Tietoa ASPIE:stä

Tausta

Aspergerit eivät kärsi siitä, että heillä on Aspergerin oireyhtymä (AS), mutta he kärsivät usein tavasta, jolla neurotyypit (ihmiset, joilla ei ole autistista oireyhtymää) kohtelevat heitä.

Aikuiset, joilla on AS, ovat erilaisia (joskus he eivät pysty kommunikoimaan helposti, vaikuttavat kömpelöiltä, vaikeilta ja kömpelöiltä), ja tämän vuoksi he voivat kohdata lukuisia ongelmia, ja heitä on yleensä kiusattu lapsuudessa, teini-iässä ja sen jälkeen.

Jotkut pystyvät ”teeskentelemään normaalia” ja onnistuvat sopeutumaan joukkoon ja löytämään työpaikan, mutta usein erittäin stressaavin hinnoin. Toiset taas eivät saa apua tai tukea, ja heistä tulee vetäytyneitä ja eristäytyneitä, jotka eivät selviydy jokapäiväisestä elämästä saati työllistymisestä, ja he vajoavat masennukseen ja epätoivoon, vaikka he ovat erittäin älykkäitä ja kaipaavat hyväksyntää ja osallisuutta. Vaikutus näihin aikuisiin ja heidän hoitoonsa osallistuviin perheisiin on tuhoisa ja pitkäkestoinen.

Sen ei kuitenkaan tarvitsisi olla näin, sillä AS:ää sairastavat ovat erittäin älykkäitä, rehellisiä, luotettavia ja kykenevät intensiiviseen keskittymiseen, ja pienellä ymmärryksellä he voivat menestyä korkea-asteen koulutuksessa, saada työpaikan ja elää itsenäisesti.

Ajatus Asperger-ihmisille suunnatusta ryhmästä asperger-ihmisten toteuttamana oli Sarahin ajatus heinäkuussa 2011. Paljon tutkimusta, kovaa työtä ja päättäväisyyttä tehneenä ASPIE avasi ovensa vain pari kuukautta myöhemmin 28. syyskuuta 2011, ja siitä lähtien se on ollut avoinna joka keskiviikko. Alun perin ryhmä toimi tiloissa, jotka oli ystävällisesti lainattu hyväntekeväisyysjärjestölle Tythingissä, mutta huhtikuussa 2012 otimme vuokrasopimuksen nykyisestä kiinteistöstämme Sansome Walkissa, johon olemme todella kotiutuneet ja jonka olemme tehneet omiksemme.

Tänään

ASPIE tarjoaa tilan, jossa AS-aikuiset, AS:n aikuiset, yhteistyökumppanit/vanhemmat/ystävät) voivat tavata ja jossa tunnemme olevamme tervetulleita, hyväksytyiksi ja tuettuina. Kannustamme toisiamme palaamaan ja osallistumaan erilaisiin keskusteluihin ja aktiviteetteihin, joiden avulla voimme rakentaa uudelleen itseluottamustamme ja itsetuntoamme ja saavuttaa omat yksilölliset tavoitteemme, olipa kyse sitten koulutuksesta, harjoittelusta, työstä tai yksinkertaisesti elämästä nauttimisesta. Pohjimmiltaan olemme sosiaalinen itseapu- ja motivaatioryhmä aikuisille, joilla on Aspergerin oireyhtymä.

Tämän helpottamiseksi järjestämme erilaisia aktiviteetteja, joihin jäsenet voivat osallistua, ja meillä on omat ohjaajamme, jotka työskentelevät jäsenten kanssa sekä yksilöllisesti että yhdessä parantaakseen sosiaalisia ja kommunikointitaitojaan, auttaakseen heitä ymmärtämään itseään ja neurotyypillistä maailmaa – sitä, mikä on luontaista neurotyypillisille ja mikä taas ei ole aspergerilaisille -, prioriteettien asettamista ja ajankäytön hallitsemista jne. Jäsenistöön kuuluu 40-50 aspieta kaikista West Midlandsin kuudesta piirikunnasta, joiden ikähaarukka on 18-70+, jotka kokoontuvat yhteen samanhenkisten ihmisten kanssa.

Olet tervetullut mukaan riippumatta siitä, onko sinulla virallinen diagnoosi, oletko jonotuslistalla vai oletko itse tehnyt diagnoosin. Voit tulla mukaan yksin tai ystävän/kumppanin/vanhemman seurassa TAI lähettää edustajasi tutustumaan meihin ensin! Haluamme, että jokainen todella tuntee olevansa osa ryhmää, ja otamme mielellämme vastaan jäsenten mielipiteitä siitä, miten ryhmää pitäisi johtaa, mihin suuntaan menemme ja mitä teemme. Tästä huolimatta olet myös tervetullut tulemaan ja vain istumaan ja seuraamaan, mitä tapahtuu!

Mitä jäsenemme sanovat…

”Kiitos, että muutitte elämäni.”

”Olen käynyt ASPIE:ssä vasta muutaman kuukauden, mutta jo nyt se on muuttanut elämääni ja siten myös elämääni huomattavasti. Se, että minulla on joka viikko mahdollisuus ”hengittää”, rentoutua ja olla oma itseni samanhenkisten ihmisten seurassa ilman, että tunnen, että minun on pakko esittää jotain tai sensuroida itseäni, on vähentänyt stressitasoani huomattavasti, mikä puolestaan on vähentänyt yleistä ahdistuneisuuttani ja antanut itseluottamukseni kasvaa niin ryhmässä kuin sen ulkopuolellakin.”

”Olin pelännyt ryhmään osallistumista, koska pelkäsin, että samaistuminen muihin aspieihin vain eristäisi minua entisestään neurotyypillisistä ihmisistä. Tunnen vihdoin yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota olin etsinyt niin monesta muusta paikasta, ja sen sijaan, että olisin halunnut erottautua tällaisesta ryhmästä, olen ylpeä siitä, että olen ASPIE:n jäsen!”

”Se on antanut minulle syyn mennä ulos ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Se on oikeastaan ollut hengenpelastaja. Meillä ei ole paljon ystäviä ASPIE:n ulkopuolella. Se on auttanut masennukseeni ja ahdistukseeni.

’Maailman hienoin eksklusiivinen kerho. Olen mieluummin täällä kuin missään muualla.”