Top 20 kaikkien aikojen parasta naisrokkilaulajaa

Emmekä halua unohtaa naisia, joten seuraavaksi Top 20 -sarjassamme sukellamme 20 parhaan naisrokkilaulajan joukkoon.

Kuten muidenkin kohdalla, on vaikea arvioida, missä kategoria loppuu ja missä se alkaa, joten kavensin listaa etsimällä esiintyjiä, jotka sopivat klassiseen käsitykseen siitä, mitä rokkilaulajana oleminen tarkoittaa.

Luettelo koottiin ensisijaisesti teidän pyynnöistänne ja ehdotuksistanne, jotka joskus sisälsivät naislaulajia, jotka kuuluisivat enemmän pop-kategoriaan, joten heidät säästetään eri videolle.

Katsomme jokaista taiteilijaa lyhyellä klipillä yhdestä heidän esityksistään ja muistakaa pysyä lopussa kunniamainintoja varten. Halusimme sisällyttää Stevie Nicksin listalle, mutta valitettavasti hänen videonsa oli estetty.

Jokatapauksessa haluan tietää, ketkä teidän mielestänne kuuluvat listalle, joten muistakaa jakaa mielipiteenne!

Ken Tamplin Vocal Academy – Where The PROOF Is In The Singing!

Tässä muutamia hauskoja faktoja videolla esiintyvistä laulajista:

FLOOR JANSEN

Kakarana hän halusi olla biologi; sattumoisin hän esitti hahmoa ”The Biologist” Ayreon The Source -albumilla. Laulamisen, kirjoittamisen ja esiintymisen ohella Floor tavoitteli opettajan uraa. Jansen aloitti musiikkiopinnot hollantilaisessa rockakatemiassa vuonna 1999 ja siirtyi Tilburgin konservatorioon kolme vuotta myöhemmin. Hän opiskeli musiikkiteatteria ja vuoden oopperaa. Myöhemmin hän alkoi opettaa esiintymistä omalla kurssillaan nimeltä Wanna be a Star?!!!

Hän liittyi After Forever häneen 15-vuotiaana ja he levyttivät ensimmäisen albuminsa vain kolme vuotta myöhemmin. Hän korvasi Nightwishin laulaja Anette Olsonin ja hänellä oli vain 48 tuntia aikaa opetella koko settilista.

JANIS JOPLIN

Doorsin keulahahmo Jim Morrison kiihottui fyysisesti Jopliniin, kun tämä kaatoi pullon Southern Comfortia Joplinin päähän tyrmäämällä hänet tajuttomaksi. Morrison, joka rakasti fyysistä yhteenottoa ja hänen väkivaltaista asennettaan, ja näytti olevan rakastunut. Päivä tämän oudon kohtaamisen jälkeen harjoituksissa hän pyysi tuottaja Paul Rothchildilta Joplinin puhelinnumeroa. Joplinilla ei ollut aikomustakaan tavata Morrisonia uudelleen, ja kuten kävi ilmi, he eivät koskaan tavanneetkaan. Morrison oli tiettävästi särkynyt sydämeensä

Joplinin viimeiset äänitykset, jotka hän sai valmiiksi, olivat Mercedes-Benz’ ja syntymäpäivätervehdys John Lennonille. Lokakuun 1. päivänä 1970 Joplin levytti entiselle Beatlelle vanhan Dale Evansin cowboy-kappaleen ’Happy Trails’, mikä on tavallaan karmaisevaa, kun ottaa huomioon, että sanat ovat ”Happy rails to you, ’till we meet again”. Kappaleen nimi oli ’Happy Birthday, John (Happy Trails)’ ja se julkaistiin Janis-boksilla vuonna 1993. Lennon kertoi talk show -juontaja Dick Cavettille, että Joplinin nauhoitettu tervehdys saapui hänen kotiinsa Joplinin kuoleman jälkeen.

Joplin oli kova juomaan, ja Southern Comfort oli hänen suosikkijuomansa. Viskistä tuli niin synonyymi laulajalle, ja hän kasvatti yhtiön myyntiä siinä määrin, että hän onnistui saamaan yhtiön antamaan hänelle kiitokseksi ilvesturkin.

STEVIE NICKS

Vaikka vanhenemisen tuntemuksia käsittelevän ”Landslide”-kappaleen viisaus tuntuukin melko kypsältä, Nicks oli sen kirjoittaessaan melko nuori. Hän kertoi Rolling Stonelle olleensa vain 27-vuotias kirjoittaessaan sen.

