, mutta se ei ole muistissani yhtä selkeä kuin taiteilijan kainalot, jotka olivat täynnä vaaleanruskeita karvoja. Ennen kuin tapasin hänet, en ollut huomannut, ajelivatko naiset tämän alueen vai eivät. Mutta yhtäkkiä tiesin mieltymykseni.
Aikojen saatossa tulin rohkeammaksi myöntäessäni mieltymykseni naisten karvapeitteisiin kuopuksiin, jotka kiihottavat joitain samoja eläimellisiä energioita kuin kuukautisseksi ja kunnon tukahduttaminen naamallasi istuvalta kumppanilta. Vaikka kävi ilmi, etten ole yksin tämän kiihottumiseni kanssa – tekninen termi on ”maschalagnia” – Cardia lukuun ottamatta vaikuttajia, jotka kertovat asiasta avoimesti, on vähän. Cosmopolitanissa vuonna 2017 seksi- ja ihmissuhdekirjailija Carina Hsieh haastatteli (nimettömänä pysyttelevää) kainaloharrastajakolmikkoa; Redditin r/Maschalagnia-verkostossa on vaatimattomat 365 jäsentä; viime vuonna Vice profiloi muutaman naisen kainaloihin vetoavan miehen, joista suurin osa epäröi yleensä mainita asiasta kumppanille, jottei vetovoima tuntuisi oudolta. Samassa jutussa todettiin, että kainalorakkaudella on pitkä ja taiteellinen historia, ja pohdittiin, milloin se saisi nykyaikaisen ”valtavirran hetken”. Kuten Cardin twiitti paljasti, olemme nyt kummallisessa käännekohdassa, jossa perseen syönti on normalisoitu, mutta kuopan nuoleminen ei.
Noh… miksi? Kuten persreiät, myös kainalot ovat tasavertainen eroottisen kiinnostuksen kohde – kaikilla on niitä. Pääsy riippuu läheisyydestä ja luottamuksesta (et välttämättä pääse lähellekään niitä, jos henkilö on liian kutiava), ja silti tässä anatomian osassa on viattomuutta, jota niin harvoin pidetään kiihottavana; vaikka Tumblrin pornokielto on täydessä voimassa, foorumi isännöi käytännöllisesti katsoen rajatonta arkistoa ”seksikkäitä kainaloita” kuvaavia kuvia. Kävellessäsi ympäriinsä aurinkoisena päivänä huomaat, että aika moni on esillä koko maailman nähtävillä. Mikä tärkeintä, ne tarjoavat suoran yhteyden tuoksuihin, jotka ohjaavat libidinaalisia halujamme: Hajuaistin neurotieteilijä Charles J. Wysocki kertoi PBS NewsHourille, että haisevien T-paitojen kautta välittyvän naisten ruumiinhajun on osoitettu lisäävän miesten testosteronia, kun taas miesten kainaloista peräisin oleville feromoneille altistuneet naiset ”kertoivat tuntevansa olonsa vähemmän jännittyneeksi ja rentoutuneemmaksi”. Omasta puolestani kainalotuoksussa on kodikkaan kotoisa tuoksu.
Näiden kainaloiden – myös omien – hengittäminen voi tarjota myös luonnollista, ei-seksuaalista stimulaatiota. Englantilainen lääkäri ja seksitutkija Havelock Ellis viittasi ranskalaisen edeltäjänsä Charles Férén esimerkkiin. Asuintilastaan käsin Féré tarkkaili kadun toisella puolella sijaitsevan pesulan ikkunan lähellä työskentelevää vanhaa naista, joka ”päivän loppupuolella työnsi oikean kätensä toisen käden hihan alta kainaloon ja piti sitä sitten nenäänsä vasten; näin hän teki noin viiden minuutin välein”. Kun Féré tutki asiaa tarkemmin, hän sai selville, että käytäntö ei ollut ”suinkaan harvinainen” työhuoneissa työntekijän sukupuolesta riippumatta keinona pysyä virkeänä. Ehkä kiihottumisen lisäksi saan kainaloista raa’an kemiallisen huuman.
Tunnustan olevani hiukan kahden vaiheilla, haluanko oikeasti, että Amerikka omaksuu kainalofetissin. Toisaalta jokainen, joka jättää huomiotta tämän hauskan pienen koveran koveruuden, sen omituisine tekstuureineen ja sekoittuneine hien ja saippuan tuoksuineen, jää paitsi. Toisaalta nautin siitä, että pidän kuoppaleikkiä söpönä omituisuutena omassa romanttisessa elämässäni. (Maddie puolestaan tykkää kovasti puristella sitä lihaisaa ihoa, jossa olkavarteeni kohtaa rintakehäni, jota hän kutsuu ”Dumplingiksi”). Toisaalta, jos Cardi suosittelee sitä niille seitsemälle miljoonalle ihmiselle, jotka seuraavat häntä Twitterissä, on kai aika kaikkien nousta kainalopikajunaan.
Jos etsit johdatusta kohtaukseen, voin suositella tätä likaista tarinaa nimeltä ”Up Roxanne’s Sleeve”. Kertoja viettelee keski-ikäisen kirjastonhoitajan, joka on lumoutunut ”pienestä karvasta, joka pesii hänen lihaisan kainalonsa lämpimässä, kosteassa ontelossa.”
Kolme varoituksen sanaa kuitenkin pelottomalle kuoppasukeltajalle: juuri levitetty deodorantti. Pysy kaukana.”
Miles Klee
Miles Klee on MEL:n vakituinen panssaripaitainen likapyykki, paskanjauhaja ja meemiasiantuntija. Hän on myös romaanin ’Ivyland’ ja tarinakokoelman ’True False’ kirjoittaja.