Understanding How Anxiety Might Be Different For Men

More

Editor’s Note: Tällä tunnilla keskustellaan itsemurhasta, ahdistuksesta ja muista mielenterveysongelmista.

Jos sinä tai joku tuntemasi henkilö saattaa harkita itsemurhaa, ota yhteyttä kansalliseen itsemurhien ehkäisyn hätänumeroon 1-800-273-8255 (En Español: 1-888-628-9454; kuurot ja huonokuuloiset: 1-800-799-4889) tai kriisitekstiviestilinjaan lähettämällä tekstiviestin 741741.

Muut resurssit: Anxiety and Depression Association of America, Association for Behavioral and Cognitive Therapies, The Jed Foundation, National Alliance on Mental Illness

Miehet ja ahdistus. Uudet tutkimukset osoittavat, että miehet eivät koe tai ilmaise ahdistusta samalla tavalla kuin naiset. Tämä saattaa vaikuttaa miesten hoitoon pääsyyn ja heidän mielenterveyteensä.

Vieraat

Michael Addis, psykologian professori ja miesten hyvinvoinnin tutkimusryhmän johtaja Clarkin yliopistossa. Kirjoittaja kirjassa ”Näkymättömät miehet: Men’s Inner Lives and the Consequences of Silence” (Miesten sisäinen elämä ja vaikenemisen seuraukset) ja toisena kirjoittajana ”The Psychology of Men in Context” (Miesten psykologia kontekstissa)

Stefan Hofmann, Bostonin yliopiston kliinisen ohjelman professori, jossa hän johtaa psykoterapian ja tunteiden tutkimuslaboratoriota. Hän on myös yhteydessä Bostonin yliopiston Center for Anxiety & Related Disorders -keskukseen. Tulevan ”The Anxiety Skills Workbook” -kirjan kirjoittaja: Simple CBT and Mindfulness Strategies for Overcoming Anxiety, Fear, and Worry (Yksinkertaiset CBT- ja mindfulness-strategiat ahdistuksen, pelon ja huolestuneisuuden voittamiseksi).”

Mark Farley, mielenterveyden puolestapuhujaryhmä Active Mindsin kampuksella toimivan osaston perustaja opiskellessaan Rhodes Collegessa.

Haastattelujen kohokohdat Haastattelun kohokohdat

Miesten keskuudessa esiintyvistä ahdistuneisuustunneista

Michael Addis: ”Ahdistuneisuus on äärimmäisen yleistä ihmisillä, yleisesti ottaen. Ja itse asiassa olisimme suurissa vaikeuksissa, jos meillä ei olisi kykyä ahdistukseen. Se on kehomme tapa kertoa meille, että on olemassa uhka, johon meidän on kiinnitettävä huomiota. Mutta ahdistuneisuushäiriössä ei tietenkään useinkaan ole todellista uhkaa. Sen sijaan kehomme reagoi ikään kuin uhka olisi olemassa. Se on siis haaste. Tiedämme, että miehillä – verrattuna naisiin – on noin puolet pienempi todennäköisyys saada diagnoosi ahdistuneisuushäiriöstä. Mutta tämän alan tutkimusta tekevien suuri kysymys on tietenkin: ”Onko tämä todella tarkka arvio?”. Vai vääristävätkö jotkin kulttuuriset käskyt – erityisesti miehille annetut, pelon ja haavoittuvuuden tukahduttamista koskevat käskyt – ymmärrystämme? Toisin sanoen aliarvioimme, kuinka yleistä tämä on miesten keskuudessa.”

Stefan Hofmann: ”Erotamme paljon erilaisia ahdistuneisuushäiriöiden luokkia. Niinpä sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö on luultavasti yksi yleisimmistä, ja on olemassa yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, on erityisiä fobioita. … Se riippuu siis luokista. Tiedämme, että sosiaalisesta ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät miehet suunnilleen yhtä paljon kuin naiset. Yleisen ahdistuneisuushäiriön, spesifisten fobioiden ja paniikkihäiriön kohdalla naiset kärsivät useammin kuin miehet. Miksi näin on, on hyvä kysymys. Se on hämmentävää. Luultavasti sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä on merkitystä. … Eri kulttuureissa on myös mielenkiintoisia eroja. Etenkin aasialaisissa ja länsimaisissa kulttuureissa. On eroja ahdistuksen ilmaisussa ja myös ahdistuksen kokemuksessa.”