Vuonna 1998 Nicks valittiin Rock & Roll Hall of Fameen Fleetwood Macin jäsenenä. Vuonna 2019 hänet otettiin uudelleen jäseneksi sooloartistina. Tämä teki Nicksistä ensimmäisen naisen, joka on koskaan päässyt Hallin jäseneksi sekä yhtyeen jäsenenä että omalla soolourallaan.

Kaikista syistä, joiden vuoksi Nicks olisi vuosien varrella voinut saada porttikiellon johonkin maahan, laulaminen ei luultavasti olisi sellainen, jonka kuvittelisit. Vuonna 1986 hän lensi Australiaan vain päästäkseen kavereidensa Tom Pettyn ja Bob Dylanin mukaan, kun nämä kiersivät siellä. Eräällä kiertueen pysähdyspaikalla rokkarit kutsuivat Nicksin heidän kanssaan lavalle erään kappaleen ajaksi, ja hän tietysti suostui. Improvisoitu esiintyminen rikkoi hänen turistiviisuminsa ehtoja, ja Australian viranomaiset kertoivat hänelle, ettei häntä enää koskaan päästettäisi maahan, jos hän tekisi sen uudestaan.

LINDA RONSTADT

Ronstadt on työskennellyt yli 120 albumilla ja myynyt myös yli 100 miljoonaa levyä. Tämä vakiinnuttaa hänen paikkansa yhtenä kaikkien aikojen myydyimmistä artisteista.

Ennen kuin Ronstadt löi itsensä läpi, hän kiersi todella suurten nimien kanssa. Hän kiersi Doorsin, Neil Youngin ja Jackson Brownen kanssa.

Ronstadtia kutsutaan usein rockin ensimmäiseksi naiseksi ja rockin kuningattareksi, ja hän on tehnyt lukuisia ennätyksiä yhtenä 1970-luvun tuottoisimmista konserttiartisteista. Tämän vuoksi hänet valittiin 1970-luvun parhaaksi naispoplaulajaksi. Vuoden 1978 loppuun mennessä Ronstadt tunnettiin rock and rollin parhaiten palkattuna naisena, ja pelkästään vuonna 1978 hän tienasi yli 12 miljoonaa dollaria. Nykyään tuo luku vastaa 43 miljoonaa dollaria vuodessa.

Ronstadt teki ennennäkemättömän uran, kun hän julkaisi Hand Sown … Home Grown -levyn vuonna 1969. Albumia kuvaillaan ensimmäiseksi vaihtoehtoiseksi kantrilevyksi, jonka oli levyttänyt naisartisti.

JOAN JETT

Joan on sanonut isästään: ”Hän vihasi rock & rollia, mutta hän sieti sitä. Hän ei tullut kimppuuni estääkseen sitä. Vanhempieni menettäminen oli iso asia, ja luulen sen siirtyneen musiikkiin kappaleissa kuten ’Fragile’, joka kertoo siitä, että elämä on haurasta, rakkaus on haurasta, ja siitä, kuinka helppoa on särkeä sydämiä.”

Joan Jett & Blackhearts oli Scorpionsia isompi omassa maassaan.

”He olivat vihaisia, koska he olivat saksalainen bändi, ja me olimme isompia Saksassa kuin he, ja heillä oli todella vaikeaa ego-mielessä suhtautua siihen. Mutta suurimmaksi osaksi ihmiset suhtautuvat siihen todella, todella viileästi.” – Jett

Soittamisesta Afganistanissa oleville joukoille hän sanoi:

”No, luulen, että pelkästään se, että voi olla Afganistanin kaltaisessa paikassa ja nähdä, millaista siellä on – tarkoitan, että on surrealistista olla täällä. On eri asia nähdä se uutisissa, mutta oikeasti olla täällä ja kokea se… Luulen, että joskus se on jotain, mikä monien amerikkalaisten pitäisi nähdä, koska silloin he pystyvät olemaan paljon kiitollisempia siitä, missä he asuvat Amerikassa, koska meillä on niin uskomaton, ihana maa, ja luulen, että monesti ihmiset eivät ole aina tietoisia siitä.”” – Jett
Noin 500 liittouman sotilasta (noin 5-7 000 sotilasta), joista suurin osa on amerikkalaisia, oli konsertissa Yhdysvaltain armeijan päämajassa osana ”Operation Enduring Freedom” (OEF) -operaatiota, kun Jett rokkasi heidän sielunsa mustissa saappaissa, maastohousuissa ja verkkopaidassa.

