Uinaiset pingviinit olivat jättiläismäisiä vaappuvia petoeläimiä

”Niiden nokka näytti paljon enemmän haikaran nokalta”, tohtori Mayr sanoi. ”Todennäköisesti ne keihästivät saaliinsa.”

Ensimmäinen pingviinisiipi ei ollut vielä se lyhyt, jäykkä siipi, joka löytyy eläviltä pingviineiltä. ”Ne pystyivät luultavasti taivuttamaan sitä hieman pidemmälle kuin pingviinit nykyään”, tohtori Mayr sanoi. ”Taivutusmahdollisuuksia oli enemmän.”

Missä Waimanu ja Kumimanu eroavat toisistaan, on niiden korkeus. Waimanu oli vain kaksi ja puoli metriä korkea. Kumimanu oli yli kaksi kertaa niin pitkä.

”Tiesimme jo, että pingviinejä oli olemassa ja että ne olivat lentokyvyttömiä vain muutama miljoona vuotta sukupuuttoon kuolemisen jälkeen”, sanoi Daniel T. Ksepka, Connin osavaltiossa Greenwichissä sijaitsevan Bruce-museon paleontologi, joka ei osallistunut uuteen tutkimukseen. ”Uusi fossiili osoittaa, että ne saavuttivat valtavan koon hyvin nopeasti, mikä on hienoa.”

Tohtori Mayr arvelee, että pingviinien dramaattinen synty sai alkunsa kainotsooisen kauden alkua merkinneistä joukkokuolemista. Yhtäkkiä meret tyhjenivät monista suurimmista saalistajista. Pingviinit pystyivät sopeutumaan saaliin pyydystämiseen veden alla ilman suurempaa kilpailua tai pelkoa.

”Se on valistunut arvaus, joka on järkevä, mutta siitä ei ole vankkoja todisteita”, sanoo tohtori Mayr.

Yksi keino testata tätä hypoteesia olisi löytää aikaisempia fossiileja. ”Olisi hienoa, jos meillä olisi pingviinien lentävä esi-isä”, tohtori Mayr sanoi.

Tohtori Mayr spekuloi, etteivät varhaiset kainotsooiset valtameret vain avanneet tietä lentokyvyttömien vesilintujen evoluutiolle. Se on saattanut myös edistää evoluutiota suurikokoisiksi.

Luonnonvalinta suosii kevyitä lentäviä lintuja, koska niiden on tehtävä niin paljon työtä pysyäkseen ilmassa. Pingviinit eivät maksa tätä hintaa. Isommaksi kasvaminen on saattanut tuoda myös etuja. Iso ruumis vaikeuttaa saaliin tappamista.