The peripheral sympathetic nervous system. Sen rooli normaalissa ja patologisessa ahdistuksessa

Akuutti emotionaalinen kiihtymys lisää sympaattista aktiivisuutta tunnetilasta riippumatta. Sympaattinen vaste ei kuitenkaan johda yhtenäiseen muutokseen kaikissa sympaattisesti hermottuneissa järjestelmissä. Tiettyjen järjestelmien, kuten sydän- ja verisuonijärjestelmän, vasteen suuruus riippuu suurelta osin konstitutionaalisista ja perinnöllisistä tekijöistä. Kohonneeseen sympaattiseen aktiivisuuteen liittyvien kehon muutosten subjektiivinen havaitseminen on epätarkkaa; ihmiset tunnistavat usein muutoksen suunnan mutta eivät sen astetta. Kehotietoisuuden taso riippuu erilaisista psykologisista tekijöistä, joista ahdistuneisuus on merkittävässä asemassa. Akuutti stressi saa aikaan sympaattisen aktivaation sekä ahdistumattomilla että ahdistuneilla henkilöillä. Ahdistumattomilla henkilöillä on yleensä joustavammat autonomiset vasteet. He reagoivat voimakkaammin uusiin tilanteisiin, mutta palaavat alempaan autonomiseen tasoon aikaisemmin ja tottuvat nopeammin kuin ahdistuneet henkilöt. Toisin sanoen ei-ahdistuneilla henkilöillä on suurempi autonominen joustavuus kuin ahdistuneilla henkilöillä. On tärkeää tuntea ahdistuneisuushäiriöpotilaiden fysiologinen tila ajanjaksoina, jolloin he eivät tunne oloaan ahdistuneeksi, kohonneen jännityksen aikana, suoritettaessa standardoituja stressitehtäviä, altistuttaessa psykopatologialle spesifisille stressitekijöille ja ”spontaanisti” esiintyvien ahdistuneisuuskohtausten, kuten paniikkikohtausten, aikana. Näistä tiloista on tällä hetkellä saatavilla vain vähän tietoa. On vain vähän näyttöä siitä, että ahdistuneisuushäiriöpotilailla, ehkä hyvin vaikeita tapauksia lukuun ottamatta, on lisääntynyt sympaattinen tonus silloin, kun he eivät tunne ahdistusta. Kaikissa ahdistuneisuushäiriöissä, yksinkertaista fobiaa lukuun ottamatta, ilmenee kuitenkin jonkinlaista fysiologista aktivaatiota uhkaavissa tilanteissa, mukaan lukien fysiologisten perusarvojen rekisteröinti laboratorioissa. Aktivoitumisen tyyppi vaihtelee ahdistuneisuushäiriöiden välillä. Lepojaksojen aikana sosiaalisilla foobikoilla ja paniikkihäiriöpotilailla on taipumus osoittaa sympaattista aktivaatiota, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä sairastavilla lisääntynyttä lihasjännitystä ilman sympaattista aktivaatiota ja pakko-oireisilla potilailla lisääntynyttä lihasjännitystä yhdessä sympaattisen eston kanssa. Laboratoriostressissä sekä normaalit että ahdistuneisuushäiriöpotilaat reagoivat sympaattisella kiihtymyksellä. Yleistyneillä ahdistuneisuus- ja pakko-oireisilla potilailla vaste on kuitenkin heikompi kuin normaalipotilailla, mikä viittaa estävän prosessin olemassaoloon. Näin ollen ahdistuneisuushäiriöpotilaiden autonominen joustavuus on vähentynyt.(ABSTRACT TRUNCATED AT 400 WORDS)