PAT BENATAR

Hänet löydettiin amatööri-illassa

Esiintyessään komediaklubilla New Yorkissa Terry Ellis löysi hänet Chrysalis Recordsilta vuonna 1977. Tämä oli aika lailla hänen suuri läpimurtonsa minkäänlaiseen tähteyteen (Tosin hänen äitinsä Millie oli koulutettu oopperalaulaja aivan kuten Pat Benatar. Millie istutti lahjakkuutensa Patiin, joka lähti sitten opiskelemaan musiikkia NYC:ssä sijaitsevaan Julliardiin). Tätä ennen Pat meni naimisiin lukion poikaystävän Dennis Benatarin kanssa vuonna 1972. Pariskunta muutti Virginiaan, jossa Dennis oli armeijassa, ja Pat työskenteli jonkin aikaa pankkivirkailijana. Hän otti sukunimen ”Benatar” ensimmäisen avioliittonsa jälkeen, ja se vain tarttui häneen. Hän syntyi kuitenkin alun perin nimellä Patricia Andrzejewski.

Yksi hänen suosituimmista singleistään, ”Love is a Battlefield”, oli ensimmäinen musiikkivideo, jossa käytettiin dialogia. Se oli kaikkien aikojen ensimmäinen musiikkivideo, johon oli integroitu todellisia puhuttuja sanoja.

LITA FORD

Vuonna 1975, 16-vuotiaana, äänilevytoimittaja Kim Fowley värväsi Fordin liittymään Runaways-nimiseen vain naisista koostuvaan rockyhtyeeseen, jota hän oli kokoamassa. Yhtye sai pian levytyssopimuksen ja julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1976. Yhtye keräsi merkittävää huomiota tiedotusvälineissä, ja The Runawaysista tuli menestyksekäs levytys- ja kiertueesiintyjä 1970-luvun lopun kukoistuskaudellaan. Fordin lead-kitaransoitosta tuli olennainen osa yhtyeen soundia, kunnes yhtye lopulta hajosi huhtikuussa 1979.
Vuonna 1977 Runawaysin sisällä puhkesi sisäisiä ristiriitoja, sillä yhtye oli tuolloin jo eronnut tuottaja Fowleyn, laulaja Cherie Currien ja basisti Jackie Foxin kanssa. Laulaja-kitaristi Joan Jett halusi yhtyeen siirtyvän Ramones-vaikutteisempaan punkrock-soundiin, kun taas Ford ja rumpali Sandy West halusivat jatkaa yhtyeen hard rock-painotteisten kappaleiden soittamista, joista yhtye oli tullut tunnetuksi. Koska kumpikaan ryhmittymä ei halunnut tehdä kompromisseja, bändi hajosi lopulta huhtikuussa 1979.

Lita Ford selitti haastattelussaan, että huolimatta siitä, että hän kuului The Runaways -nimiseen bändiin, hänen kotielämänsä sujui loistavasti ja että hän oli karannut vain bändin nimissä. ”Luulen, että olin The Runawaysin ainoa tyttö, jolla oli vankka perhe”, hän sanoi. ”Muilla Runawaysin tytöillä oli perheitä, jotka olivat eronneet tai joiden toinen vanhempi oli kuollut ja toinen vanhempi meni uudelleen naimisiin. Minun vanhempani olivat ainoat, jotka olivat kirjaimellisesti kunnes kuolema meidät erottaa.”

TINA TURNER

Kun hän oli 17-vuotias, hän otti mikrofonin Ike Turnerin kädestä ja räjäytti väkijoukon tajunnan klubilla, kun hän alkoi laulaa. Ike Turner oli ihmeissään hänen karheasta äänestään.

Lähes kaksi vuotta avioeronsa jälkeen hän sai ruokakuponkeja, asui ystäviensä luona ja soitti pienillä klubeilla maksaakseen velkojaan, ja hänen soolouransa alkoi vasta vuonna 1983, jolloin hän julkaisi hittisinglen ”Let’s Stay Together”.

