Tutkijat löysivät suuren ja höyhenpeitteisen dinosauruksen, joka kerran vaelsi Pohjois-Amerikassa

Joitakin 66 miljoonaa vuotta sitten höyhenpeitteinen dinosaurus, jolla oli hampaaton nokka ja harjakatto, vaelsi lauhkealla subtrooppisella maalla, joka nykyään tunnetaan Montanana, Wyomingina ja Dakotana. Ulkonäöltään se oli liskon ja kanan risteytys, mutta sen raajat olivat pitkät ja sirot, ja pyrstö mukaan luettuna se venyi 11 jalan pituiseksi. Vaatimattomasta, vain kaksimetrisestä koostaan huolimatta dinosaurus ei ollut vailla puolustuskeinoja: Suuret, terävät kynnet kärkkivät sen eturaajoja.

Laji, joka on vastikään nimetty Anzu wyliei:ksi ja jonka Smithsonianin luonnonhistorian kansallismuseon (National Museum of Natural History), Carnegie-museon luonnonhistorian museon (Carnegie Museum of Natural History) ja Utahin yliopiston (University of Utah) tutkijat ovat kuvailleet, kuuluu Oviraptorosauria-lajistoon, dinosaurusryhmään, joka tunnettiin lähes vuosisadan ajan muutamien Pohjois-Amerikassa olevien fossiilisoituneiden luunpätkien, mutta huomattavampien Aasiasta peräisin olevien näytteiden perusteella.”

”Löydettyämme lajin nimeltä A. wyliei:n löytymisen myötä meillä on vihdoin fossiiliset todisteet siitä, miltä tämä laji näytti ja miten se on sukua muille dinosauruksille”, sanoo Hans-Dieter Sues, selkärankaisten paleontologian kuraattori Kansallisessa luonnonhistoriallisessa museossa ja jäsen ryhmässä, joka julkaisi artikkelin A. wyliei PLOS One -julkaisussa.

A. wyliei:n rekonstruoimiseksi tutkimusryhmä analysoi kolme osittaista luurankoa, jotka kaikki löytyivät fossiilirikkaasta Hell Creek -muodostumasta, myöhäisliitukauden kivilajiesiintymästä, joka oli aikoinaan suomaista metsää.

Erityiskeräilijät kaivoivat kaksi luurangoista vain 15 metrin päästä toisistaan Etelä-Dakotassa sijaitsevasta muodostuman osasta, ja ne ostettiin myöhemmin Carnegie Museum of Natural History -museoon, jossa Oviraptorosauria-asiantuntija Sues työskenteli aiemmin. Kolmannen Anzun luurangon löysi Tyler Lyson, nykyään luonnonhistoriallisessa museossa työskentelevä post doc -tohtori, joka näki luut ensimmäisen kerran teini-ikäisenä tutkiessaan setänsä maatilaa Pohjois-Dakotassa.

Vuonna 2006 Lyson ja Emma Schachner Utahin yliopistosta osallistuivat Society of Vertebrate Paleontologyn kokoukseen. Siellä he esittelivät posterin, jossa kuvailtiin heidän luitaan: kolme nikamaa, säde- ja kyynärluu, kylkiluu ja scapulocoracoid, olkaluu. Konferenssissa he tapasivat Suesin ja Matthew Lamannan, uuden artikkelin pääkirjoittajan ja Carnegie Museum of Natural Historyn selkärankaisten paleontologian apulaiskuraattorin, joka oli tutkinut kahta Carnegie-museon luurankoa. Kumpikin oli kuullut toisen ryhmän luurangosta, ja he halusivat vertailla muistiinpanojaan nähdäkseen, olivatko samalta kuulostavat fossiilit sukua toisilleen.

”Oli aivan selvää, että kaikki kolme näytettä kuuluivat samaan uuteen lajiin”, Sues sanoo. ”Joten ehdotimme, että yhdistämme fossiilimme ja työskentelemme niiden parissa tiiminä.”

Tiimiltä kesti kahdeksan vuotta rekonstruoida ja tutkia Anzu ja luoda luuranko, joka oli 75-80 prosenttia täydellinen. Matkan varrella tutkijat tekivät mielenkiintoisia johtopäätöksiä: Koska sillä oli leuat, joilla se pystyi leikkaamaan ja leikkaamaan ruokaa, mutta ei hampaita, Lyson ja Sues olettavat, että se söi sekä eläimiä että kasveja ja ehkä myös munia. Kahdella yksilöllä oli vammoja. Toisella oli murtunut kylkiluu ja toisella nivelrikkoinen varvas, joka Lamannan mukaan oli todennäköisesti ”sietämättömän kivulias”. Hänen mukaansa nämä kaksi eläintä ”viettivät melko rankkaa elämää.”

Paleontologit ovat jo pitkään arvelleet, että Anzun kaltaisia dinosauruksia on ollut Pohjois-Amerikassa, koska löydetyt luunpalat muistuttavat muita Aasiasta tunnettuja Oviraptorosauria-fossiileja. Vuonna 1997 Sues julkaisi artikkelin, joka yhdisti Pohjois-Amerikasta löydetyt Oviraptorosaurian leuka- ja käsinäytteet. Aasiasta löydetyt yksilöt olivat kuitenkin yleensä pienempiä ja niillä oli lyhyemmät ja paksummat jalat sekä erilaiset nokat ja alaleuat.

”Tiesimme, että Pohjois-Amerikassa oli Oviraptorosaurusten ryhmä, mutta emme tienneet niistä monia perustavanlaatuisia asioita”, Lamanna sanoo. ”Miltä ne näyttivät, miten tarkalleen ottaen ne olivat sukua aasialaisille serkuilleen, miten ne elivät, miten isoiksi ne kasvoivat, kaikki nämä asiat. Anzu auttaa vastaamaan kaikkiin näihin kysymyksiin.”

Yksi Lamannaa askarruttanut kysymys oli kuitenkin se, minkä nimen olento saisi. ”Se näyttää jättimäiseltä, pelottavalta linnulta”, sanoo Lamanna, joka kollegoidensa kanssa antoi sille lempinimen ”Chicken From Hell” (kana helvetistä).

”Halusin siis yrittää vedota tuohon lempinimeen keksiessäni eläimelle virallista nimeä, koska se on mielestäni aika hyvä kuvaus.” Lamanna päätyi lopulta nimeen ”Anzu”, Mesopotamian mytologian höyhenpeitteinen demoni.

Anzun luuranko on ratkaissut joitakin mysteerejä, mutta ei kaikkia, sanoo George Washingtonin yliopiston paleontologi James Clark, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. ”Niillä on nämä oudot päät, mutta muu ruumis ei näytä juurikaan erilaiselta kuin Velociraptorilla”, keskikokoisella petoeläimellä, jolla oli suuret, sirpinmuotoiset varpaankynnet ja joka tunnettiin muutamaa miljoonaa vuotta aiemmin myöhäisliitukaudelta.

Suesin mukaan Hell Creek -muodostumasta löydettiin viime kesänä toinenkin potentiaalinen A. wyliei -luuranko. Ja toisin kuin äskettäin rekonstruoidussa Anzun luurangossa, tässä luurangossa on jalka, mikä voi tarjota uusia yksityiskohtia.