@theU

Tämä tiedote on muokattu University College London

Se, menestyvätkö ”vieraat” lintulajit uudessa elinympäristössä, riippuu enemmän ympäristöolosuhteista kuin tunkeutuvan lintulajin populaation koosta tai ominaisuuksista, sanovat tutkijat, joihin kuuluu muun muassa Utahin yliopiston ornitologi Çağan Şekercioğlu.

Uusi tutkimus, joka julkaistiin 19. kesäkuuta 2019 Nature-lehdessä, osoittaa, että tulokaslintujen istutukset onnistuvat parhaiten paikoissa ja ilmastossa, jotka ovat samankaltaisia kuin niiden alkuperäiset elinympäristöt, ja paikoissa, joissa muut tulokaslajit ovat jo vakiintuneet.

Löydös on tärkeä, jotta ymmärretään prosesseja, jotka edesauttavat tai estävät lajien siirtymistä paikan päältä toiselle paikkakunnalle, ja jotta voidaan määritellä jatkotoimet, joiden avulla voidaan ennustaa ja rajoittaa tulevien biologisten invaasiolintujen uhkaa.

Mikäli ihmisen toiminta jatkaa maailman muokkaamista, vieraslajit ovat muuttumassa yhä suuremmaksi ongelmaksi niiden kielteisten vaikutusten vuoksi, joita ovat muun muassa maataloustuhot, tautien leviäminen ja kalliit infrastruktuurivahingot.

Ne vaikuttavat myös alkuperäisiin lajeihin: arviolta kolmasosan eläinten sukupuuttoon kuolemisesta maailmassa ja neljänneksen kasvien sukupuuttoon kuolemisesta vuodesta 1500 lähtien uskotaan johtuvan osittain vieraslajeista.

”Tiedämme, että vieraslajit ovat tärkein viimeaikaisten eläinten ja kasvien sukupuuttoon kuolemisen aiheuttaja, joten on selvää ja kiireellistä parantaa bioturvallisuustoimenpiteitä, jotta voidaan ehkäistä tai lieventää tulevien invaasioiden vaikutuksia ja suojella uhanalaisia kotoperäisiä lajeja”, selitti ensimmäisenä kirjoittajana toiminut David Redding University College Londonista.

”Maailmanlaajuisen kaupan lisääntyessä yhä useampia lajeja kuljetetaan ympäri maailmaa joko tarkoituksellisesti tai salamatkustajina, mikä luo vieraille lajeille enemmän mahdollisuuksia asettua uusiin elinympäristöihin.”

”Linnut ovat tunnetuin suuri eliölaji, kiitos sekä ammattimaisten että kansalaistutkijoiden vuosisatojen ajan osoittaman mielenkiinnon”, Şekercioğlu sanoi. Kahden viime vuosikymmenen ajan hän ja hänen laboratorionsa ovat ylläpitäneet kattavinta tietokantaa maailman lintujen ekologiasta, suojelusta ja biogeografiasta. ”Meidän ’Birdbase’-tietokannastamme saatiin suuri osa tämän artikkelin tiedoista”, hän sanoi, ”ja se on erinomainen esimerkki kriittisestä globaalista makroekologian ja luonnonsuojelun tutkimuksesta, jota voidaan tehdä ekologisen ja ornitologisen big datan avulla.”

Työryhmä, johon kuului myös tutkijoita Lontoon eläintieteellisestä yhdistyksestä (Zoological Society of London) ja Queenslandin yliopistosta (University of Queensland), käytti lintuja mallina muulle eläimistölle. He analysoivat 4 346 maailmanlaajuista invaasiotapahtumaa, jotka kattoivat 708 lajia, nähdäkseen, mitkä tekijät mahdollistivat lintujen menestymisen uudessa elinympäristössään.

”Aiemmissa tutkimuksissa on usein tarkasteltu lajin ominaisuuksia, alueelle tuotujen yksilöiden lukumäärää tai tutkittu maahanmuuttokohteisiin liittyviä näkökohtia selittääksemme vieraslajien maahanmuuton onnistumista, mutta sen ymmärtäminen, miten nämä tekijät vaikuttavat yhdessä, on paljon vaikeampaa”, lisäsi toinen kirjoittaja Tim Blackburn Lontoon yliopistokorkeakoulusta (University College London) ja University College Londonista ja Lontoon eläintieteellisestä tiedekunnasta (Zoological Societys of London).

”Tutkimuksemme on ensimmäinen, jossa tutkitaan kaikkia näitä tulokaslajien istutuksiin liittyviä näkökohtia ja selvitetään, millä niistä on eniten merkitystä maailmanlaajuisessa mittakaavassa ja kokonaisen tulokaslajiryhmän osalta.”

Tutkijat havaitsivat, että tulokaslajit asettuvat todennäköisemmin paikalleen, jos paikallinen ympäristö on samanlainen kuin niiden kotiympäristö ja jos siellä on vain vähän äärimmäisiä sääilmiöitä: Suuret myrskyt voivat tuhota sekä tulokas- että alkuperäispopulaatiot.

Linnut viihtyvät myös todennäköisemmin paikoissa, joissa muut vieraslajit kukoistavat, mikä voi johtaa vieraslajien kasautumiseen ”kuumiin pisteisiin”.

”Huolena on, että aiemmat vieraslajit tasoittavat tietä uusille lajeille, mikä voi johtaa ”invaasion sulamiseen”. Tarvitsemme kansainvälisesti sovittuja hallintasuunnitelmia salamatkustajien havaitsemiseksi satamien kaltaisissa maahantulopaikoissa, ja meidän on oltava paljon varovaisempia sen suhteen, mitkä lajit tuodaan tarkoituksellisesti uudelle alueelle”, Blackburn sanoi.

Tekijät suosittelevat, että hot spot -alueilla toteutetaan ensisijaisesti bioturvallisuustoimenpiteitä, jotta estetään uusien vieraslajien kulkeutuminen ja suojellaan paikallista luontoa.

Tutkimusta rahoittivat Leverhulme Trust, University College London, King Saud University, Royal Society ja Medical Research Council.

Löydät koko artikkelin täältä.

Koko artikkeli löytyy täältä.