Viisi vuosikymmentä kestäneellä urallaan Tina pitää hallussaan Guinnessin maailmanennätystä, sillä hän on myynyt enemmän konserttilippuja kuin yksikään muu sooloartisti historiassa, ja hän on tähän mennessä myynyt maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa albumia ja singleä, mikä tekee hänestä yhden musiikkihistorian myydyimmistä naisartisteista.

GRACE SLICK

Grace Slickin väitetään kirjoittaneen ”White Rabbit” -kappaleen tunnissa.

Grace on laulajana eräissä Seesamkadun usein esitetyissä musikaalisissa lyhytelokuvissa, Jazzy Spiesissä, joissa kuultiin kiihkeää musiikkitaustaa, kun laulaja intonoi toistuvasti tiettyä korostettua numeroa.

Hänen silloinen aviomiehensä Jerry Slick itse asiassa tuotti nämä pätkät.

Synnytettyään ainoan lapsensa, China Kantnerin, Grace synnytti urbaanin legendan, kun hän sarkastisesti kertoi sairaanhoitajalle aikovansa nimetä lapsensa ”jumalaksi”. Hoitaja otti Gracen tosissaan ymmärtämättä, että kyseessä oli vitsi.

CHRISSIE HYNDE

Hynde vietti nuoruutensa käyden konserteissa Clevelandissa, Ohiossa, ja soittaen autotallibändeissä. Hänen uransa rytmikitaristina alkoi, kun hän tarttui baritoniukuleleen 16-vuotiaana. Hän aloitti laulujen kirjoittamisen ja harjoitteli lauluääntä laulamalla äänekkäästi komerossa.

Haluessaan päästä osaksi kasvavaa lontoolaista punk-skeneä hän muutti sinne vuonna 1973 ja jatkoi matalapalkkaisten töiden vastaanottamista (kuten Keith Richardsin talon siivoamista) yrittäessään murtautua musiikkialalle. Koko 1970-luvun puolivälin ajan Hynde pendelöi Englannin, Yhdysvaltojen ja Ranskan välillä, esiintyi erilaisissa bändeissä ja tapasi sellaisia punk-idoleita kuin Sex Pistolsin Johnny Rotten ja Sid Vicious sekä Clashin Mick Jones.

Vuonna 1978 Hynde sai tilaisuuden johtaa omaa yhtyettä. Hän perusti The Pretenders -yhtyeen, joka sai nimensä The Plattersin kappaleen mukaan. He julkaisivat samannimisen debyyttialbuminsa vuonna 1980 saavuttaen valtavan suosion kriitikoilta. 1980-luvun alku osoittautui kuitenkin yhtyeelle kivikkoiseksi. Heidän nopea seuraaja-albuminsa Pretenders II (1981) ei yltänyt debyyttialbumin tehoon tai suosioon. Kaupallisen tappion lisäksi sisäiset riidat ja huumeiden väärinkäyttö johtivat Farndonin erottamiseen yhtyeestä. Sitten Honeyman-Scott kuoli huumeiden yliannostukseen vuonna 1982 ja Farndon vuonna 1983. Hynde onnistui pitämään asiat kasassa kahden uuden jäsenen avulla, ja The Pretenders julkaisi kolmannen albuminsa Learning to Crawl vuonna 1984. Albumin nimi viittasi sekä The Pretendersin kamppailuihin vastaperustettuna yhtyeenä että Hynden pieneen tyttäreen Natalie Raeen (jonka isä oli Kinksin Ray Davies).

Annie Lennox

Annie Lennox on ansainnut kaupallisen menestyksensä ansiosta 1980-luvun alkupuolelta lähtien arvonimen ”menestynein brittiläinen naisartisti Ison-Britannian musiikin historiassa”.

