Uudempi verenpainelääke näyttää lupaavalta vaihtoehtona ACE:n estäjille joillekin potilaille

Kanadalaiset tutkijat, jotka työskentelevät kansainvälisessä tutkimuksessa, havaitsivat, että angiotensiinireseptorin salpaaja (ARB) telmisartaani, uudempi verenpainetta alentava lääketyyppi, vähensi hieman sydän- ja verisuonitautikuolemia, aivohalvauksia ja sydänkohtauksia sydänongelmista ja diabeteksesta kärsivillä potilailla, jotka eivät siedä tavanomaisia ja laajemmin käytettyjä angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE) estäjiä.

Tutkimusta johtivat tohtorit Salim Yusuf ja Koon Teo, McMasterin yliopiston Michael G. DeGroote School of Medicinein professorit ja Hamilton Health Sciencesin kliinikot, jotka molemmat sijaitsevat Hamiltonissa, Ontariossa. Tutkimus julkaistiin verkossa The Lancet -lehdessä 31. elokuuta, ja se esiteltiin Euroopan kardiologiyhdistyksen vuoden 2008 kongressissa, joka pidettiin Münchenissä Saksassa 30. elokuuta – 3. syyskuuta 2008.

ACE:n estäjät parantavat verenkiertoa laajentamalla verisuonia, mutta noin 20 prosenttia potilaista, jotka saattaisivat hyötyä ACE:n estäjistä, ei siedä niitä munuaisongelmien, turvotuksen, matalan verenpaineen tai yskän vuoksi.

ARB alentaa niin ikään verenpainetta, mutta toista reittiä pitkin; se salpaa luonnostaan esiintyvän, verisuonia ahtauttavan ja sitä kautta verenpainetta kohottavan, luonnollisesti esiintyvän hormoni angiotensiini II:n reseptoreita.

Tutkijat raportoivat TRANSCEND-tutkimuksen (Telmisartan Randomized AssessmeNt Study in ACE iNtolerant subjects with cardiovascular Disease) tulokset, johon osallistui lähes 6000 potilasta 630 sairaalassa 40 maassa. Hanketta sponsoroi telmisartaanin valmistaja Boehringer-Ingelheim, jonka pääkonttori sijaitsee Saksassa.

Kaikki potilaat eivät sietäneet ACE:n estäjiä, ja heillä oli ollut sydän- ja verisuonitauti tai diabetes, johon liittyi loppuelinten vaurioita. Heidät satunnaistettiin saamaan joko telmisartaania tai lumelääkettä. Monet potilaista saivat myös hoitoja, kuten statiineja, verihiutaleiden estolääkkeitä ja beetasalpaajia, ja heidän lääkärinsä saivat vapaasti määrätä muita verenpainetta alentavia lääkkeitä.

Tulokset osoittivat, että:

• Kardiovaskulaariset kuolemantapaukset, sydänkohtaukset tai aivohalvaukset vähenivät hieman telmisartaania saaneiden ryhmässä lumelääkeryhmään verrattuna.
• Telmisartaanipotilaiden sairaalahoitojaksoja oli vähemmän minkä tahansa kardiovaskulaarisen syyn vuoksi lumelääkepotilaisiin verrattuna.
• Telmisartaani oli hyvin siedetty, ja harvempi potilas lopetti telmisartaanin käytön lumelääkkeeseen verrattuna.
• Plaseboa saaneilla oli enemmän kardiovaskulaarisia kuolemantapauksia, sydänkohtauksia, aivohalvauksia tai sairaalahoitojaksoja sydämen vajaatoiminnan vuoksi kuin telmisartaania saaneilla potilailla (17 prosenttia) (15.8 prosenttia) ryhmässä, mutta ero (8 prosenttia) ei ollut tilastollisesti merkitsevä (eli se olisi voinut olla satunnainen).
• Mutta kun sydämen vajaatoiminnan vuoksi tapahtuneet sairaalahoitojaksot jätettiin pois, erosta tuli tilastollisesti merkitsevä (14,8 prosenttia vs. 13,0 prosenttia, ero 13 prosenttia).

Yusufin mukaan tutkimus osoittaa telmisartaanin arvon vaihtoehtoisena verenpainetta alentavana lääkkeenä, ja vaikka tulos on vaatimaton, se on kliinisesti tärkeä, koska ACE:n estäjiä ei siedä suuri määrä potilaita.

”Vaikka hyöty on kohtalainen, sillä on vaikutusta useisiin lopputuloksiin, kuten sydän- ja verisuonitautikuoleman, sydäninfarktin ja aivohalvausten yhdistelmään sekä sydän- ja verisuonitautien aiheuttamiin sairaalahoitoihin”, Yusuf sanoi.

Teo lisäsi, että:

”Telmisartaanin huomattavaa siedettävyyttä korostaa se tosiasia, että harvemmat yksilöt keskeyttivät lääkityksensä, jos he saivat plaseboon verrattuna.”

”Angiotensiinireseptorin salpaajan telmisartaanin vaikutus sydän- ja verisuonitapahtumiin suuren riskin potilailla, jotka eivät siedä angiotensiinikonvertaasientsyymin estäjiä: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus”.”
The Telmisartan Randomised AssessmeNt Study in ACE iNtolerant subjects with cardiovascular Disease (TRANSCEND) Investigators.”
The Lancet, julkaistu verkossa 31.8.2008.
Se esiteltiin myös Euroopan kardiologiyhdistyksen kongressissa 2008.

Klikkaamalla tästä pääset lukemaan yhteenvedon artikkelista The Lancetissa.