”Vaikuttaa siltä, että mielenterveyden parissa työskenteleviltä ihmisiltä – ja miesten elämää tutkivilta ihmisiltä – löytyy jonkin verran kliinistä viisautta ja paljon anekdoottista todistusaineistoa siitä, että kun miehet kamppailevat ahdistuksen ja masennuksen kanssa, sillä voi olla taipumus näkyä pikemminkin vihana ja aggressiivisuutena.”

Michael Addis

Siitä, miten ahdistuneisuus on erilaista miehillä

Michael Addis: ”Vaikuttaa siltä, että on olemassa jonkin verran kliinistä viisautta ja paljon anekdoottista todistusaineistoa mielenterveyden parissa työskenteleviltä ihmisiltä – ja ihmisiltä, jotka tutkivat miesten elämää – siitä, että kun miehet kamppailevat pelon ja masennuksen parissa, sillä voi olla taipumus näkyä pikemminkin vihana ja aggressiona. Tästä meillä ei kuitenkaan ole vielä lopullista tieteellistä näyttöä. Mutta voin kertoa teille esimerkiksi anekdoottisesti, että yksi asia, joka sai minut tutustumaan tähän tutkimusalaan, oli se, että työskentelin ahdistuneisuuden hoitokeskuksessa tutkimustutkimuksen parissa, ja päädyin haastattelemaan miestä, jolla oli päivittäisiä paniikkikohtauksia. Paniikkikohtaus on ylivoimainen ahdistuksen ja pelon tunne, joka tulee hyvin nopeasti. Sinua voi huimata, pahoinvoida, sinulla voi olla epätodellisuuden tunne. Tässä on juju: hän oli itse asiassa rakennustyöläinen, joka työskenteli rakennustelineillä 30 kerroksen korkeudessa. Hän sai päivittäin paniikkikohtauksia. Ja se on jatkunut 10 vuotta. Hän ei ollut hakeutunut hoitoon, koska hän koki, että tämä oli hänen heikkoutensa. Että jos hänellä olisi ollut enemmän luonnetta – tai, voisin sanoa, jos hänellä olisi ollut enemmän maskuliinisuutta, sellaisena kuin se sosiaalisesti määritellään – hän olisi omasta mielestään pystynyt käsittelemään sitä ja voittamaan sen.”

Stefan Hofmann: ”Kyse on hyvin pitkälti sosialisaatiokysymyksestä. Ja miehiä rohkaistaan kulttuurissamme enemmän käyttämään, sanotaanko, strategioita, kuten päihteiden käyttöä, alkoholia, tukahduttaakseen tunteensa. Tai näyttelemään tunteitaan aggressiivisella tavalla, joka on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin naisilla. Heitä rohkaistaan enemmän puhumaan ystävilleen, pullottamaan tunteitaan ja ehkä vetäytymään ja muuttumaan passiivisiksi. Tämä on siis hyvin pitkälti linjassa sen kanssa, miten säätelemme tunteitamme kulttuurisesti sopeutuvalla tavalla. ”

Miesten ahdistuksen ja itsemurhien välisestä yhteydestä

Michael Addis: ”Yksi asia, jonka olemme tienneet useiden vuosikymmenten ajan, on se, että miehet riistävät henkensä noin neljä kertaa nopeammin kuin naiset. Ja itsemurha lähtee usein liikkeelle – riippumatta siitä, mikä mielenterveyden häiriö siihen liittyy tai ei liity – se lähtee liikkeelle näköalojen kaventumisesta, toivottomuudesta, tunteesta, että asiat eivät tule paranemaan. Ja ajatus siitä, että se ilma, jota ihmiset hengittävät, laajassa mittakaavassa – joka luo näitä mandaatteja ongelmien hoitamiseen yksin, menestymiseen, heikkouksien pitämiseen aina omana tietonaan ja niin edelleen. Ei ole vaikea ymmärtää, miten se voi lisätä toivottomuuden tunnetta, jos itse asiassa joutuu kohtaamaan jotakin kroonisen ahdistuksen kaltaista. Siinä on siis varmasti yhteys.”