Hänen ensimmäinen yhtyeensä, ”The Tourists”, oli saavuttanut kansainvälistä menestystä coverillaan Dusty Springfieldin kappaleesta ”I Only Want To Be With You”, joka oli menestynyt erityisen hyvin Australiassa ollen korkeimmillaan sijalla 6. Mutta matkalla Sydneyhyn asiat eksyivät hieman kurssilta, ja he joutuivat laskeutumaan Wagga Waggaan. ”Voi voi, se on niin absurdia ja abstraktia kuin miltä se kuulostaakin, mutta siitä se tavallaan alkoi”, Annie Lennox sanoi Sydney Morning Heraldin haastattelussa. ”Tämä tarina on tavallaan hieman surullinen, mutta se oli hullua … Sydneyssä oli lakko, emmekä voineet laskeutua, joten heidän piti ottaa kaikki matkustajat pois ja majoittaa heidät hotelleihin muutamaksi päiväksi, kunnes lakko oli ohi.”
”No”, Lennox jatkaa, ”bändin päälauluntekijällä Peet Coombesilla oli tietämättäni heroiiniriippuvuus, ja siellä ollessaan hän juopotteli muutaman päivän vankasti ja kovaa. Joka tapauksessa, tämä iso juttu oli kasaantumassa ja meillä oli tämä hetki, jolloin kaikki tuli julki.” Lauluntekijänsä hylkäämät Stewart ja Lennox alkoivat kokeilla pienellä syntetisaattorilla makuuhuoneessaan, ja Eurythmicsin siemen oli kylvetty.

DEBBIE HARRY

Debbie työskenteli erilaisissa töissä, muun muassa sihteerinä, go-go-tanssijana ja Playboy-pupuna, ennen kuin hän löi itsensä läpi musiikkialalla.

Harryn persoona, jossa yhdistyvät viileä seksuaalisuus ja katu-uskottava tyyli, liitettiin niin tiiviisti yhtyeen nimeen, että monet alkoivat uskoa, että ”Blondie” oli laulajan nimi. Yksittäisen Harryn ja Blondie-yhtyeen välistä eroa korostettiin yhtyeen ”Blondie is a group” -nappikampanjalla vuonna 1979.

Häntä pidetään joskus ensimmäisenä räppärinä, joka nousi listaykköseksi Yhdysvalloissa, johtuen hänen työstään kappaleessa ”Rapture”.

ALANIS MORRISETTE

Alanis oli näyttelijä lapsena. Hän oli 10-vuotiaana mukana Nickelodeon-ohjelmassa You Can’t Do That On Television ja esiintyi vuotta myöhemmin elokuvassa, jossa Matt LeBlanc oli hänen poikaystävänsä. Vuonna 1992 hän muutti Los Angelesiin esiintyäkseen tv-sarjassa Just One Of The Girls.

Hän alkoi kirjoittaa lauluja ollessaan vain 10-vuotias. Vuonna 1991, kun hän oli 16-vuotias, julkaistiin hänen ensimmäinen albuminsa Alanis, jota seurasi Now Is the Time vuotta myöhemmin. Hän kirjoitti kaikki kappaleet molemmille albumeille (enimmäkseen tuottajansa Leslie Howen kanssa), ja ne myivät hyvin Kanadassa. Kappaleet olivat tanssipoppia ja poikkesivat selvästi hänen läpimurtojulkaisustaan Jagged Little Pill, joka julkaistiin vuonna 1995. Hän avasi Vanilla Icea tämän vuoden 1990 kiertueella. Hänen vuoden 1999 kiertuettaan sponsoroi MP3.com. Hän sai sopimuksessa yrityksen osakkeita, joiden arvo oli miljoonia ennen kuin internet-kupla puhkesi vuotta myöhemmin. Hän myi osakkeita 1,5 miljoonan dollarin arvosta ennen romahdusta. Hän oli Kanadassa teinitähti, joka vastasi Debbie Gibsonia tai Tiffanya Yhdysvalloissa. Hän voitti Juno-palkinnon (Kanadan Grammy) lupaavimmasta naislaulajasta vuonna 1992.

Alanis ryöstettiin vuonna 1994. Ryöstäjä vei hänen rahansa, mutta jätti hänelle laukun, jossa oli suurin osa Jagged Little Pillin kappaleista. Hän kommentoi, että jos laukku olisi viety, hän ei olisi pystynyt palauttamaan kappaleita muistiinsa.

Hän on seitsemän kertaa Grammy-palkittu. Hän on nuorin artisti, joka on koskaan voittanut ”Vuoden albumi” Grammyn 21-vuotiaana.

GRACE POTTER

Grace Potter yritti pärjätä folk-laulajana ennen kuin hän tapasi loput bändistään. Hän esiintyi opiskelijoiden ylläpitämässä The Java Barn -nimisessä paikassa St. Lawrencen yliopistossa, kun hän tapasi rumpali Matthew Burrin. Heillä oli yhteisiä vaikutteita, kuten James Brown ja The Band, ja he tulivat heti toimeen keskenään.

