Valokuvaajan ankara kuvaus ahdistuneisuushäiriöstään omakuvasarjassa

BY admin

| 25 marraskuun, 2021

"he käskevät minua jatkuvasti hengittämään. tunnen, kuinka rintakehäni liikkuu ylös ja alas. ylös ja alas. ylös ja alas. ylös ja alas. mutta miksi se tuntuu siltä, että minä — ”he käskevät minua jatkuvasti hengittämään. tunnen rintakehäni liikkuvan ylös ja alas. ylös ja alas. ylös ja alas. ylös ja alas. mutta miksi tuntuu kuin tukehtuisin? pidän kättäni nenäni alla varmistaakseni, että siellä on ilmaa. en silti saa henkeä.”

Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivien ihmisten oireet voivat ilmetä eri tavoin. Joillekin ahdistuneisuus voi aiheuttaa huimausta tai pahoinvointia, toisille se voi merkitä unettomuutta tai sydämentykytystä. Jokainen ihminen voi kantaa ahdistusta eri tavalla, fyysisesti ja emotionaalisesti. Paniikkikohtaus voi näkyä vatsavaivana, huimauksena, sormien tai varpaiden pistelynä tai unettomuutena. Emotionaalisesti oireita on vaikeampi määritellä ja kuvata.

Katie Crawford, vastavalmistunut LSU:sta, päätti käyttää valokuvausta näyttääkseen kamppailunsa ahdistuksen kanssa. Katie on kamppaillut yleisen ahdistuneisuushäiriön kanssa viimeiset kymmenen vuotta, ja lopputyönäyttelyn opinnäytetyössään hän kuvasi sitä, miltä ahdistuneisuus tuntuu sarjan omakuvien avulla.

Päättelin tutkia sitä, mitä tunsin, ja näitä voimakkaita tunteita sekä ahdistuneisuuden kanssa kamppailemisen sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita.

Katie-crawford-2

"pääni täyttyy heliumilla". keskittyminen hiipuu. niin pieni päätös tehtävä. niin helppo kysymys vastattavaksi. mieleni ei — ”pääni täyttyy heliumilla. keskittyminen hiipuu. niin pieni päätös tehtävä. niin helppo kysymys vastattavaksi. mieleni ei anna minun vastata. on kuin tuhannet virtapiirit menisivät kerralla ristiin.”

Hänen lukuvuoden mittainen projektinsa, jonka hän otsikoi nimellä ”Huolestunut sydämeni”, ironisesti kärjisti ahdistuneisuuden tunteita. Etsimällä keinoja ilmaista ahdistuneisuutensa fyysisiä ja emotionaalisia oireita hän kääntyi viimeiset viisi vuotta pitämänsä päiväkirjan puoleen, joka auttoi häntä suunnittelemaan sarjan kuvia. Tässä projektissa Katie toivoo paitsi kuvaavansa ahdistuksen kanssa kantamaansa painolastia, myös auttavansa ihmisiä ymmärtämään ”tämän häiriön kanssa elävän ihmisen sisäisiä ja ulkoisia kamppailuja.”

Katie sanoo postauksessaan, että projekti on ollut terapeuttinen ja auttanut häntä oppimaan itsestään ja häiriöstä. ”Se auttoi minua selviytymään enemmän kuin ajattelin”, hän sanoo. ”Oli kuin olisin saanut elämäni hallintaan tunnistamalla, mikä sai paniikin aikaan elämässäni.”

Katie-Crawford-4