”Se, että heille näytetään, etteivät he ole yksin, ja että on olemassa useita eri vaihtoehtoja ja väyliä, joilla he voivat edetä hoidossa tai edes puhua ahdistuksesta, on nyt valtava asia.”

Mark Farley

Mark Farley, myrkyllisestä maskuliinisuudesta yliopistokampuksilla

Farley perusti kampuksella toimivan ’Active Minds’-järjestön – voittoa tavoittelematon järjestö, joka lisää mielenterveystietoisuutta yliopistojen ja lukioiden kampuksilla – osaston ollessaan opiskelija Rhodes Collegessa.

Mark Farley: ”Yksi niistä asioista, jotka ’Active Minds’ – ja järjestön kanssa työskentely ja ohjelmatoiminta – todella näytti minulle, oli se, että on OK olla haavoittuvainen. Että et ole ainoa ihminen, joka kärsii ahdistuksesta tai paineesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai itsemurha-ajatuksista. Ja että todellisuudessa hiljaisuus todella satuttaa meitä kaikkia. Jos en ole rehellinen ja puhu siitä, mitä käyn läpi – oli kyse sitten ystävästä, toisesta läheisestä, perheenjäsenestä tai hoitohenkilökunnasta – se tekee elämästäni paljon vaikeampaa. Pystymällä näyttämään ihmisille – pystymällä näyttämään opiskelijoille … erityisesti miehille – että on ihan okei olla haavoittuvainen, on ihan okei puhua tunteistaan. se ei ole mitään maskuliinisuutta vastaan. Tarkoitan, että maskuliinisuuden käsite on myrkyllinen juuri nyt. … Se, että pystymme luomaan keskustelun yliopistokampuksella, jossa suurin osa miehistä – jotkut käyttävät alkoholia, jotkut käyttävät huumeita, seksiä, liikuntaa, syömistä – yrittääkseen selviytyä näistä ahdistuksista. Näyttämällä heille, että he eivät ole yksin, ja että on olemassa useita eri vaihtoehtoja ja väyliä, joilla he voivat edetä hoidossa tai edes puhua ahdistuksesta, on nyt valtavaa.”

Lukulistalta

Wall Street Journal: ”Ahdistus näyttää erilaiselta miehillä” – ”Kun mies räjähtää suuttumuksesta jostain näennäisen merkityksettömästä asiasta, hän saattaa vaikuttaa pelkältä ääliöltä. Mutta hän saattaa olla ahdistunut.”

”Ahdistusongelmat voivat näyttää erilaisilta miehillä. Kun ihmiset ajattelevat ahdistuneisuutta, he saattavat kuvitella liiallisen murehtimisen ja pelottavien tilanteiden välttelyn, jotka usein vaivaavat siitä kärsiviä. Nämä vaivaavat myös miehiä. Psykologit tunnustavat kuitenkin yhä useammin, että miehet valittavat todennäköisemmin päänsärystä, univaikeuksista ja lihaskivuista. He käyttävät todennäköisemmin alkoholia ja huumeita selviytyäkseen ahdistuksesta, joten se, mikä näyttää alkoholiongelmalta, voi itse asiassa olla taustalla oleva ahdistuneisuushäiriö. Ja miesten ahdistuneisuus ilmenee usein vihana ja ärtyneisyytenä.

”Ahdistuneet ’miehet saattavat esiintyä räyhääjinä, mutta he ovat huolestuneita”, sanoo Kevin Chapman, kliininen psykologi Louisvillessä, Kyproksen osavaltiossa. ”Aggressiivisuus on monille miehille sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin ahdistuneisuus.”

