There'll Be NO ME on SOcial-MEdia

Vaikka rakastin Facebookia ja Instagramia ja käytin niitä koko ajan sekä henkilökohtaisiin että työasioihin, kaikki tämä muuttui maaliskuussa 2019, kun luovuin niistä, lopullisesti.

Joitakin aikoja nyt on ollut sosiaalisen median vastainen liike (ei pidä sekoittaa sosiaalisen median vastaiseen liikkeeseen, joka on vain typerää), ja monet ihmiset ovat kuulemma ”paenneet” Twitterin ja Facebookin kaltaisilta alustoilta lukuisista syistä, mukaan lukien yksityisyyden suojaan liittyvät huolenaiheet, laiteriippuvuusriskit ja yleinen terveys ja hyvinvointi. Tiedän siis, etten ole ainoa, ja tämä ”ei sosiaalista mediaa” -juttu EI todellakaan ole minun nerokas ideani.

Mutta nappula on!

OK, olen varma, että joku muukin on harkinnut saman asian tekemistä, ja ehkäpä nappi on olemassa jossain, mutta en löytänyt sitä helposti saatavilla, kun googlasin ”anti social media movement icon button”. Ja yrityksen omistajana, joka ei ole sosiaalisessa mediassa mainostamassa ja rakentamassa asiakaskuntaa, minusta tuntui tarpeelliselta selittää ihmisille, jotka törmäävät verkkosivuilleni, miksi vastustan sitä niin jyrkästi henkilökohtaisesti ja ammatillisesti.

Henkilökohtaisesti en käytä enää Facebookia ja Instagramia kaikista tässä kuvatuista syistä, mutta ennen kaikkea siksi, että se ei ole terveellistä.

Mulle se ei ole terveellistä edes satunnaisesti. Käyttäytymiseni sosiaalisessa mediassa lähti tarpeesta olla yhteydessä toisiin ihmisiin, mutta olin niin vahvasti riippuvainen heidän hyväksynnästään, ”naurusta”, ”tykkäyksistä” ja reaktioajasta, että huomasin olevani surullinen, kun en saanut sellaista reaktiota, jota luulin saavani, tai kun jokin mielestäni syvällinen tai hauska asia jäi latteaksi. Lopulta tajusin, että käytin huomattavan paljon aikaa reaktioiden odottamiseen, omani tarjoamiseen tylsistyneenä ja kuvien tuijottamiseen koko päivän. Kaipasin reaaliaikaisia kohtauksia, jotka pelasivat elämässäni, ja sen sijaan, että olisin täyttänyt vapaa-aikani ponnistelemalla saadakseni aidosti henkilökohtaisia kontakteja, leikin pohjimmiltaan versiota itsestäni fantasiamaailmassa synteettistä kokemusta varten.

Ammatillisesti se oli minulle (ja muille) paljon pahempaa – kaikista samoista syistä, jotka selitin edellä, ja koska yritystoiminnan Facebook-sivuni tarkoitus oli markkinoida palveluitani. Vaikka viestini oli aito, foorumi oli luonnostaan eturistiriita. Facebookin kaltaisen riippuvuutta aiheuttavan, syntetisoidun vuorovaikutuksen käytön rohkaiseminen markkinointiviestien saamiseksi minulta oli ristiriidassa yleisen liiketoimintaviestini kanssa – sen, että elämää kannattaa elää luonnollisesti, nykyhetkessä, yhteydessä ympärillä oleviin ihmisiin ja ennen kaikkea itseensä.

Sosiaalisen median alustat olivat sotkeneet viestini ja murhanneet kaiken todellisen yhteyden, joka minulla oli ihmisten kanssa.

Ja silti kuulen edelleen lähes päivittäin arvostamiltani kollegoilta ja ystäviltä, että en koskaan pääse alkuun, jos en mainosta sosiaalisessa mediassa. Keskustelu menee tyypillisesti näin: ”Joo, tiedän, että se on koukuttavaa, mutta siellä asiakkaat ovat”. TAI ”Se on kamalaa, mutta sinulla ei ole valinnanvaraa – voit mainostaa ilmaiseksi ja päästä käsiksi valtavaan määrään ihmisiä.”.

Rehellisesti sanottuna olen itsekin sanonut noita asioita, enkä missään nimessä väitä, että siinä olisi jotain vikaa, jos joku haluaa menestyä, saada viestinsä yhteisön tietoon ja kannustaa minua tekemään samoin.

MUTTA, näkemykseni on muuttunut sen jälkeen, kun olen ollut poissa sosiaalisesta mediasta, enkä enää näe ammatillista menestystäni elämäni korkeimpana prioriteettina enkä ole erottamattomasti sidoksissa sosiaaliseen mediaan.

Olen nyt selvillä siitä, että on monia asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin ”ammatillinen menestykseni”. Kaksi suurinta ovat ehkä: läsnäolo omassa elämässäni (ei pakeneminen virtuaalimaailmaan) sekä yhteisöni ja asiakkaitteni terveys ja hyvinvointi.

Mitä tulee ”viestini levittämiseen”, tajusin, että sosiaalinen media ei ole foorumi sellaiselle terveydelle ja koko ihmisen hyvinvoinnille, jolle omistan elämäni. Viestini liikkuu suusanallisesti, blogistani ja jokapäiväisissä kohtaamisissani todellisten ihmisten kanssa, todellisessa yhteisössäni. Ja se kelpaa minulle.

Katsoessani taaksepäin, kun tiedän, kuinka paljon aikaa käytin markkinointikampanjoiden, postausten, kuvien ja viestien suunnitteluun sen sijaan, että olisin solminut kahdenkeskisiä ihmissuhteita – kahviloissa ja ravintoloissa, sisätiloissa sohvalla aviomieheni vieressäni (puhelimensa ääressä), jopa takapihallani, kun lapseni pyysivät leikkimään kanssani – en voi uskoa, että olin ikinä halukas tekemään niin surullisen vaihdon.

Voi olla mahdollista, että joillekin toisille jonkin verran sosiaalista mediaa on ok.

Mutta meille – mikään sosiaalinen media ei ollut oikea valinta.*

As for the button, I invented it (haha, amazing)! Tein sen Microsoft Wordilla ja tallensin sen matalaresoluutioisena kuvana. Jos olet myös vapaa sosiaalisesta mediasta tai luovut siitä nyt (onnittelut!), olet tervetullut käyttämään painiketta – ILMAISEKSI – verkkosivuillasi tai blogissasi. Lähetä pyyntö täällä, niin lähetän sinulle mielelläni jpeg-tiedoston.

*Ei Linked-iniin, koska siihen ei kukaan voi koskaan tulla riippuvaiseksi!