Pian kitaristi Scott Tournet liittyi mukaan, ja yhtyeen jäsenet, jotka kutsuivat itseään Grace Potter & the Nocturnalsiksi – kiitos myöhäisillan treenitottumustensa – alkoivat miettiä tosissaan musiikin tekemistä urakseen. Kun Burr valmistui vuonna 2003, he päättivät muuttaa takaisin Vermontiin Potterin vanhempien omistamalle maalle ja omistautua täysillä käsityölleen, korvaten samalla Beardin (joka päätti jäädä kouluun) Bryan Donderolla.

Vuonna 2004 he julkaisivat omakustanteisesti debyyttinsä Original Soul, joka sai positiivista vastakaikua ja vertailuja sellaisiin artisteihin kuin Norah Jones ja varhainen Bonnie Raitt. Tämä puolestaan keräsi major-levytarjouksia, mutta yhtye rakensi fanipohjaa mieluummin jatkuvilla kiertueilla ja festivaali-esiintymisillä.

Sana heidän sähköisistä esiintymisistään levisi, ja pian sen jälkeen, kun heidän toinen albuminsa Nothing But the Water – myös itse julkaistu – ilmestyi vuonna 2005, Grace Potter & the Nocturnals teki sopimuksen Hollywood Recordsin kanssa, Heidän kolmas kokopitkä albuminsa This Is Somewhere ilmestyi maanlaajuisesti elokuussa 2007.

Vuosina 2008 ja 2009 Grace Potter and the Nocturnals esiintyi suuren suosion saavuttaneella Jam Cruise -risteilyllä. Tapahtumassa kymmenet bändit soittavat risteilyaluksella laivan pysähtyessä suosituissa aurinkokohteissa, kuten Meksikossa, Hondurasissa ja Belizessä. Jokainen Jam Cruise on ollut loppuunmyyty sen perustamisesta vuonna 2004 lähtien, mikä auttoi bändiä varmistamaan suuremman yleisön.

Vuonna 2010 julkaistiin Grace Potter & the Nocturnals; Hollywood veti kaikkensa saadakseen bändin kansainvälisesti tunnetuksi. Seuraavien puolentoista vuoden aikana he kiersivät lakkaamatta, julkaisivat neljän kappaleen joulu-EP:n, livealbumin Isossa-Britanniassa ja vain digitaalisesti ladattavan setin, joka nauhoitettiin livenä Fillmoressa.

HAYLEY WILLIAMS

Atlantic Records kiinnitti 14-vuotiaan Williamsin vuonna 2003 toivoen tekevänsä hänestä poptähden. Williams kuitenkin vastusti, ja hänen intohimonsa vaihtoehtoisen rockmusiikin esittämiseen bändi takanaan sai lopulta levy-yhtiön suostumaan ja tekemään asiat hänen tavallaan. Bändille koottiin johtoryhmä, johon kuului myös Creedin entinen manageri Jeff Hanson

Basisti Davisin siteerataan olleen aluksi epävarma bändin potentiaalista, koska rumpali oli vasta 12-vuotias. Hän sanoi mm: ”Minulla oli hyvin, hyvin, hyvin, hyvin vähän uskoa kaikkiin bändin jäseniin heidän ikänsä vuoksi. Muistan ajatelleeni: ’Tämä ei tule toimimaan, koska tämä poika on aivan liian nuori’, mutta ensimmäinen harjoituspäivä oli uskomaton. Tiesin, että olimme oikeilla jäljillä.” Davis oli ilmeisesti oikeassa, sillä bändi sai vuonna 2008 Grammy-ehdokkuuden parhaan uuden artistin kategoriassa häviten vain Amy Winehouselle.

Nimi ”Paramore” tuli yhden bändin jäsenen äidin tyttönimestä ja kirjoitusasu ”paramour” tarkoittaa ”salaista rakastajaa”…..

Josh Farro on puhunut bändin kristillisestä vakaumuksesta, joka on vaikuttanut bändin musiikkiin. Hän sanoi mm: ”Uskomme on meille hyvin tärkeää. Se tulee luonnollisesti esiin musiikissamme, koska jos joku uskoo johonkin, hänen maailmankuvansa tulee esiin kaikessa, mitä hän tekee. Mutta emme ole täällä saarnaamassa lapsille, olemme täällä, koska rakastamme musiikkia.”