”Tutkimuksissa on havaittu, että noin joka viidennellä miehellä (ja noin joka kolmannella naisella) on ahdistuneisuushäiriö elämänsä aikana. Psykologit ovat kuitenkin yhä enemmän huolissaan siitä, että nämä luvut aliarvioivat miesten tapauksia.”

Harvard Business Review: ”How Men Get Penalized for Straying from Masculine Norms” – ”Kun naiset käyttäytyvät tavalla, joka ei sovi heidän sukupuolistereotyyppiinsä – esimerkiksi olemalla itsevarmoja – heitä pidetään vähemmän miellyttävinä ja lopulta vähemmän haluttavina. Koskeeko sama myös miehiä? Rangaistaanko heitä samalla tavalla siitä, että he poikkeavat vahvasta maskuliinisesta stereotyypistä?

”Lyhyt vastaus on kyllä. Tutkimukset osoittavat, että myös miehet joutuvat kohtaamaan vastareaktioita, kun he eivät noudata maskuliinisia sukupuolistereotypioita – kun he osoittavat haavoittuvuutta, käyttäytyvät ystävällisemmin, osoittavat empatiaa, ilmaisevat surua, osoittavat vaatimattomuutta ja julistautuvat feministeiksi. Tämä on huolestuttavaa, eikä vähiten siksi, että se lannistaa miehiä käyttäytymästä tavoilla, joiden tiedetään hyödyttävän heidän tiimiään ja omaa uraansa. Tarkastellaanpa kutakin näistä käyttäytymistavoista:

”Haavoittuvuuden osoittaminen. Miehet on sosiaalistettu olemaan pyytämättä apua tai olemaan haavoittuvaisia – ja heitä voidaan rangaista, jos he kyseenalaistavat tämän käsityksen. Vuonna 2015 tehdyssä informatiivisessa tutkimuksessa todetaan, että kun miesjohtajat (mutta eivät naisjohtajat) pyytävät apua, heitä pidetään vähemmän pätevinä, kyvykkäinä ja itsevarmoina. Ja kun miehet tekevät itsensä haavoittuviksi paljastamalla heikkouden työssään, heidän asemansa koetaan heikommaksi. Tämä on ongelmallista, sillä avun hakematta jättäminen silloin, kun sitä tarvitaan, tai parantamisalueiden myöntäminen johtaa väistämättä virheisiin ja vähäisempään kehittymiseen.”

Slate: ”Miehetkin saavat stereotypioita. Tuomioistuimen on aika tunnustaa se.” – ”Mitä tarkoittaa olla mies? Stereotypian mukaan ’oikea mies’ on urheilullinen, elättäjä, viriili ja itsevarma. Hän on vahva, ehdottomasti heteronormatiivinen ja pyrkii mieluiten hypermaskuliinisuuteen. Nämä stereotypiat maskuliinisuudesta ovat yhtä vahingollisia miehille kuin naisille, joihin niiden innoittama käyttäytyminen vaikuttaa.”

”Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tiistaina käsittelemät trilogian tapaukset R.G. ja G.R. Harris Funeral Homes v. EEOC, Altitude Express v. Zarda ja Bostock v. Clayton County käsittelevät ytimeltään maskuliinisuutta. Ensimmäinen tapaus käsittelee transsukupuolisten oikeuksia, ja kaksi muuta tapausta koskevat seksuaalista suuntautumista. Yhdessä ne pakottavat tuomioistuimen käsittelemään kysymystä siitä, ovatko sukupuolistereotypiat syy suojella ihmisiä, joille on määrätty mies syntyessään, kun he siirtyvät tai kun he poikkeavat heteroseksuaalisista normeista. Suojaa työpaikoilla on jo laajennettu torjumaan naisiin kohdistuvaa syrjintää, joka perustuu stereotypioihin naiseudesta. Niihin on sisällytettävä myös suoja käyttäytymiselle, joka poikkeaa binäärisestä määritelmästä siitä, mitä tarkoittaa olla mies.”